2013-11-15

Reactions to "Unfit for life", part one

In the Epicurean discussion group Garden of Epicurus a post was made asking reaction to this lecture by Professor Julian Savulescu. As a Facebook comment proved to be inadequate for the task, here are my reactions to issues raised by the lecture's Part One.

Please, first watch the video here

03:21 Concept of "fit"

Fitness is defined strangely. The social world is not an external force acting on us. We are the social species, and so the social world isn't entirely external (though some of it may be).

05:25 Divorce

When quoting statistics it's important to make clear how they were formulated. "Half of all marriages end in divorce" is a pretty common statistic used. But note the 'all' in there, because the divorce rate of first marriage is much lower than second etc.. Statistics are a dangerous weapon.

05:45 Inability to stay in a relationship

Breaking of relationships is not necessarily a bad thing, especially in societies where the survival of the pair (or their offspring) is not dependent on a relationship. Sometimes it's better for a pair to separate than to stay together.

Monogamy for the sake of monogamy is a wrong criteria for the 'fitness' of humans. It's a bit unclear if Prof. Savulescu has this criteria in mind... but such unclearness is in itself a flaw in the argument.

06:17 Unchanged biology and psychology

Our genetics have changed in the last 100 000 years. For instance, lactose tolerance has arisen within the last 10 000. While I'm not a geneticist, the layman's reading of the research reveals this statement as an error.

06:20 Longer lifespan

Average human lifespan is another statistic that can lead one astray. This effect is due to reduction in infant mortality by technology (which will be attacked later in the lecture). It was quite possible to live a long time in our hunter-gathered past... if one survived childhood, that is.

07:00 Ache

Ten marriages for the women by the age of 30? One has to wonder if this is a typo, or perhaps there is something else affecting these numbers rather than death of a partner. But whatever the cause, this doesn't support the claim of 15 years.

07:30 Long-term relationships

There is circumstantial evidence that this statement is not true: the grandmother-hyphotesis. Children who had a living grandmother were more likely to survive than those without. While this isn't direct evidence of long-term pairing, it doesn't seem unreasonable to assume that long-term pairing would have similar beneficial effects, and would therefore be selected for.

07:56 Average length of relationships

Note that these are all relationships, not only those that result in children.

08:00 Study of non-human animals

Here we get the first glimpse of the biological determinism that pollutes this lecture. While we get much knowledge from the study of non-human animals, it's vital to remember that we are human animals.

The voles in question are fascinating creatures, but their mating needs are so removed from even a homo erectus that they are almost meaningless for a homo sapiens.

08:57 Biological basis of relationships

From the analysis of one-gene effects, the jump to the conclusion that we should mess around with it, is pure foolishness. Prof. Savulescu doesn't make this jump explicitly, but the implication is clear from the context.

Life-long pair-bonding would be a disaster for humans. Non-human animals can get away with it, because their sphere of needs, desires, and behavior is not the same as ours. This kind of proposal can be refuted with two words: domestic abuse. Imagine what this would mean in an unbreakable pair-bond...

Biological determinism is a carcinogen for ideas.

10:49 Increasing fitness for love

For humans this kind of hormonal intervention would be another disaster. Anything artificial wouldn't be permanent, and most likely would lead to unanticipated consequences. Even when we leave aside the social and ethical questions (which would be enough), and take into account only the possible biological ones, the conclusion is that we should not do these interventions.

For example, any such intervention would have to continue indefinitely, because we cannot be certain that the effect is permanent. And if a discontinuation would cause the removal of the effect, the intervention could not be started again, because the memory would remain.

For a layman in brain chemistry, it also seems doubtful that such interventions wouldn't lead to the development of resistance. And resistance to oxytocin would be a terrible thing.

11:55 Singularity

Predicting the future is utter foolishness. Especially when predicting it to this extent. Why is it that the Singularity is usually predicted to happen after the predictor has died? It's also curious that almost no one predicts a benevolent Singularity...

Like the human-level human intelligence didn't happen suddenly with a bang, it's probable that human-level artificial intelligence won't do so either. Most likely it will be a continuum of intelligences. (Note: this paragraph was utter foolishness...)

12:09 Virginia Tech shooting

One of Prof. Savulescu's hypotheses is that technology is dangerous and that we will have to (and should) limit it. As a proof of this he offers the awful mass murder in Virginia Tech.

But this tragedy offers a counter-argument too. In fact, technology was already limited at Virginia Tech: it was a gun-free zone. A heroic Holocaust Survivor was killed because of this limitation.

Technology isn't inherently evil, whether it's weapons or power plants, and we will never effect absolute, global limitations on potentially harmful technology. Even to wish for such a fantasy is nonsense.

13:23 Super-lethal smallpox

One is not an expert in diseases nor in biological warfare, but if one doesn't take fiction seriously it would appear that this is as unlikely as a homebrew nuke. Most likely these things require scores of people and millions of dollars. And anyone trying it in their kitchen would only kill themselves in the process.

And unlike Prof. Savulescu states, it most definitely is high technology... at least today.

Note also the demonization of the Internet. "Scientist bought polio over the interwebs!" Anyone who spends time online will know that everything is on the Web. It's no more scary than mail order or the market were in their time... and demonized too, btw.

14:24 Psychopaths

If you make sociopaths (psychopaths in the vernacular), your standard... you have already lost. Against the insane there is no foolproof protection. Unless you are ready to ban every thing, including being a human.

Whatever we have (from a sharpened stick to nuclear technology) can, has, and will be used to harm others. What we can and should do is to take reasonable precautions against such use. Not go insane ourselves in banning potentially beneficial technology.

14:50 Extreme ends?

The human condition is a continuum. In one extreme we find sociopaths, but what we find in the other is left out of this lecture completely. The benevolent view of this omission is that it's a rhetorical trick...

So, what do we find at the other extreme? We find people like Florence Nightingale (and if you don't know who she is... shame on you). We find Alvin M. Weinberg. We find Jean Henri Dunant... And we find Epicurus.

16:37 Prisoners

75 percent of inmates have antisocial personality disorder? The war on drugs has made virtually certain that this statistic is false.

Perhaps prison causes such a disorder? Correlation is not causation...

17:00 WMDs and sociopaths

Is it true that a sociopath would seek such destruction? It doesn't appear to be the case (though this, too, is a layman's opinion). While they are capable of terrible destruction, this is done through means that offer immediate satisfaction of twisted desires, not destruction for the sake of destruction.

Also the layman would question their capability to invest the time and energy needed to pursue the ability to create diseases or nuclear weapons. They are, contrary to Prof. Savulescu, highly technical fields, requiring years of study and hard work.

17:35 Groups of 150

In pre-history humans interacted with only about 150 others, and had kin-selection and reciprocal altruism within that group, and xenophobia towards strangers. While evolutionarily this is true, it's not true in our modern world.

Our complex minds make a mockery of simplistic interpretations of human nature. Again it's biological determinism that raises its ugly head. If this assumption were true, modern civilization (since the Egyptians) would have been impossible... and yet here we are. How is this possible?

We extend reciprocal altruism in ever expanding circles, as put forth by Peter Singer. It's more beneficial for us to live in harmony with strangers than to be in eternal war with them. Evolutionary success in groups of 150 produced a brain capable of living in groups of millions.

We are not slaves of our past.

20:17 Failing to help

It seems that, like Peter Singer, Prof. Savulescu goes overboard in the spreading of responsibility. Consider this: Right this minute you committed a violent crime... because somewhere in your country there was one, and you didn't stop it. So, you belong in jail.

Obviously, this example is absurd, in the same manner as Prof. Savulescu's insistence that you are guilty of harming by not aiding. But why is this so?

Because you are human. You have finite time, energy, and/or funds to run the world by yourself. And this is what would be required to fulfill the 'morality' demanded in this lecture. No human can live under such 'morality'! Even after you'd given as aid everything but 2 dollars a day, you'd still be better-off than someone else that you'd have to help.

Inhuman morality is not for humans, and as such must be rejected.

However, since life is the greatest value, you should help others. It's the good thing to do. Just remember that your life is a value, too.

25:24 Solutions to the environmental crisis

It is undeniable that we have an environmental crisis on our hands, and that it's human-caused. The question is how do we solve it.

Prof. Savulescu offers the solutions of not eating meat and limiting our use of technology. The true answer is that by limiting our technology we have made the crisis worse and extended it. And by government subsidy we have made animals a liability.

We have to use technology to solve a technological problem: How do we get off oil?

The answer is called the Lifter (LFTR): Liquid Fluoride Thorium Reactor. You probably haven't heard of it... because we have been limiting our technology like advocated in this lecture.

Lifter is brought to us by Alvin Weinberg, et al. In fact, the same people that gave us the Light Water Reactor. They were smart people, and realized that LWR produces waste that is darned hard to get rid off. So, they made a better reactor. And I mean that they had a working Lifter. In the 1960s!

Without going into all the details, there is one overwhelming benefit to Lifter: It can use nuclear waste as fuel... and burn it all away.

Exactly how has limiting our technology benefited us so far? And will it serve us any better in the future? Think on this...

Let's talk animals!

The environmental problem with eating meat is not that we raise animals, but how we do it. The solution to this is definitely low-tech: Planned Rotational Grazing. Our food-animals are herbivores, so let them eat grass. And don't feed them subsidized grain...

Rotational Grazing was developed in Africa precisely because it's low-tech and suitable for grasslands. It's designed to avoid the problems of over-grazing by moving the animals regularly and allowing the land (and plants) to recover before the animals are rotated back.

When we work with nature wisely, we turn meat into an asset instead of a liability...

What wasn't touched on in this lecture was that current agriculture as a whole is totally dependent on fossil fuels, from plowing the fields to the fertilizers. The answer there is called Permaculture. Read about it.

26:30 Liberal Democracy

The problem with democracy is that it's an awful way to run a society... the problem with all other ways is that they are worse!

It was shocking to hear this part of the lecture. What Prof. Savulescu is advocating here is a dictatorship of some kind. And any dictator would first shoot all academics and especially all philosophers.

Liberal Democracy is the only sustainable and moral way to run any government larger than a family. If we wish to be ethical, there is no alternative.

27:45 Tit-for-Tat

There is nothing inherently wrong with Tit-for-Tat. When it's guided by a proper ethical framework, it truly is a superior mode. A crucial part of such a framework is an understanding what true Justice means. And that is the Epicurean concept of justice.

Part Two (coming soon)

2013-09-20

Epicureanism vs. stoicism 1

Steve asks:
"Compare and contrast with stoicism, especially with respect to the criticism that Epicureanism is too self-focused (similar to criticism of buddhism) vs. the stoical focus on "virtue" and duty, and which leads to better results for the individual and society."

Those of you who are in the Garden of Epicurus -group on Facebook have heard my general views on stoicism... (Hint: I don't like it.)

What should be understood clearly is that this criticism is not an outsider's criticism... It's a stoic trick! It's a defense of stoicism, not a genuine inquiry.

If this were a philosophical discussion, I wouldn't answer this, but because it isn't (and I know that Steve is genuinely interested) I'll give an Epicurean perspective on it.

Note that this isn't an answer, but a commentary.

Self-focused

The purpose of Epicureanism is to help humans live happy lives. This purpose requires that the emphasis of the system must be on the individual. Because humans are a social species, it also has implications on societies and other human groups.

A philosophy cannot be too self-focused, because all possible gatherings of humans are composed of individuals.

Stoicism on the other hand has always been the philosophy of the ruling class. The most famous stoics are emperors, aristocrats, or their lackeys (Marcus Aurelius, Cicero, or Seneca). They claim to care about the 'little people', but this is just talk.

Virtue and duty

To say that Epicureans don't emphasize virtue and duty is to reveal one's ignorance of Epicurus' teachings. Or a malicious omission of details. And the stoics are guilty of the latter.

This part of the 'criticism' is a rhetorical subterfuge. To compare self-focusedness on one hand with virtue and duty on the other, is to compare apples and hammers to prove that apples aren't as good at pounding nails.

Self-focusedness is a requirement for the analysis of virtue or duty... because they are always aspects of individuals!

Stoic's fancy words about virtue and duty are meaningless babble, because they ignore the foundations that such things are built on.

Better results?

The stoics are either lying or talking nonsense, but yet they claim better results. How can this be?

Because they have defined what these results should be!

It's true that, when Epicureans define what the results should be, Epicureanism gets the better results too... But at least we don't lie and cheat!


Epikurolaisuus vs. stoalaisuus 1

Steve kysyy:
"Vertaa ja aseta vastakkain stoalaisuuden kanssa, erityisesti mitä tulee siihen kritiikkiin että Epikurolaisuus on liian minä-keskeistä (buddhalaisuudesta samanlaista kritiikkiä) kun taas stoalaisuuden 'hyveiden' ja velvollisuuden painotus johtaa parempaan tulokseen yksilölle ja yhteiskunnalle."

Ne teistä, jotka ovat Facebookin Garden of Epicurus -ryhmässä ovat kuulleet mielipiteeni stoalaisuudesta... (Vihje: En pidä siitä.)

Jokaisen pitää ymmärtää, että tämä kritiikki ei ole ulkopuolisen esittämää... Se on stoalainen harhautus! Se on stoalaisuuden puolustamista, ei aitoa kiinnostusta.

Jos tämä olisi filosofinen keskustelu, en vastaisi, mutta kun ei ole (ja tiedän että Steve on aidosti kiinnostunut) niin annan Epikurolaisen näkökulman asiaan.

Huomaa, että tämä ei ole vastaus, vaan kommentointia.

Minä-keskeisyys

Epikurolaisuuden tarkoituksena on auttaa ihmisiä elämään onnellisina. Tämän vuoksi järjestelmän täytyy painottaa yksilöä. Koska ihminen on sosiaalinen olento, sillä on myös vaikutuksia yhteiskuntaan ja muihin ryhmiin.

Filosofia ei voi olla liian minä-keskeistä, sillä kaikki ihmisjoukot koostuvat yksilöistä.

Stoalaisuus taas on aina ollut hallitsijoiden filosofia. Tunnetuimmat stoalaiset ovat keisareita, aatelisia, tai heidän apureitaan (Marcus Aurelius, Cicero, tai Seneca). He sanovat välittävänsä 'pienistä ihmisistä', mutta tämä on vain puhetta.

Hyve ja velvollisuus

Kun joku sanoo, etteivät Epikurolaiset painota hyvettä ja velvollisuutta, hän paljastaa tietämättömyytensä Epikuroksen opeista. Tai pahantahtoisen asioiden kertomattajättämisen. Stoalaiset syyllistyvät jälkimmäiseen.

Tämä osa 'kritiikkiä' on retorinen hämäys. Minä-keskeisyyden vertaaminen hyveeseen ja velvollisuuteen on kuin omenoiden ja vasaroiden vertaaminen todistettaessa kumpi on parempi nauloja hakatessa.

Minä-keskeisyys on yksi vaatimus hyveen ja velvollisuuden tutkimiselle... sillä ne ovat aina yksilöiden ominaisuuksia!

Stoalaisten hienot sanat hyveestä ja velvollisuudesta ovat merkityksetöntä pulinaa, sillä he unohtavat perustan niiden rakentamiselle.

Paremmat tulokset?

Stoalaiset joko valehtelevat tai puhuvat soopaa, mutta silti väittävät saavansa aikaa paremmat tulokset. Miten näin voi olla?

Koska he ovat määritelleet mitä tulosten pitäisi olla!

Tietenkin, jos Epikurolaiset määrittelevät mitä tulosten pitäisi olla, niin Epikurolaisuus saa aikaan paremmat tulokset... Mutta ainakaan me emme valehtele ja huijaa!

2013-09-17

Epicurean good life?

Tim asks:
"I want to know what Epicurean's idea of the good life is. I have heard that it consists of three things. food, friends and shelter. is this correct? Where does this come from in his writings? Where might it have come from...?"

THE good life

In Epicureanism there is no the good life! Meaning that, despite what other schools of thought say, there are many roads to the Purpose of Life: Happiness. The world and life are much too complex to fit into simple categories.

What we can have from Epicureanism is a set of general principles that help us to determine what is good for one individual... and every individual must do this determination for themselves.

In a sense the whole Epicurean system is an answer to your question, Tim. I wish that I could give you a definite answer! But that would require me to lie like a platonist...

Food, friends and shelter

All three are requirements of a good life, but not the only requirements (necessary but not sufficient).

Food and shelter are necessary conditions for life itself, so they are primary requirements for a happy life. Friendship is the way we foster peace and safety among humans, so it's a requirement for a society.

Where does this come from?

Of Epicurus' writings I'd point you to the Letter to Menoeceus and the Principal Doctrines. They are the guides for a good life within the System.

We don't know whether there were any sources from which Epicurus may have drawn inspiration for this analysis, but he certainly claimed to be self-taught and original. So I cannot answer this part.


Epikurolainen hyvä elämä?

Tim kysyy:
"Haluaisin tietää millainen on Epikurolaisten käsitys hyvästä elämästä. Olen kuullut, että se koostuu kolmesta asiasta. Ruoasta, ystävistä ja suojasta. Onko näin? Missä Epikuroksen kirjoituksissa tämä esiintyy. Mistä se on voinut tulla...?"

TIETTY hyvä elämä

Epikurolaisuudessa ei ole tiettyä hyvää elämää! Tämä tarkoittaa että, toisin kuin muut koulukunnat väittävät, on monta polkua Elämän Tarkoitukseen: Onnellisuuteen. Maailma ja eläminen ovat liian monimutkaisia sopiakseen yksikertaisiin kategorioihin.

Epikurolaisuus antaa meille joukon yleisiä periaatteita, jotka auttavat meitä määrittämään mikä on hyvää yhdelle yksilölle... ja jokaisen yksilön pitää tehdä tämä määritys itse.

Koko Epikurolainen järjestelmä on Tim:in kysymykseen vastaamista. Haluaisin antaa kysymykseen tarkan vastauksen! Mutta silloin pitäisi valehdella kuin platonisti...

Ruoka, ystävät ja suoja

Jokainen näistä on hyvän elämän ehto, mutta muitakin ehtoja on (välttämätön, muttei riittävä).

Ruoka ja suoja ovat edellytyksiä elämälle itselleen, joten ne ovat ensisijaisia ehtoja hyvälle elämälle. Ystävyydellä varmistamme rauhaa ja turvallisuutta ihmisten keskellä, joten se on ehto yhteiskunnalle.

Mistä tämä tulee?

Epikuroksen kirjoituksista suosittelen Kirjettä Menokeukselle ja Keskeisiä Oppeja. Ne ovat opas hyvään elämään järjestelmän sisällä.

Emme tiedä oliko Epikuroksella lähteitä, joista hän sai ainekset näihin, mutta hän julisti olevansa itseoppinut ja alkuperäinen lähde. Joten en osaa vastata tähän kohtaan.

2013-08-30

All things in moderation

Josh asked:
"All things in moderation. Knowing the difference between can and should."

Moderation is not for all things

It's true that Epicureanism urges people to practice moderation in their lives. And teaches that moderation is a good thing.

But!

Moderation is for the things that cause pleasure. And not even for all of those...

We instinctively know to avoid the things that cause pain. They are immediate and self-evident. Therefore we don't need a guide to avoid them if possible or to minimize them if not. It's the 'good' things that get us into trouble.

The classical example is food. We need it to survive and after that we derive immense pleasure from good food. But there is a point where a good thing turns into a bad one.

Because the food causes pleasure, we are notoriously ill-equipped to notice this point. What is even more dangerous is that all pleasures have this point.

Overindulgence in good things is a bad one. This is why Epicurus emphasized the knowledge and understanding of desires and pleasures...

Then there are the things that are pains masquerading as pleasures, for instance alcohol. Aside from a very low amount (about a bottle of beer a day), alcohol is a harmful substance. A poison even. But it deceives us by causing more pleasure than pain!

These things are not self-evident either, and moderation is a tool to avoiding them. But the avoidance should be even more absolute than mere moderation.

Knowing the difference between can and should

Study and practice.

As simple and as difficult as that.

There is no answer to this question on a general level. We can give general advice, sure, but in all cases the deciding factor is always the context.

"Is it okay to cut people with a sharp metal object?"
"Are you talking about a mugger or a surgeon?"

To be able to answer this question in real life situations, one must study the Principles of Epicureanism. And then one must go and practice what one has learned because save you it can.


Kohtuus kaikessa?

Josh kysyi:
"Kohtuus kaikessa. Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'."

Ei kohtuutta kaikessa

Epikurolaisuus tosiaankin kannustaa noudattamaan kohtuutta. Ja opettaa että kohtuus on hyvä asia.

Mutta!

Kohtuus on niille asioille, jotka saavat aikaan nautintoa. Eikä edes kaikille niille...

Osaamme vaistomaisesti välttää kivuliaita asioita. Ne ovat välittömiä ja itsestäänselviä. Niinpä emme tarvitse opasta niiden välttämiseen jos mahdollista ja minimoimiseen jos ei. Me joudumme vaikeuksiin 'hyvien' asioiden takia.

Klassinen esimerkki on ruoka. Tarvitsemme sitä elääksemme ja saamme todella paljon nautintoa hyvästä ruuasta. Mutta jossain vaiheessa hyvä asia muuttuu huonoksi.

Koska ruoka antaa meille nautintoa, olemme surkeita tämän muutoksen huomaamisessa. Vielä vaarallisempaa on, että kaikki nautinnot muuttuvat tällä tavoin.

Kohtuuttomuus hyvissä asioissa on pahaksi. Tämän vuoksi Epikuros painotti halujen ja nautintojen tiedostamista ja ymmärtämistä...

Sitten on vielä tuskalliset asiat, jotka naamioituvat nautinnoiksi, kuten alkoholi. Pieniä määriä lukuun ottamatta (noin pullollinen olutta päivässä), alkoholi on haitallista. Jopa myrkyllistä. Mutta se hämää meitä aiheuttamalla enemmän nautintoa kuin tuskaa!

Nämäkään asiat eivät ole itsestäänselviä, ja kohtuus on hyvä väline niiden välttämiseen. Mutta välttämisen tulisi olla täydellisempää kuin pelkkä kohtuus.

Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'.

Opiskelu ja harjoitus.

Niin yksinkertaista ja vaikeaa se on.

Yleisellä tasolla tähän kysymykseen ei voi vastata. Tietenkin voimme antaa yleisiä ohjeita, mutta ratkaiseva tekijä on aina asiayhteys.

"Onko oikein leikata ihmisiä terävällä metalliesineellä?"
"Puhutko nyt pahoinpitelijästä vai kirurgista?"

Osataksesi vastata tähän kysymykseen tosielämässä, sinun pitää opiskella Epikurolaisuuden Periaatteita. Sitten sinun täytyy harjoittaa oppimaasi, sillä pelastaa sinut se voi.

2013-08-22

Epicureanism compared to the religions

There were several questions on how Epicureanism would compare to religions (by Eugenio, Omar, Boris, and Paul-Francois). Specifically on what the differences are.

Without going into the details of each and every religion (which is obviously too much for one person), the only way to answer is to give some differences that Epicureanism and religion in general have. So, here are some of the main ones.

There is nothing supernatural

Everything that exists is either matter or space. This is third of the twelve Elemental Principles of Epicurean metaphysics. Even though we now have a better understanding of the nature of the Universe, this is still at the root of the differences between Epicureanism and the religions.

Anything that breaks this Principle cannot exist. It would violate everything that is known about the natural world. And most religions state that their deities are such exceptions, that they stand apart from the natural world or above it. Such deities are obviously impossible in Epicureanism.

No reward or punishment after death

Most religions offer the carrot of a paradise where the souls go. But the flip side is always 'that other place', reserved for those that do not obey religious rules.

There is no Hell. Nor any other kind of punishment after death. Being dead is no different than being not-born-yet.

The world formed naturally

Because matter is eternal, it cannot be created or destroyed. It's also always in motion through the void, and this movement is unpredictable.

The gods didn't create the world. It formed initially by a chance collection of matter that then grew bigger. In Epicureanism, the birth of the world is natural philosophy, not theology. The gods, too, are a part of the world, not above it.

(NOTE: All these differences derive from deeper aspects of the Epicurean system that I didn't elaborate here. The Epicurean Basics -series will go into them at a later time. These are the application of them to the subject of religion, not their whole reach.)


Epikurolaisuus verrattuna uskontoihin

Monet kysymykset koskivat Epikurolaisuuden vertautumista uskontoihin (Eugenion, Omarin, Boriksen, ja Paul-Francois:n kysymykset). Erityisesti kiinnosti eroavaisuudet.

Jotta emme joutuisi käsittelemään jokaisin uskonnon yksityiskohtia (se olisi aivan liikaa yhdelle ihmiselle), ainoa keino vastata on antaa muutamia eroja Epikurolaisuuden ja uskonnon välillä. Niinpä tässä on tärkeimpiä.

Yliluonnollista ei ole

Kaikki, mikä on olemassa, koostuu joko aineesta tai tilasta. Tämä on Epikurolaisen metafysiikan kolmas Periaate. Vaikka meillä nykyään on parempi ymmärrys Universumista, tämä periaate on edelleen pohjana Epikurolaisuuden ja uskontojen eroille.

Mikään, mikä rikkoo tätä Periaatetta, ei voi olla olemassa. Se olisi kaiken luonnosta tiedetyn vastaista. Ja useimmat uskonnon sanovat jumaltensa olevan tällaisia poikkeuksia, että he ovat luonnon ulkopuolella tai sen yläpuolella. Tämänlaiset jumaluudet ovat Epikurolaisuudessa mahdottomia.

Kuoleman jälkeen ei ole palkkiota tai rangaistusta

Useimmat uskonnot tarjoavat porkkanana paratiisia, jonne sielut menevät. Mutta kääntöpuolena on aina 'se toinen paikka', niille jotka eivät noudata uskonnollisia sääntöjä.

Helvettiä ei ole. Eikä muutakaan rangaistusta kuoleman jälkeen. Kuolleena oleminen ei eroa ei-vielä-syntyneenä olemisesta mitenkään.

Maailma muodostui luonnollisesti

Koska aine on ikuista, sitä ei voi luoda tai tuhota. Se on myöskin aina liikkeessä tyhjyyden halki, ja tätä liikettä ei voida ennustaa.

Jumalat eivät luoneet maailmaa. Se syntyi alkujaan sattumanvaraisena aineen keräytymänä, joka sitten kasvoi. Epikurolaisuudessa maailman synty on luonnon filosofiaa, ei teologiaa. Jumalatkin ovat osa maailmaa, eivät sen yläpuolella.

(HUOM: Kaikki em. erot juontuvat Epikurolaisen järjestelmän laajemmista kokonaisuuksista, joita en käsitellyt tässä tarkemmin. Epikurolaisuuden Perusteet -sarja palaa niihin myöhemmin. Nämä erot ovat kokonaisuuksien soveltamista uskontoihin, eivät niiden koko ala.)

2013-08-09

Epicureanism is a system

One of the most important things to remember when learning about Epicurus and his philosophy is that it's a whole.

Epicureanism is a philosophical system.

No separable parts

A common mistake many make, especially if they are against Epicureanism for some reason, is that they consider the various parts of the philosophy in isolation.

This is a grave mistake!

All parts of the system are vital. Each one is "necessary, but not sufficient". When this is ignored, the result is an error of varying magnitude.

One often misunderstood aspect is pleasure. Epicureans have been (and are) honest: without pleasure there can be no Happiness. But! The important thing to remember is that pleasure is not the whole. It's just an important part.

Everything influences everything

Make a mind map, with ten bubbles arranged in a circle. Now draw a connection from every bubble to every other bubble. This mind map is nowhere near as complex as the one we'd have to draw for Epicureanism.

Two such connections, between Justice and Friendship, shall serve as our examples here:

  1. What is the role of Justice in a Friendship?
  2. How will Friendship effect the details of Justice?

I will not even try to answer these questions in this post. But the connections exist, and are extremely important. When you grasp one (or the other), you'll see that context is everything.

If we take parts outside the context of the whole, we take the path of error and pain.


Epikurolaisuus on järjestelmä

Eräs tärkeimmistä asioista, joka täytyy muistaa Epikuroksesta ja hänen filosofiastaan opittaessa, on että kyseessä on kokonaisuus.

Epikurolaisuus on filosofinen järjestelmä.

Ei erillisiä osia

Yleinen virhe, johon syyllistyvät erityisesti ne jotka ovat jostain syystä Epikurolaisuutta vastaan, on käsitellä filosofian osia erikseen.

Tämä on vakava erehdys!

Järjestelmän jokainen osa on elintärkeä. Jokainen on "tarpeellinen, muttei riittävä". Jos tästä ei välitetä, seurauksena on jonkinlainen virhe.

Monesti väärinymmärretty osa on nautinto. Epikurolaiset ovat rehellisiä: ilman nautintoa ei voi olla Onnellisuutta. Mutta! On tärkeää muistaa, että nautinto ei ole kokonaisuus. Se on vain tärkeä osa.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Piirrä ajatuskartta, jossa on kymmenen kuplaa ympyrämuodostelmassa. Sitten piirrä yhteys jokaisesta kuplasta kaikkiin muihin kupliin. Tämä kartta ei ole läheskään niin monimutkainen kuin se, jonka voisimme piirtää Epikurolaisuudesta.

Kaksi tällaista yhteyttä, Oikeudenmukaisuuden ja Ystävyyden välillä, toimikoot esimerkkeinämme:

  1. Mikä on Oikeudenmukaisuuden rooli Ystävyys-suhteessa?
  2. Kuinka Ystävyys vaikuttaa Oikeudenmukaisuuden yksityiskohtiin?

En edes yritä vastata näihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa. Mutta yhteydet ovat olemassa ja ne ovat erittäin tärkeät. Kun ymmärrät jommankumman, näet asiayhteyden olevan kaikki kaikessa.

Jos viemme osat erilleen kokonaisuudesta, astumme virheen ja tuskan polulle.

2013-08-02

Epicurus and Difficult Times

Kiu asks:
"Thoughts of Epicureanism and adherence to it during time of struggle, conflict and revolution."

I am answering this question in the civilian sense: there is a crisis situation but it's not about an armed conflict. (My thoughts about Epicureanism and war or the military are still in the preliminary stages, and I'll return to that topic at a later time.)

Unfortunately we have an example of this in Athens itself: there is an ongoing financial crisis in Greece. This has prompted the 6th Panhellenic Meeting of Epicureans to tackle the issue. And I'll refer to their first hand experience.

Here are three videos of theirs (with English subtitles):

Christos Yapijakis

Elli Pensa

George Kaplanis

I'm sure that you noticed the recurring theme: self-reliance and friendship.

Self-reliance

(Yes, I know that they use 'self-sufficiency' in the subtexts, but I think that word is confusing.)

Your happiness (ataraxia) is your responsibility. Other people can hinder you on your way, but they cannot pursue your happiness for you. This is simply impossible.

For this reason, you have to act and think for yourself, especially during a difficult situation. There are things that can be done to either mitigate the situation or correct it. Unfortunately there are no universally applicable advice that can be given. The question becomes: "What can I do to make the situation better (or more tolerable)?"

Friendship

Though I said above that other people can hinder the pursuit of happiness, they are also a tremendous help in it.

Doctrine 27: Of all things that wisdom provides for living one's entire life in happiness, the greatest by far is the possession of friendship.

The precise explication of the meaning of Friendship in the Epicurean system is a topic for a series of posts, but suffice to say that it's very very very important! Everything is better with friends.

During a difficult time this means both help and moral support. Many hands can do more than just two...

Friendship is for mutual help. You have carrots, and I can dig swales. Or the modern equivalents thereof...

Preparations and precautions

At the end a few words on sudden crises. The kind that happen fast and unexpectedly.

Many chance events can be prepared against beforehand. And wisdom tells us that to make reasonable preparations is a good thing. So to manage well in a crisis situation, you'll want to start dealing with one before it's upon you.


Epikurolaisuus vaikeina aikoina

Vastaan Kiu:n kysymykseen sen merkityksessä siviileille: on jonkinlainen kriisitila, mutta se ei ole aseellinen yhteenotto. (Ajatukseni Epikurolaisuudesta ja sodasta tai armeijasta ovat vielä raakileasteella, joten palaan asiaan myöhemmin.)

Ikävä kyllä meillä on esimerkki tällaisesta kriisistä Ateenassa: Kreikassa on yhä talouskriisi. Tämän vuoksi 6. Epikurolaisten Panhelleeninen Tapaaminen käsitteli asiaa. Viittaan heidän ensikäden kokemuksiinsa.

Ylempänä on kolme heidän tekemäänsä videota (tekstitetty englanniksi).

Huomasit varmaan yhtenäisen teeman: itseensäturvautuminen ja ystävyys.

Itseensäturvautuminen

Sinun onnellisuutesi (ataraksia) on sinun vastuulla. Muut ihmiset voivat olla haitaksi, mutta he eivät voi tavoitella onnellisuutta puolestasi. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Tästä syystä sinun pitää toimia ja ajatella itsesi puolesta, erityisesti vaikeina aikoina. Aina on jotain, minkä voit tehdä tilanteen parantamiseksi tai korjaamiseksi. Ikävä kyllä ei ole yleispäteviä ohjeita, joita voitaisiin antaa. Kysymys kuuluukin: "Mitä voin tehdä tilanteen parantamiseksi (tai jotta se olisi siedettävämpi)?"

Ystävyys

Vaikka sanoin ylempänä, että muut ihmiset voivat haitata onnellisuuden tavoittelua, he voivat myös valtavasti auttaa siinä.

Opinkappale 27: Niistä asioista, jotka viisaus tuo mukanaan, onnellisuudelle kaikkein tärkein on ystävyys.

Epikurolaisen Ystävyyden käsittely on aihe omalle kirjoitussarjalleen, mutta sanottakoon nyt, että se on hyvin hyvin hyvin tärkeää! Kaikki on parempaa kun on ystäviä.

Vaikeina aikoina tämä tarkoittaa sekä auttamista, että moraalista tukemista. Monet kädet saavat aikaan enemmän kuin vain kaksi.

Ystävyys on vastavuoroista auttamista. Sinulla on porkkanoita, ja minä osaan kaivaa kastelukanavia. Tai niiden nykyaikaiset vastineet...

Valmistautuminen ja varotoimet

Loppuun muutama sana äkillisistä kriiseistä. Semmoisista, jotka tulevat nopeasti ja odottamatta.

Monia satunnaisia kriisejä varten voidaan valmistautua etukäteen. Ja on viisasta tehdä tällaisia valmisteluja. Joten jos haluat selvitä paremmin kriiseistä, aloitat niiden selvittämisen ennen kuin tilanne alkaa.

2013-07-26

Why do we need to practice philosophy?

If we want to truly start at the basics, we have to ask "why philosophy in the first place?" Isn't it obvious, as some maintain, that science is better at anything and everything? That philosophy should be cast aside as useless and outdated?

No, it's not!

There are several problems with this view, and by answering some of them we can see why philosophy is still relevant (in fact, more so) today.

Formal Logic

Many people are taught what to think, but not how to think.

Even the most basic course in philosophy will cure this deficiency (or should!). Formal logic is the equivalent of an ice bath: cool, methodical, precise, divorced from opinion...

Undeniably the sciences teach this, but they do it in the context of a science. Philosophy does it in the context of everything! Once you've seen a list of all the fallacies, you cannot unsee them in everything.

Science cannot teach ethics

I'd bet many of you have heard the phrase 'science of ethics'? Unfortunately there is no such thing.

Formally this is known as the Naturalistic Fallacy: 'That which is natural is not necessarily good.'

And the sciences deal with 'that which is natural'!

With regard to ethics, this means that we cannot accept as ethical the observed behavior of humans. We must look beyond this too, to other criteria (like effects and consequences).

Neuroscience is not a panacea, either. It can, no doubt, make a significant contribution to understanding ourselves. But there is no valid link between our neurological phenomena, and the 'goodness' of our actions.

Applied ethics is not the Ethics

Many sciences, most notably medicine, teach an ethics course specially tailored to their specific context. While this is proper and good, it's not the same as a course on Ethics.

Applied ethics courses are 'stunted' (due to time and resource needs). There is neither time nor need to go to the nitty-gritty of minutiae or the history of ethical theories. While this too is proper, it may lead to a lessened understanding of the whole reach of ethics.

No science teaches general ethics (as well as applied). Only philosophy does this.

No one science does what Epicureanism delivers

When someone says "Science should replace philosophy" they are making an error. The question then becomes: Which science? By itself 'science' can mean a lot of things, many of them quite different from each other. So which one of them should be the dominant science? (Or even what should be called science...)

From the Epicurean perspective the ultimatum of "Science or Philosophy!" is a false dichotomy. They are both necessary and useful. Their domains are quite separate but still mutually reinforcing.

The role of science is to answer the question "what is the world like". The role of Epicureanism is to produce the happiest life.

Practice?

This word isn't in the title by chance. It's in there with two meanings: "to do" and "to get better at".

For an Epicurean, philosophy isn't just some obscure academic subject. It's a real world application too. It is a system of thought and action, meant to achieve Happiness in Life.


Miksi meidän pitäisi harjoittaa filosofiaa?

Jos haluamme todella aloittaa perusteista, meidän pitää aluksi kysyä "Miksi filosofiaa ollenkaan?" Eikö ole itsestään selvää, että tiede on parempi vaihtoehto kaikessa? Että filosofia on vanhentunutta ja turhaa?

Ei ole!

Tällaisessa näkökannassa on monia ongelmia, ja vastaamalla muutamiin niistä näemme miksi filosofia on tärkeää (jopa tärkeämpää) nykypäivänä.

Päättelyteoria

Monille meistä opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.

Alkeellisinkin filosofian kurssi korjaa tämän puutteen (tai ainakin pitäisi!). Päättelyteoria on kuin avannossauintia: kylmää, järjestelmällistä, tarkkaa, mielipiteetöntä...

Kieltämättä tieteetkin opettavat tätä, mutta ne tekevät sen yhden tieteen sisällä. Filosofiassa päättelyteoria kattaa kaiken! Kun olet kerran nähnyt listan harhapäätelmistä, et voi olla näkemättä niitä kaikkialla.

Tiede ei voi opettaa etiikkaa

Monet ovat varmaan kuulleet ilmaisun 'science of ethics' (etiikan tiede)? Ikävä kyllä sellaista ei ole.

Muodollisesti tämä tunnetaan Naturalistisena Virhepäätelmänä: 'Se mikä on luonnollista, ei välttämättä ole hyvää.'

Ja tieteet tutkivat 'sitä mikä on luonnollista'!

Etiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, ettemme voi hyväksyä eettisenä ihmisten havaittua käyttäytymistä. Meidän pitää ottaa huomioon myös muita kriteerejä (kuten vaikutukset ja seuraukset).

Neurotiedekään ei auta meitä tässä. Se tietysti auttaa itsemme ymmärtämisessä. Mutta hermoston toiminnan ja tekojemme 'hyvyyden' välillä ei ole suoraa yhteyttä.

Sovellettu etiikka ei ole Etiikka

Monet tieteet, erityisesti lääketiede, opettavat itselleen räätälöityä etiikan kurssia. Vaikka tämä on oikein ja hyvää, se ei ole sama asia kuin Etiikan kurssi.

Sovelletun etiikan kurssit ovat 'tynkiä' (aika- ja resurssivaatimusten vuoksi). Niissä ei ole aikaa tai tarvetta mennä yksityiskohtiin tai etiikan historiaan. Vaikka tämäkin on ymmärrettävää, se saattaa johtaa etiikan koko alueen aliarvioimiseen.

Vain filosofia opettaa yleistä etiikkaa (sovelletun lisäksi).

Yksittäinen tiede ei tee mitä Epikurolaisuus saavuttaa

Kun joku sanoo "tieteen tulisi korvata filosofia", hän syyllistyy virheeseen. Tämän jälkeen kysymys on: Mikä tieteistä? 'Tiede' voi sanana tarkoittaa montaa asiaa, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Joten minkä niistä tulisi olla hallitseva tiede? (Tai mikä ylipäätään on tiedettä...)

Epikurolaisen silmissä vaatimus "Tiede tai Filosofia!" on väärä vastakkainasettelu. Ne ovat molemmat tarpeellisia ja käyttökelpoisia. Niiden alat ovat erillisiä, mutta toisiaan vahvistavia.

Tieteen tehtävä on vastata kysymykseen "millainen maailma on". Epikurolaisuuden tehtävä on tuottaa onnellinen elämä.

Harjoittaa?

Tämä sana ei ole otsikossa sattumalta. Sillä on kaksi merkitystä: "tehdä" ja "tulla paremmaksi".

Epikurolaiselle filosofia ei ole pelkästään kuiva keskustelun aihe. Se vaikuttaa arkipäivänkin elämään. Se on ajattelun ja toiminnan järjestelmä, jonka tarkoitus on tuottaa Onnellinen Elämä.

2013-07-23

What is that strange other language?

It's Finnish, my native language.

Like most Finns, I'm bilingual (I should be trilingual... but I've forgotten the little Swedish I was forced to learn).

It may be a bit clunky, but I'll try to make my posts in both languages because

  1. It's sort of fun and challenging to do so (the novelty will, no doubt, wear off soon...).
  2. Perhaps I'll have Finnish readers. That'd be cool. In fact, any readers would be...
  3. Most importantly: I'm proud of my Finnishness... Disagree about that? Sano se suomeksi! ;)

2013-07-22

Is Epicureanism religion-based

Anthony asks:

"I guess my first question would be, is Epicureanism religion based? I know that this later became Christian based. 'Or so I read.' But I'd like a little more information."
"I mean was his original teachings religion based as in a creator or deity."

The short answer:

It's not based on religion. It never became christianity-based. Even though you probably did read so somewhere.

A little more information:

As for so many things in life the reality is much too complex to fit into a neat categorization. There are no convenient boxes to put things into. Here are some aspects that are relevant to this question (no answer can be exhaustive).

A religion is included in Epicureanism. This is a bold statement, but the conclusion is inevitable in the light of Epicurus' writings and those of later Epicureans. The original teachings are not atheistic (this was a slander used by Epicurus' opponents...), but include a belief in deities. This religion is not a dominant part of the Epicurean system, but it was seen as a necessary part of the whole.

Epicurus' gods are deities only in comparison to humans. They are neither the creators nor the rulers of the universe. And they have only a fleeting effect on human life, if any at all. They serve as examples of Happiness, and that it's possible in the universe.

Original Epicureanism and contemporary christianity were incompatible. In many fundamental points they were opposites. A combination of the two would be neither. Someone may have tried to merge them but only at the expense of internal consistency and by conveniently ignoring the conflicts.

(We will return to gods and their existence when we talk about the Canon of Truth in the Basics-series.)


Perustuuko Epikurolaisuus uskontoon?

Lyhyesti:

Ei perustu uskonnolle. Eikä siitä koskaan tullut kristinuskoon perustuvaa. Vaikka saatoit hyvinkin jostain lukea niin.

Hieman pidemmästi:

Kuten niin monessa muussakin asiassa, todellisuus on aivan liian monitahoinen mahtuakseen kätevästi selkeisiin kategorioihimme. Tässä kirjoituksessa on muutamia kysymyksen kannalta tärkeitä aiheita (mikään vastaus ei voi olla kaikenkattava).

Epikurolaisuuteen sisältyy uskonto. Tämä on rohkea väite, mutta johtopäätös on väistämätön Epikuroksen ja myöhempien epikurolaisten kirjoituksista. Alkuperäiset opetukset eivät ole ateistisia (mikä oli Epikuroksen vastustajien käyttämä solvaus...), vaan pitävät sisällään uskon jumaliin. Tämä uskonnollisuus ei ole hallitseva osa Epikurolaista järjestelmää, mutta sitä pidettiin olennaisena osana.

Epikuroksen jumalat ovat jumalia vain suhteutettuna ihmisiin. He eivät ole universumin luojia tai sen hallitsijoita. Ja heillä on vain vähäinen vaikutus ihmisten elämään. Jos vaikutusta on ollenkaan. He ovat esimerkkejä Onnellisuudesta, ja sen mahdollisuudesta universumissa.

Alkuperäinen Epikurolaisuus ja samanaikainen kristinusko ovat yhteensopimattomia. Ne ovat monilta perusteiltaan vastakkaisia. Niiden yhdistelmä ei olisi kumpaakaan. Joku on voinut yrittää yhdistämistä, mutta vain luopumalla sisäisestä yhtenäisyydestä ja olemalla välittämättä ristiriidoista.

(Jumaliin ja heidän olemassaoloonsa palataan kun puhumme Totuuden Kaanonista Perusteet-sarjassa.)

2013-07-21

Basics

This the collection of the Epicurean Basics -series. Each text is an explication of a facet of Epicurean philosophy. As such it will be a forever-unfinished page...

The text will be listed in the order of 'basicness'. More or less. :)


Tälle sivulle kerätään Epikurolaisuuden Perusteet -sarjaa. Jokaisessa tekstissä käsitellään yhtä osaa/puolta Epikuroksen filosofiasta. Siksi tämä tulee olemaan ikuisesti työnalla...

Kirjoitukset ovat, enemmän tai vähemmän, 'perusteisuus' järjestyksessä. :)


Foundations / Peruskivet

Authorized Doctrines / Viralliset Opinkappaleet

  1. Don't fear the gods / Älä pelkää jumalia

Q and A

This is the collection of Questions and Answers written for the Epicurus-page in Facebook. Go there and ask your question on the wall or by PM (if you PM, your identity will not be published).

Questions are listed in the order they were answered.


Tälle sivulle kerätään Facebookin Epicurus-sivua varten kirjoitetut vastaukset. Voit esittää kysymyksesi seinälle tai yksityisviestinä (viestin lähettäjää ei julkaista).

Vastaukset ovat vastaamisjärjestyksessä.


Questions / Kysymykset

2013-07-19

Dedication

This blog is dedicated to my Friend, Jaakko J. Wallenius, who left us on June 11, 2013.

Ours was a typical internet-friendship -- if there is such a thing. We met offline only once, and it was like meeting an old friend from way back: no awkwardness or uncomfortable silences. I have many such friendships now and I hope to have same kind of rapport with them as well -- if we ever meet.

What brought Jaakko and me together was our mutual interest in the philosophy of Epicurus. He had been at it for many years before I even became aware of Epicurus, and his writings are both extensive and in-depth. Which brings me to the "why this blog exists". I can't replace Jaakko (nor would I try such foolishness), but I'm going to write in addition to him. The truth is that when our friends (and we ourselves eventually) leave, those that stay should pick up the keyboard and continue on the trail blazed by the Wise Man from Samos 2300 years ago.

An eulogy for Jaakko

Jaakko's writings in English

Omistus

Tämä blogi on omistettu Ystävälleni, Jaakko J. Walleniukselle, joka poistui keskuudestamme 11. kesäkuuta 2013.

Olimme Jaakon kanssa tavallisia internetystäviä -- jos semmoisia on. Tapasimme netin ulkopuolella vain kerran, mutta se oli kuin vanhojen ystävien jälleentapaaminen: ei kiusallisuuksia tai epämukavia hiljaisuuksia. Nykyään samanlaisia ystävyyksiä on enemmänkin, ja toivon että minulla on heihinkin yhtä hyvä yhteys -- jos koskaan edes tapaamme.

Meitä yhdisti kiinnostus Epikuroksen filosofiaan, josta Jaakko oli kirjoittanut vuosia ennen kuin minä edes kuulin moisesta. Ja Jaakon kirjoitukset ovat sekä laaja-alaisia että syvällisiä. Mistä pääsenkin tämän blogin olemassaoloon. Jaakkoa en voi korvata (enkä moista hölmöyttä edes yrittäisi), mutta aion kirjoittaa hänen lisäkseen. Sillä kun ystävämme (ja lopulta me itse) poistumme, niiden jotka jäävät pitäisi tarttua näppäimistöön ja jatkaa tiellä, jonka rakentamisen aloitti Samoksen Viisas 2300 vuotta sitten.

Jaakon kirjoituksia suomeksi