Correcting some misunderstandings

There are many misunderstandings about Epicurus and Epicurean Philosophy. Some are genuine mistakes, but some are deliberate lies. For an Epicurean it's always a sad thing when smart people fall victim to these misunderstandings, presumably because they simply can't know any better.

Sometimes though, the mistakes step over the line into neglecting due diligence. This article, and the paper it's based on (available here as pdf), is an example of such neglect. Four obviously educated and intelligent people... and none of them ever asked "Wait a minute! Is this really the only way to interpret this?"

Because it is not.

Most of these you've probably heard before, if you've been reading about Epicurus. Hopefully you've not believed any of them...

The Garden was a SCHOOL.

Many make the mistake of assuming that — because the Garden was outside of the city walls of Athens — it was some sort of a hippie commune in the countryside... But if this is true then the platonists are even hippier than Epicurus, because the Garden was between Athens and the Academy! And no sane person would mistake Plato for a country bumpkin...

In reality the Garden was a school and a publishing house (though this was mostly done from Epicurus' house inside Athens). It was not a commune as we understand it today. In fact, there is no evidence that Epicureans lived in communes ever. (If you find evidence, please leave a comment.)

Especially the paper makes a great deal out of this idea of living in communes, and the negative experiences that people can have in them. This doesn't touch Epicurean Philosophy, because it never was a part of the system.

It can't be denied that the living arrangements of the core of the Garden seem strange to us. This doesn't however mean that we can pick the modern analog that sort of fits, and extend its pros and cons to antiquity.

Avoidance of pain is a TOOL.

Authorized Doctrine 25:
"If you do not reconcile your behavior with the goal of nature, but instead use some other criterion in matters of choice and avoidance, then there will be a conflict between theory and practice."

If you know what the "goal of nature" is, you are way ahead of the authors...

Epicureans don't avoid pain just to be avoiding pain. The goal of life is to be happy, and this is achieved through the pursuit of proper pleasures and the avoidance of pain. Both the choice and the avoidance talked about in the Doctrine are tools, and the goal of nature is The Goal.

There are many that take the avoidance of pain to mean some kind of asceticism, that is, if a thing has the remotest of chances to cause any pain it must be avoided at all costs. This is of course nonsense to anyone who knows the Epicurean categorization of the desires.

We pursue pleasures and avoid pains based on our desires. Epicurus divides these into three categories: Vain, Natural and necessary, and Natural but not necessary. We talk about the first two elsewhere, but the last one is of importance for this issue.

Natural but not necessary desires are those ones that you don't have to fulfill to live, be comfortable, and to be happy (Natural necessary ones cover those), and they are not immediately harmful for you (like the Vain ones). They are the ones that add variety and individuality to your desires and the pleasures you pursue.

The downside is that they can become harmful in the long-term. For example, if you always eat a luxurious diet without any regard to health, you will eventually have problems. Epicurus doesn't however say that "therefore you should never eat a luxurious meal". He says that you should eat one only occasionally. Similarly you should choose other pleasures with the long-term view as well as the short-term.

Epicureans were called the Twentyers for their custom of feasting together on the twentieth of each month. If you accuse people like that of asceticism, you understand neither Epicurus nor ascetics.

Pleasure OR pain, no third alternative.

The authors make a great deal about the role that positive emotions play in human life, and claim that mere avoidance of pain is not sufficient. They are of course right... but they don't realize that Epicurus' understanding of pleasure is better than theirs.

A human is either in pain or in pleasure, and there is no neutral state. In Epicurean Philosophy such pain-free states are called katastematic pleasures. Such stable pleasures are achieved through the pursuit of proper pleasures. For example, being hungry is a pain, and being not-hungry is a pleasure (as is healthy eating).

The authors have forgotten the pursuit of pleasure in their rush to condemn mere avoidance of pain.

Anti-POLITICS, not anti-social.

This delusion is made worse by the belief that Epicureans lived in communes, but it does have some roots in the Epicurean system. It's just that they are a molehill that has been made into a mountain.

Epicurus warns us that a political career isn't the way to happiness (unlike what Plato or Aristotle claim). This is because pursuing political office means that you are placing your future and happiness in the hands of others, either monarchs or the voters. This isn't a good situation to be in.

The mistake that many modern readers make innocently is that this concerns only politics, not every sphere of social action! The authors of the paper and the article jump from "Career in politics doesn't guarantee Happiness." to "Never participate in anything social!" This is of course a completely unfounded conclusion.

In antiquity those who opposed Epicurean Philosophy, made this jump maliciously. They wanted to make Epicureans seem like bad Romans or not True Athenians. They were lying for a purpose, and it seems that modern commentators have fallen for the lies.

This delusion is similar to the one that Epicurus was against education. People honestly claim this about the founder of a philosophical school!

Pro-sex, not anti-marriage.

The authors' neglect of their duty for due diligence -- and frankly their ignorance of Epicurus and the Garden -- culminate in their claim that Epicurus was anti-marriage.

The truth is that we don't know what the complete picture is, because we don't have those texts. What we have are two seemingly contradictory statements.

In Laertius 6 he is quoted to say:

"I know not how to conceive the good, apart from the pleasures of taste, sexual pleasures, the pleasures of sound and the pleasures of beautiful form."

And in Sayings 51:

"[addressing a young man] I understand from you that your natural disposition is too much inclined toward sexual passion. Follow your inclination as you will, provided only that you neither violate the laws, disturb well-established customs, harm any one of your neighbors, injure your own body, nor waste your possessions. That you be not constrained by one or more of these conditions is impossible; for a man never gets any good from sexual passion, and he is fortunate if he does not receive harm."

Both of these are out of context and we are lacking the Epicurean view of sexuality we'd need to solve the contradiction.

For anyone who knows anything about the Garden it's however glaringly obvious that the conclusion that the authors come to, namely 'Epicurus was anti-marriage' is complete nonsense. There were married couples, and even children, in the Garden!

In the paper the authors define 'marriage' very loosely. It includes both those who are ritually and legally married, and those who co-habit. The Garden included both of these instances of marriage.

Metrodorus (the second greatest Epicurean, right after Epicurus) and Leontion (who wrote against other schools so well that Cicero needed to shame her) were absolutely married... by the definition of the authors who claim that Epicurus was against marriage.

We may have contradictory source material on Epicurean view of sexuality, but that doesn't excuse a contradiction between the evidence and one's conclusions.

---

Joidenkin väärinymmärrysten oikaisua

Epikurosta ja Epikurolaista Filosofiaa ymmärretään monesti väärin. Joskus tämä on pelkkä virhe, mutta monesti kyseessä on valhe. Epikurolaisesta on aina surullista kun fiksut ihmiset lankeavat näihin väärinymmärryksiin, koska eivät vain voi tietää totuutta.

Toisinaan nämä virheet kuitenkin muuttuvat silkaksi huolimattomuudeksi. Tämä artikkeli, ja alkuperäinen essee (pdf saatavilla täältä), ovat esimerkki tällaisesta huolimattomuudesta. Neljä kouluttautunutta ja älykästä ihmistä... eikä yksikään sanonut "Hei hetkinen! Onko tämä tosiaan ainoa tapa tulkita tätä?"

Koska ei ole.

Jos olet lukenut Epikuroksesta, olet varmaankin törmännyt useimpiin näistä. Toivottavasti et ole uskonut jokaista...

Puutarha oli KOULU

Monet olettavat virheellisesti, että — koska Puutarha sijaitsi Ateenan muurien ulkopuolella — se oli jonkinlainen hippikommuuni maaseudulla... Mutta jos tämä olisi totta niin platonilaiset olisivat hipimpiä kuin Epikuros, sillä Puutarha oli Ateenan ja Akatemian välissä! Eikä kukaan täysjärkinen erehtyisi luulemaan Platonia maalaisjuntiksi...

Todellisuudessa Puutarha oli koulu ja painotalo (vaikka tätä tehtiinkin pääasiassa Epikuroksen talosta Ateenan sisältä). Se ei ollut kommuuni, niin kuin sellaisen nykyään määrittelemme. Itseasiassa ei ole todisteita siitä, että Epikurolaiset olisivat ikinä asuneet kommuuneissa. (Jos löydät todisteita, niin ole hyvä ja kirjoita kommentti.)

Erityisesti essee käsittelee paljon tätä ajatusta kommuuneista, ja huonoista kokemuksista, joita ihmisillä voi niissä olla. Tämä ei kuitenkaan koske Epikurolaista Filosofiaa, sillä se ei koskaan ollut osa järjestelmää.

Ei voida kiistää, etteivätkö Puutarhan ytimen asumisjärjestelyt vaikuttaisi meistä oudoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valitsemaan melkein sopivaa modernia analogiaa, ja sen hyötyjen tai haittojen soveltamista antiikkiin.

Tuskan välttäminen on TYÖKALU

Virallinen Oppi 25:
"Jos et jatkuvasti ota huomioon jokaisen tekosi luonnollista päämäärää vaan valitessasi ja jättäessäsi asioita tekemättä tavoittelet jotain muuta, periaatteesi eivät käy yksiin tekojesi kanssa."

Jos tiedät mitä "luonnollisella päämäärällä" tarkoitetaan, olet näitä kirjoittajia viisaampi...

Epikurolaiset eivät vältä tuskaa vain välttääkseen tuskaa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja tämä saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja ja välttämällä tuskaa. Opissa mainitut valinta ja välttäminen ovat työkaluja, ja luonnollinen päämäärä on Tarkoitus.

Monet pitävät tuskan välttämistä jonkinlaisena asketismina, eli jos jollain asialla on pienikään mahdollisuus aiheuttaa tuskaa, sitä pitää välttää kaikin keinoin. Tämä on tietenkin pötypuhetta kenellekään, joka tuntee Epikurolaista halujen jaottelua.

Nautintoja tavoitellaan ja tuskaa vältetään halujen perusteella. Epikuros jaottelee ne kolmeen kategoriaan: Turhamaiset, Luonnolliset ja välttämättömät, ja Luonnolliset mutteivät välttämättömät. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitetaan muualla, mutta viimeinen on tärkeä nyt.

Luonnolliset mutteivät välttämättömät halut ovat niitä joita et tarvitse elääksesi, ollaksesi mukavasti, tai ollaksesi onnellinen (Luonnolliset ja välttämättömät kattavat nämä), eivätkä ne ole välittömästi vahingollisia (kuten Turhamaiset). Ne tuovat vaihtelua ja yksilöllisyyttä haluihisi ja nautintoihin, joita tavoittelet.

Kääntöpuolena on, että niistä voi tulla haitallisia pidemmän päälle. Jos esimerkiksi syöt jatkuvasti ylellisesti ilman terveydestä huolehtimista, niin joudut lopulta vaikeuksiin. Epikuros ei kuitenkaan sano "Siksi sinun ei koskaan pidä syödä ylellisesti". Hän sanoo, että sinun pitää tehdä niin vain silloin tällöin. Niinpä sinun pitäisi valita muutkin nautinnot sekä pitkä- että lyhytaikaisen hyödyn perusteella.

Epikurolaisia kutsuttiin Kakskymppisiksi, sillä he aterioivat juhlallisesti joka kuukauden kahdentenakymmenentenä. Jos syytät tällaisia ihmisiä asketismista, et ymmärrä Epikurosta tai askeetteja.

Nautinto TAI tuska, ei kolmatta vaihtoehtoa.

Kirjoittajat painottavat positiivisten tunteiden merkitystä ihmiselämässä, ja väittävät ettei pelkkä tuskan välttäminen riitä. He ovat tietenkin oikeassa... mutteivät tajua, että Epikuroksen ymmärrys nautinnosta on parempi kuin heidän omansa.

Ihminen on joko tuskissaan tai nauttii, eikä neutraalia tilaa ole. Epikurolaisessa Filosofiassa näitä tuskastavapaita tiloja kutsutaan katastemaattisiksi nautinnoiksi. Tällaiset vakaat nautinnot saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja. Esimerkiksi nälissään oleminen on tuskaa, ja ei-nälissään oleminen on nautintoa (kuten on terveellisesti syöminenkin).

Kirjoittajat ovat unohtaneet nautinnon tavoittelun rynnätessään tuomitsemaan pelkkää tuskan välttämistä.

POLITIIKKAA, ei yhteiskuntaa, vastaan

Tätä harhakuvitelmaa pahentaa ajatus kommuuneissa elävistä Epikurolaisista, mutta sillä on juurensa Epikurolaisessa järjestelmässä. Tässä on kuitenkin tehty kärpäsestä härkänen.

Epikuros varoittaa, että poliitikon ura ei ole tie onnellisuuteen (vaikka Platon ja Aristoteles niin väittävät). Poliittisen aseman tavoittelu vaatii, että asetat tulevaisuutesi ja onnellisuutesi muiden käsiin, joko monarkkien tai äänestäjien. Tässä asemassa ei ole hyvä olla.

Virhe, johon monet lukijat nykyään sortuvat viattomasti, on että tämä koskee vain politiikkaa, ei kaikkea sosiaalista toimintaa! Artikkelin ja esseen kirjoittajat hyppäävät ohjeesta "Ura politiikassa ei takaa Onnellisuutta" väitteeseen "Älä ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen!" Tämä on tietenkin täysin perusteeton johtopäätös.

Antiikissa Epikurolaisen Filosofian vastustajat tekivät tämän hyppäyksen pahantahtoisesti. He halusivat saada Epikurolaiset näyttämään huonoilta roomalaisilta tai ateenalaisilta. He valehtelivat tarkoituksellisesti, ja nykyiset kommentoijat ovat tulleet huijatuiksi.

Tämä harhakuvitelma on samanlainen kuin se, että Epikuros vastustaa koulutusta. Ihmiset sanovat tosissaan tällaista filosofisen koulun perustajasta!

Seksin puolesta, ei avioliittoa vastaan.

Kirjoittajien piittaamattomuus huolellisuudesta — ja rehellisesti sanoen heidän tietämättömyytensä Epikuroksesta tai Puutarhasta — huipentuu väitteeseen Epikuroksen avioliittovastaisuudesta.

Totuus on, ettemme tiedä mikä on Epikuroksen todellinen mielipide, sillä meillä ei ole näitä tekstejä. Meillä on kaksi näennäisesti ristiriitaista lausuntoa.

Laertiuksen kohdassa 6 häntä lainataan näin:

"En tiedä kuinka käsittää hyvää, jos se on erotettu makunautinnoista, seksuaalisesta nautinnosta, äänien nautinnoista ja kauniiden muotojen tuomasta nautinnosta."

Ja Sanonnassa 51 taas näin:

[nuorelle miehelle] "Kerrot, että helposti kiihottuvana olet taipuvainen lemmennautintoihin. Jos et riko lakia tai hyviä tapoja, et loukkaa lähimmäistäsi, et tuota vahinkoa ruumiillesi etkä tuhlaa yli varojesi, voit tehdä mitä haluat. Näihin rajoituksiin sinä kuitenkin törmäät. Siksi lemmennautinnot eivät koskaan hyödytä ihmistä. Tyytyväinen saa olla hän, jota ne eivät vahingoita."

Kummallakaan näistä ei ole asiayhteyttä, ja meiltä puuttuu Epikurolaisuuden näkemys seksuaalisuudesta, jota tarvitsisimme ristiriidan ratkaisuun.

Kenelle tahansa, joka tietää mitään Puutarhasta, on kuitenkin täysin itsestäänselvää, että kirjoittajien johtopäätös 'Epikuros vastusti avioliittoa' on täyttä hölynpölyä. Puutarhassa oli aviopareja, ja jopa lapsia!

Esseen kirjoittajat määrittelevät 'avioliiton' hyvin löyhästi. Se kattaa ne, jotka ovat rituaalisesti ja laillisesti vihittyjä, ja ne jotka asuvat yhdessä. Puutarhassa oli molempia avioliiton muotoja.

Metrodorus (toiseksi tärkein Epikurolainen, heti Epikuroksen jälkeen) ja Leontion (joka kirjoitti muita kouluja vastaan niin hyvin, että Ciceron täytyi häpäistä häntä) olivat naimisissa... jos käytämme määritelmää kirjoittajilta, jotka väittävät Epikurosta avioliiton vastustajaksi.

Lähdemateriaalimme Epikurolaisesta näkemyksestä seksuaalisuuteen saattaa olla ristiriitaista, mutta se ei oikeuta ristiriitaa todistusaineiston ja johtopäätösten välillä.

Answers from an Epicurean

The writer of this article isn't looking for answers as such, but here are some anyway.

* * *

I agree that Epicurean Philosophy is consistent with naturalism, especially with regards to the ethical side of things. This consistency is the result of how the philosophy sets up its theory of knowledge. Naturalism is embedded into the system before we ever get near ethics.

In Epicurean epistemology pleasure and pain are the definitions of good and bad (life-promoting and life-destroying). When we get to the ethical system, however, things get very complex, and a new ethical principle is needed: The purpose is to live without pain in the body and anxiety in the mind.

As is demonstrated in the article, the Epicurean understanding of pleasure and pain is more nuanced than most people know. Some pleasures are evil, and some pains lead to good outcomes. This means that pleasure is a necessary but not sufficient principle of ethics. It needs other principles as backup.

The ethical system of the Epicurean Philosophy doesn't have a "the principle", because the purpose of the system is to guide humans in life. And in life nothing is ever simple.

* * *

For an Epicurean two major virtues are prudence and honesty. This means that we should always be seeking more information about the world so that we could be better at living happily. Again, naturalism and the pursuit of knowledge, is built into the philosophical system.

* * *

I wouldn't compare the Epicurean life to either a monk or a Morrison. Those two options are on the extreme ends of the spectrum, and an Epicurean would reject both. Becoming a monk is a matter of belief in the supernatural, which is a bad reason to do anything. Morrison, on the other hand, epitomizes the self-destructively wanton indulgence that an Epicurean would recoil from.

Moderation and simplicity are indeed important factors in an Epicurean life, but they are not valued for themselves. A happy life is the goal, while moderation and simplicity are the tools to get there. A simple and moderate life is a good thing because then one can live in happiness without the struggle for riches. Nor are Epicureans averse to indulgence either! The feast of the Twentieth (of each month) became notorious after all... But one should only indulge once in a while, not all the time.

* * *

I believe that Epicurean Philosophy is the strongest candidate for a naturalistic ethic, because it's a comprehensive philosophical system. It's epistemology and metaphysics are fully compatible with modern science, it's ideas about justice with modern ideas, and most importantly it's ethics are for humans, not abstract ideals or supernatural entities.

* * *

When we are comparing our intuitions to what a philosophical system is proposing, we have to be very conscious of the fact that most of what we believe are intuitions are in fact learned, that is, they are a part of a philosophical system. On this, the shellfish example in the article is a great case study. There is no ethical intuition regarding the avoidance of eating shellfish. It's a learned ethical principle, from a religious ethical system. Epicurean Philosophy wouldn't be against it because the 'intuition' is wrong, but because the reasoning behind it is supernaturalistic (spoilage or allergies are naturalistic reasons to avoid).

Because it's uncertain which of our ethical 'intuitions' are truly intuitive, it's likely that an evidence-based ethical system is more truthful. From its beginnings Epicurean Philosophy has tried to be as close to truth as possible. I believe that Epicurus himself would be the first to change something that proved to be wrong (he did this on at least one occasion). The development of a philosophical system isn't a choice between intuition or philosophy, but between true and false. After all, many of our real intuitions can be unethical...

* * *

Perhaps other philosophies have trouble saying why it's commendable to run into burning buildings or fight for justice, but Epicurean Philosophy has no difficulty in this.

Most people who run into fire do so because they are trying to save a loved one. In Epicurean Philosophy, love is the extreme manifestation of friendship, which in turn is one of the highest values. In essence, people will risk themselves for an extreme value.

A minority run into danger because they are trying to save a stranger. In this case they are trying to save a life. In the Epicurean system, life (that is, biological life) is the foundation of all values, and as such also the highest one. Saving it is therefore a good act.

Note that firefighters never run into burning buildings... This is because doing so is incredibly dangerous. A fire can kill in a thousand ways (by smoke or carbon-monoxide is the most common). Firefighters are brave professionals who rely on training and equipment, rather than luck and adrenaline.

"whatever justice might turn out to be."

This is one ambiguity that Epicureans don't have to struggle with. Justice is the agreement between people to neither harm each other nor allow themselves to be harmed by others. This is of course justice on the most abstract level. Because Epicurean Philosophy has a clear definition of what justice is, it becomes immediately obvious why someone would want to fight for it (either in the public sphere or against direct violence): to fight for justice is to fight against pain.

To die in defense of justice is a thornier issue. As said above, life is the highest value, and so death is to be avoided. When it comes to a choice to die or to live with unavoidable injustice, the Epicurean choice would be to live. And do something later, perhaps. These kinds of extreme situations are of course always complex and personal. The choice to fight and die is a terrible one to make, however good the reasons are.

* * *

Epicurean Philosophy has its own method of gaining knowledge and finding out the truth, so there may not be a good reason to become a "Badiouian subject". Here I have to admit a lack of knowledge about Badiou and his philosophy, but a quick glance through the materials on the interwebs presents one possible reason an Epicurean wouldn't participate in a "truth-procedure".

All truths are not eternal. Most of them are true only in certain contexts or at certain times. For example, once it was true that the fastest way a human could travel was by running, but this hasn't been true for a long time. Epicurean Philosophy doesn't seek absolute certainty in knowledge, in fact such a pursuit is seen as detrimental. The perfect is an enemy of the good. Humans aren't perfect, and neither is our knowledge. We should accept this and change our ideas about what is true when there is reason to do so.

A point, that appears in the article, is another aspect an Epicurean might take issue with. All pleasures a human can have are animal pleasures. We are animals after all...

Intense pains that lead to no good outcome are anathema for an Epicurean. The very definition of evil. In Epicurean Philosophy pain is not merely something that you feel and then set aside, it's doing direct harm to you and will ultimately threaten your life (biological life in extreme cases). Anything that produces such pain must be discarded at once.

It's not clear however, why the given example of "struggling for egalitarian justice" would lead to only intense pain, and not bring any good outcomes and pleasure with it. Perhaps this is some facet of Badiouian philosophical system that is unclear from the article... An Epicurean would certainly see value in, and receive a benefit from, increased justice in the world.

* * *

The Epicurean system is robust enough to provide a reason for most of the things we as human think are good. But it also accepts that we are fallible, and that many of the things we believe to be good, are in actuality bad for us... if we want to live a happy life.

---

Vastauksia Epikurolaiselta

Tämän artikkelin kirjoittaja ei varsinaisesti etsi vastauksia, mutta tässä niitä silti on.

* * *

Olen myös sitä mieltä, että Epikurolainen Filosofia sopii naturalismiin, erityisesti etiikassa. Tämä yhteensopivuus johtuu siitä kuinka Epikurolaisuus muotoilee tietoteoriansa. Naturalismi sisältyy järjestelmään jo ennen kuin pääsemme lähellekään etiikkaa.

Epikurolaisessa epistemologiassa nautinto ja tuska ovat hyvän ja pahan määritelmät (elämää-tukeva ja elämää-tuhoava). Kun pääsemme etiikkaan saakka, asiat ovat kuitenkin muuttuneet monimukaisiksi ja tarvitsemme uuden eettisen periaatteen: Tarkoitus on elää ilman ruumiin tuskaa ja mielen ahdistusta.

Kuten artikkelista käy ilmi, Epikurolainen ymmärrys nautinnosta ja tuskasta on vivahteikkaampi kuin monet luulevat. Jotkin nautinnot ovat pahoja, ja osa tuskista johtaa hyvään. Tämän vuoksi nautinto on välttämätön muttei riittävä eettinen periaate. Se tarvitsee tuekseen muita periaatteita.

Epikurolaisessa etiikassa ei ole "tärkeintä periaatetta", sillä filosofian tarkoitus on opastaa ihmisiä elämässä. Eikä mikään elämässä ole yksinkertaista.

* * *

Epikurolaiselle viisaus ja rehellisyys ovat tärkeitä hyveitä. Näin ollen meidän pitäisi aina olla etsimässä uutta tietoa maailmasta, jotta voisimme elää onnellisemmin. Jälleen naturalismi ja tiedon hankinta ovat osana Epikurolaista järjestelmää.

* * *

En vertaisi Epikurolaista elämää munkkiuteen tai Morrisoniin. Nämä vaihtoehdot ovat kaksi ääripäätä, ja Epikurolainen hylkäisi molemmat. Munkiksi ryhdytään koska uskotaan yliluonnolliseen, ja tämä on huono syy tehdä yhtään mitään. Morrison puolestaan edustaa itsetuhoisesti mieletöntä mässäilyä, jota Epikurolainen kavahtaisi.

Kohtuullisuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä Epikurolaisessa elämässä, mutta niitä ei arvosteta itsensä vuoksi. Onnellinen elämä on tarkoitus, kun kohtuullisuus ja yksinkertaisuus taas ovat työkaluja. Yksinkertainen ja kohtuullinen elämä on hyvä asia, koska silloin voi elää onnellisena ilman kamppailua rikkauksista. Epikurolaiset eivät myöskään välttele ylenpalttisuutta! Kahdenkymmenennen päivän juhlinnastahan tuli pahamaineinen... Mutta ylenpalttisuutta pitäisi olla vain silloin tällöin, ei jatkuvasti.

* * *

Mielestäni Epikurolainen Filosofia on vahvin ehdokas naturalistiseksi etiikaksi, koska se on yhtenäinen filosofinen järjestelmä. Sen epistemologia ja metafysiikka sopivat nykytieteeseen, sen ideat oikeudenmukaisuudesta nykykäsityksiimme, ja tärkeimpänä sen etiikka on tarkoitettu ihmisille, ei abstrakteille ihanteille tai yliluonnollisille olennoille.

* * *

Kun vertaamme intuitioitamme filosofisen järjestelmän ehdotuksiin, meidän täytyy pitää kirkkaana mielessämme, että valtaosa siitä, mitä pidämme intuitiona, on opittua, siis osa jotain filosofista järjestelmää. Artikkelissa oleva äyriäistapaus on tästä erittäin hyvä esimerkki. Ei ole olemassa eettistä intuitiota välttää äyriäisten syömistä. Se on uskonnollisesta filosofisesta järjestelmästä opittu eettinen periaate. Epikurolainen Filosofia ei hylkäisi tätä periaatetta koska 'intuitio' on väärä, vaan siksi että perustelu on yliluonnollinen (pilaantuminen tai allergia on naturalistinen syy välttämiseen).

Koska on epävarmaa mitkä eettiset 'intuitiomme' ovat todellisuudessa intuitioita, on näyttöönperustuva eettinen järjestelmä todennäköisemmin oikeassa. Alusta alkaen Epikurolainen Filosofia on pyrkinyt totuuteen. Uskon että Epikuros itse olisi ensimmäisenä muuttamassa kohtaa joka osoittautuu vääräksi (hän teki näin ainakin kerran). Filosofisen järjestelmän kehittyminen ei ole intuition ja filosofian välillä valitsemista, vaan totuuden tai virheen. Ovathan monet aidoista intuitioistammekin epäeettisiä...

* * *

Ehkä muiden filosofioiden on vaikea sanoa miksi tuleen juokseminen tai oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on kiitettävää, mutta Epikurolaisessa Filosofiassa tämä on helppoa.

Useimmat ihmiset juoksevat tuleen, koska he yrittävät pelastaa rakastamaansa ihmistä. Epikurolaisessa Filosofiassa, rakkaus on äärimmäinen muoto ystävyydestä, joka puolestaan on yksi tärkeimpiä arvoja. Ihmiset siis vaarantavat itsensä äärimmäisen arvon vuoksi.

Vähemmistö juoksee tuleen yrittäessään pelastaa tuntemattoman. Tässä tapauksessa he yrittävät pelastaa elämän. Epikurolaisessa järjestelmässä elämä (siis biologinen elämä) on kaikkien arvojen perusta, ja näin ollen myös korkein arvo. Sen pelastaminen on siis hyvä teko.

Huomatkaa että palomiehet eivät koskaan juokse tuleen... Sillä se on uskomattoman vaarallista. Tuli voi tappaa tuhannella tavalla (savu tai häkä ovat yleisimmät). Palomiehet ovat rohkeita ammattilaisia, jotka luottavat koulutukseen ja välineisiin, onnen ja adrenaliinin sijaan.

"mitä oikeudenmukaisuus sitten lopulta onkaan."
[oma käännökseni]

Tämä on yksi asia, jota Epikurolaisen ei tarvitse arvuutella. Oikeudenmukaisuus on ihmisten välinen sopimus olla vahingoittamatta toista tai sallia toisen vahingoittaa itseään. Tämä on tietysti oikeudenmukaisuus abstrakteimmalla tasollaan. Epikurolaisen Filosofian selkeä määritelmä tekee välittömästi selväksi miksi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta (joko julkisuudessa tai väkivaltaa vastaan): oikeudenmukaisuuden puolesta tarkoittaa tuskaa vastaan.

Oikeudenmukaisuuden puolesta kuoleminen on vaikeampi aihe. Kuten yllä sanoin, elämä on korkein arvo, joten kuolemista pitäisi välttää. Kun pitää valita kuoleman tai väistämättömän epäoikeudenmukaisuuden kanssa eläminen, Epikurolainen valitsisi elämän. Ja tekisi myöhemmin jotain asialle. Tällaiset äärimmäiset tilanteet ovat tietysti aina monimukaisia ja henkilökohtaisia. Taistelun ja kuoleman valitseminen on kauheaa, olivat syyt miten hyviä tahansa.

* * *

Epikurolaisessa Filosofiassa on omat tapansa saada tietoa ja selvittää totuutta, joten ei välttämättä ole hyvää syytä ryhtyä "Badioulaiseksi subjektiksi". Tässä täytyy myöntää, etten tunne Badiouta tai hänen filosofiaansa, mutta pikainen interwebeissä olevan aineiston silmäily nostaa esiin yhden mahdollisen syyn miksi Epikurolainen ei osallistuisi "totuus-prosessiin".

Kaikki totuudet eivät ole ikuisia. Monet niistä ovat tosia vain tietyissä yhteyksissä tai tiettynä aikana. Esimerkiksi joskus oli totta, että nopein tapa jolla ihminen pystyi matkustamaan, oli juokseminen, mutta tämä ei ole ollut totta pitkään aikaan. Epikurolainen Filosofia ei etsi absoluuttista varmuutta tietämyksessä, itse asiassa sen etsimistä pidetään haitallisena. Täydellisyys on hyvän vihollinen. Ihmiset eivät ole täydellisiä, eikä sitä ole tietommekaan. Meidän pitäisi hyväksyä tämä, ja tarvittaessa muuttaa sitä mitä pidämme totuutena.

Artikkelissa esiintyy myös asia, johon Epikurolainen ottaisi kantaa. Kaikki nautinnot, joita ihmisellä voi olla ovat eläimellisiä. Mehän olemme eläimiä...

Kovat tuskat ilman hyvää tulosta iljettävät Epikurolaista. Ne ovat pahuuden määritelmä. Epikurolaisessa Filosofiassa tuska ei ole vain tuntemus jonka voi sivuuttaa, vaan se on suoraa vahinkoa ja lopulta uhkaa elämääsi (ääritapauksessa biologista elämääsi). Jos jokin toiminta aiheuttaa tällaista tuskaa, se pitää lopettaa välittömästi.

Ei ole kuitenkaan selvää miksi annettu esimerkki, "tasa-arvoisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu" [oma käännökseni], johtaisi vain kovaan tuskaan, eikä aiheuttaisi tuloksia ja nautintoa. Ehkä tämä on jokin Badioulaisen filosofian osa-alue, joka ei käy selväksi artikkelista... Epikurolainen kuitenkin arvostaisi lisääntynyttä oikeudenmukaisuutta, ja hyötyisi siitä.

* * *

Epikurolainen järjestelmä on riittävän lujatekoinen tarjotakseen syyn suurimmalle osalle niistä asioista, joita me ihmiset pidämme hyvinä. Mutta se myös hyväksyy erehtyväisyytemme, ja sen että monet hyvinä pitämämme asiat ovatkin oikeasti haitallisia... jos haluamme elää onnellisina.

Philosophy as mental hygiene

Good and bad thinking

As has been said previously in the Basics-series most people are taught what to think but not how to think.

While this is a good thing in many cases (such as for very little children), it becomes problematic later in life. For example, for a child Newtonian physics is quite enough, but for a professional physicist such thinking is severely stunted.

Therefore philosophy should act as a guide to proper thinking and knowing when more rigorous processing is required. The possible human actions, in society and the world, are too numerous to follow the thinking of the past.

For this purpose Epicurus offers us his Canon: the three legs that all knowledge is built upon.

1. Evidence from the senses

Your senses aren't lying to you. Sometimes they may be wrong, but most of your sense perceptions are true and valuable. And even when your senses are mistaken, we can say how and why they are. For instance, we know that distance blurs what we can see, or that sound echoes.

Anyone, who says that you cannot trust your senses, is saying that you should not believe him... because he is using your sense of hearing to invalidate your sense of hearing. Utter nonsense, in other words.

2. Good/bad from Pleasure/pain

The knowledge of good and bad comes through the sensations of pleasure and pain. In general, the good is pleasurable and the bad painful. There are several conditions to this, though, to which we come at a later post.

The genuinely good things are all pleasurable. They are not wanton indulgence or chosen in a whimsy, but carefully considered and pursued. Humans are notoriously bad at choosing the right desires to fulfill, so the analysis of the desires is a core component of the Epicurean System. (This too will be covered in detail in a later post.)

3. The Anticipations of being Human

It's amazing how stable some things are across cultures and time. The understanding of justice, for example, or our social natures and proficiency for language.

These are things that Nature has carved into us. The innate abilities we all have. There is no need to teach a child her parent's language, she will pick it up on her own (of course, teaching will improve on this). Similarly, very young children understand fairness and justice.

And these things are universally human.

Thinking like a human

If we want to have reliable knowledge of the world, good and evil, or ourselves, we must follow the Canon. All alternatives will fail at some point.

To understand Epicurean epistemology (theory of knowledge) is to understand how a human should think.

---

Filosofia ajattelun hygieniana

Hyvää ja huonoa ajattelua

Kuten on aikaisemminkin sanottu Perusteet-sarjassa, useimmille ihmisille opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.

Vaikka tämä on monessa tapauksessa oikein (kuten pienille lapsille), aiheuttaa se ongelmia myöhemmin. Esimerkiksi, lapsille Newtonilainen fysiikka on tarpeeksi, mutta ammattifyysikolle tällainen ajattelu on erittäin rajoittunutta.

Siksi filosofian pitäisi toimia oikeanlaisen ajattelun oppaana ja kertoa milloin tarkempaa käsittelyä tarvitaan. Ihmisen mahdolliset toimet, yhteiskunnassa ja maailmassa, ovat liian monilukuiset menneisyyden ajattelutapojen seuraamiselle.

Epikuros antaa meille tähän tarkoitukseen Kaanoninsa: kolme jalkaa, joille kaikki tieto rakentuu.

1. Aistien antamat todisteet

Aistisi eivät valehtele sinulle. Joskus ne ovat väärässä, mutta valtaosa aistihavainnoistasi ovat oikeita ja luotettavia. Ja kun aistisi erehtyvät, voimme sanoa miten ja miksi. Tiedämme esimerkiksi, että etäisyys sumentaa mitä näemme, tai että ääni kaikuu.

Jokainen, joka sanoo ettet voi luottaa aisteihisi, sanoo ettei sinun pitäisi uskoa häntä... sillä hän käyttää kuuloasi kumotakseen kuulosi. Täyttä höpönlöpöä siis.

2. Hyvä/paha tulee Nautinnosta/tuskasta

Tietomme hyvästä ja pahasta tulee nautinnon ja tuskan aistimusten kautta. Yleensä hyvä on nautinnollista ja paha tuskallista. Tähän liittyy kuitenkin useita ehtoja, joihin palaamme myöhemmissä kirjoituksissa.

Aidosti hyvät asiat ovat kaikki nautinnollisia. Ne eivät ole mielivaltaisia huveja tai oikkuja, vaan tarkasti mietittyjä ja tavoiteltuja. Ihmiset ovat erittäin huonoja toteuttamaan oikeanlaisia haluja, joten halujen analyysi on Epikurolaisen Järjestelmän tärkeimpiä osia. (Tähänkin palaamme vielä myöhemmin.)

3. Ihmisenä olemisen ennakkoaavistukset

On ihmeellistä kuinka vakaita jotkin asiat ovat yli kulttuurien ja ajan. Kuten käsitys oikeidenmukaisuudesta, tai yhteisöllinen luonteemme ja valmiutemme puhumiseen.

Nämä ovat asioita, jotka Luonto on meihin muovannut. Synnynnäiset kykymme. Lapselle ei tarvitse opettaa vanhempiensa kieltä, sillä hän oppii sen kyllä (tietenkin opettaminen parantaa taitoa). Samalla lailla nuoret lapset ymmärtävät tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Ja nämä asiat ovat yleismaailmallisesti inhimillisiä.

Ihmisen lailla ajattelu

Jos haluamme luotettavaa tietoa maailmasta, hyvästä ja pahasta, tai itsestämme, meidän täytyy seurata Kaanonia. Kaikki vaihtoehdot pettävät jossain vaiheessa.

Kun ymmärtää Epikurolaisen epistemologian (tietoteorian), ymmärtää kuinka ihmisen tulisi ajatella.

Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Fear of death trumps knowledge

Tony asks:
"Why do we still fear death, even though we know in advance that we are going to die?"

The fear of death is one of the main fears of human life (with gods and pain). This is why it's a part of the Tetrapharmakos, or Four-fold Medicine, of Epicurus.

Authorized Doctrine 2:
Death is nothing to us, because a body that has been dispersed into elements experiences no sensations, and the absence of sensation is nothing to us.

The reason that we still fear death even though we know we are mortal, is that fear is an emotion, and knowledge has only a weak effect on our emotions. Even though some schools of thought assert that intellect is the dominant thing in our lives, the Epicureans understand that this is not entirely true.

Most people will avoid contemplating or even of thinking about death. While this is understandable, it also leaves them open to an unnecessary fear. And we must remember that real life will include death without regard to our wishful thinking...

The proper way to prepare oneself is a combination of knowledge and emotional training. It's not enough to know that we will die, but we must also understand that death is nothing to us, and this includes a practice of contemplation.

After death there is nothing that can hurt or punish us. There is no heaven or hell. There is nothing. At death we cease to be.

Socrates Judah adds:
"People often fear death because they don't wnt to leave all that they have in their life behind."

This a part of the fear, yes. People and possessions dear to our hearts will, in a sense, be left behind. Though, it must be said that this is a manifestation of the general fear of being dead.

One good way of avoiding this aspect is to live better, and while our loved ones may grieve us, they too should understand that our lives are the thing that matters, not our death. If we don't fear our deaths, we won't fear the death of another.

Ida adds:
"most people have always been afraid of the unknown."

And being dead is the ultimate unknown... for some.

Epicureans should strive to know and feel that it's not unknown, it's actually a state of non-being. It's like not-being-born-yet.

Death is nothing to us.

---

Kuoleman pelko voittaa tietämisen

Tony kysyy:
"Miksi me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme etukäteen kuolevamme?"

Kuoleman pelko on yksi ihmiselämän tärkeimmistä peloista (jumalten ja tuskan ohella). Tämän vuoksi se on osa Epikuroksen Tetrapharmakosta, Nelinkertaista Lääkettä.

Virallinen Oppi 2:
Kuolema ei ole meille mitään, sillä keho, joka on hajonnut osiinsa ei koe mitään tuntemuksia, ja tuntemusten puute ei ole meille mitään.

Me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme olevamme kuolevaisia, koska pelko on tunne, ja tiedolla on vain hyvin heikko vaikutus tunteisiimme. Jotkut koulukunnat väittävät järjen olevan hallitseva tekijä elämässämme, mutta Epikurolaiset tietävät, ettei tämä ole täysin totta.

Useimmat ihmiset välttävät kuoleman mietiskelyä tai jopa sen ajattelua. Vaikka tämä on ymmärrettävää, se jättää heidät alttiiksi tarpeettomalle pelolle. Ja täytyy muistaa, että kuolema kuuluu elämään toiveajattelustamme huolimatta...

Asianmukainen valmistautuminen koostuu tiedosta ja tunne-elämän harjoittamisesta. Ei riitä, että tiedämme kuolevamme, vaan meidän pitää myös ymmärtää, ettei kuolema ole meille mitään, ja tämä sisältää mietiskelyä.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään mikä voisi satuttaa tai rangaista meitä. Taivasta tai helvettiä ei ole. Siellä ei ole mitään. Kuoltuamme me lakkaamme olemasta.

Socrates Judah lisää:
"Ihmiset monesti pelkäävät kuolemaa, koska eivät halua jättää kaikkea omaamaansa."

Tämä on osa pelkoa. Rakastamamme ihmiset ja asiat jäävät tavallaan jälkeemme. Pitää kuitenkin muistaa tämän olevan oire yleisestä pelosta olla kuollut.

Eräs hyvä tapa välttää tätä pelkoa on elää paremmin, ja vaikka rakkaamme saattavat surra kuolemaamme, heidänkin pitäisi ymmärtää, että merkittävää on elämämme, ei kuolemamme. Jos emme pelkää omaa kuolemaamme, emme pelkää toisenkaan kuolemaa.

Ida lisää:
"useimmat ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta."

Ja kuolleenaoleminen on kaikkein tuntemattomin... joillekin.

Epikurolaisten tulisi pyrkiä tietämään ja tuntemaan, ettei se ole tuntematonta vaan olemassaolemattomuutta. Kuin ei olisi vielä syntynyt.

Kuolema ei ole meille mitään.

Some human inventions are non-natural desires

Bartholomew asks:
"Why are things created by mankind considered unnatural? Are not ourselves and our creative capacities just as natural as everything else? Are we not merely another mechanism in the process of natural creation? When ants burrow into the earth to build a home is it more natural than when man mines minerals and cuts down trees for the same end?"

Animals have only natural desires

One of the differences between us and the animals is that they live under conditions that prohibit them from pursuing anything but what is required for survival. Sadly, some humans are also in this situation. But other humans are insulated from survival conditions, and they are at risk from non-natural desires.

Ants and humans both build homes for themselves, but ants build one because if they don't, they will die. Many humans who build a home go far beyond what is required for life... or even great comfort!

To put it bluntly, it's natural for us to desire a home, but non-natural to want to live in a palace.

There is a disconnect between our capabilities and our understanding of "what is good for me?" So if (and when) Epicureanism cautions us against some desires, it's not because all human creations are non-natural, but because some definitely are.

Negative effects are the guide in this

Tom adds:
"Why do you think that Eism considers things created by mankind as unnatural? It doesn't unless these 'creations' cause negative effects."

Tom is right.

As always, when evaluating desires, the question to ask is: "Where will this lead to? Will it detract from my life, or add to it? Will it eventually cause more pain than pleasure?"

In the Letter to Menoeceus (130), Epicurus writes: "Although pleasure is the greatest good, not every pleasure is worth choosing."

Later he adds (132): "When we say that pleasure is the goal, we do not mean the pleasure of debauchery or sensuality."

What is generally misunderstood about Epicureanism is that it's ascetic at its core. It's not the hedonism of your forebears...

Many times people have criticized Epicureanism for its hedonism, without understanding how this is brought under control. In the same Letter, Epicurus talks about sober reasoning that will have to be done to pursue the proper desires and disregard the non-natural ones.

The beginning of Epicurean ethics is "pursue pleasure", but the rest is "here's how to do it without destroying yourself."

Necessity, chance, and choice

Bartholomew continues:
"I think this because of the page description. Any creation of man is far from simple. No man can make a pencil on his own. It takes miners, lumberjacks, refiners, etc. As for causing negative effects, Epicurus did not believe in determinism, but in indeterminism. Probabilistic causation does not infer that an act must cause negative effects, which are themselves only perceived as negative. Eating does not have negative effects for the eater, but does for the eaten. Deriving that pain is evil and pleasure is good creates a paradox in social interaction, it is evil in one set of eyes, but good in another. This makes good and evil a perception, and not a definitive objectivity. I personally do not believe in either. I believe in actions and their results."

Actually Epicurus believed in both. And in choice, too, though he set that apart from them. He says in the Letter to Menoeceus (134): "He understands that while some things are indeed caused by fate, other things happen by chance or by choice."

Even within probabilistic causation some things are so probable as to be virtually certain. In many cases these virtually certain things are virtually certain to cause negative effects. In Epicurean understanding of desires the further one moves from those desires that are natural and necessary for physical life, the more certain one can be that the effects will be negative... eventually.

Eating will most certainly have negative effects for the eater who eats without prudence. Obesity is mostly a result of disordered eating. And it will kill you. While Epicureanism doesn't (and can't) give specific advise on how to eat, it can say that an obese person is doing something harmful to one self.

The paradox is an illusion. It's caused by a misunderstanding of the Epicurean system beyond pleasure and pain. If we were to only follow these two we would end up in the Utilitarian mess, where everything is smoke and mirrors.

Fortunately Epicurus goes further. For any living thing pleasure and pain are the mechanism that it uses to differentiate things that will keep it alive and things that will kill it. This is not a matter of mere perception, it's a matter of Life. On this foundation Epicurus built a classification of the desires, and ultimately an ethical system.

There is however no possible way for humans to achieve definite objectivity. Life, and especially human Life, is much too complex to pursue such folly (a perfect example of non-natural desire). This doesn't, however, mean that we cannot say anything about good and evil. That would be a case of the Nirvana Fallacy.

---

Jotkin ihmisten luomat asiat ovat ei-luonnollisia haluja

Bartholomew kysyy:
"Miksi ihmisten luomia asioita pidetään epäluonnollisina? Emmekö me ja kykymme luoda uutta ole yhtä luonnollista kuin kaikki muukin? Emmekö ole vain yksi luonnon luovista mekanismeista? Onko muurahaisten keonrakentaminen luonnollisempaa kuin mineraalien kaivaminen ja puiden kaataminen kotien rakentamiseksi?"

Eläimillä on vain luonnollisia haluja

Eräs ihmisiä ja eläimiä erottavista tekijöistä on, että ne elävät oloissa, jotka estävät tavoittelemasta mitään mikä ei auta selviytymisessä. Valitettavasti ihmisiäkin elää näissä oloissa. Mutta monet ihmiset ovat suojassa näiltä oloilta, ja he ovat alttiita ei-luonnollisille haluille.

Sekä muurahaiset että ihmiset rakentavat koteja, mutta muurahaiset rakentavat sellaisen, koska muuten ne kuolevat. Monet ihmiset rakentavat koteja, jotka ylittävät roimasti elämän... ja jopa mukavuuden vaatimukset!

Suoraan sanottuna, on luontaista haluta kotia, mutta ei-luonnollista haluta asua palatsissa.

Meidän kykymme ovat ristiriidassa ymmärrykseemme siitä, "mikä on hyväksi meille?" Joten jos (ja kun) Epikurolaisuus varoittaa joistakin haluista, se ei johdu siitä, että kaikki ihmisen luoma olisi ei-luonnollista, vaan koska jotkin niistä varmasti ovat.

Haitalliset seuraukset ovat oppaamme

Tom lisää:
"Miksi ajattelet että Epikurolaisuus pitää ihmisen luomaa epäluonnollisena? Näin ei ole elleivät nämä 'luomukset' aiheuta haitallisia vaikutuksia."

Tom on oikeassa.

Kun arvioidaan haluja, pitää aina kysyä: "Mihin tämä johtaa? Haittaako se elämääni, vai lisää siihen jotain? Tuleeko siitä loppujenlopuksi enemmän tuskaa kuin nautintoa?"

Kirjeessä Menoekeukselle (130) Epikuros kirjoittaa: "Vaikka nautinto on korkein hyvä, kaikki nautinnot eivät ole valitsemisen arvoisia."

Myöhemmin hän lisää (132): "Kun sanomme että nautinto on tavoite, emme tarkoita irstailun tai aistillisuuden nautintoja."

Monestikaan ei ymmärretä, että Epikurolaisuus on pohjimmiltaan askeettista. Se ei ole esiäitiesi hedonismia...

Usein Epikurolaisuutta arvostellaan juuri hedonismin vuoksi, ymmärtämättä kuitenkaan miten sitä hillitään. Samassa Kirjeessä Epikuros puhuu selvästä järkeilystä, jota täytyy tehdä, jotta voi tavoitella säädyllisiä haluja ja välttää ei-luonnollisia.

Epikurolainen etiikkaa alkaa "nautinnontavoittelusta", mutta loppu onkin sitten "näin teet sen tuhoamatta itseäsi."

Välttämättömyys, sattuma, ja valinta

Bartholomew jatkaa:
"Sivun kuvaus saa minut ajattelemaan näin. Kaikki ihmisen luoma on monimutkaista. Kukaan ei osaa tehdä kynää. Siihen tarvitaan kaivosmiehiä, metsureita, jalostajia, jne. Mitä tulee haitallisiin vaikutuksiin, Epikuros ei uskonut determinismiin vaan indeterminismiin. Todennäköisyyskausaatio ei osoita että toiminta aiheuttaa haitallisia seurauksia, jotka vain käsitetään haitallisina. Syöminen ei aiheuta syöjälle haittaa, mutta syödylle kyllä. Johdettaessa, että tuska on pahaa ja nautinto hyvää, aiheutetaan paradoksi sosiaalisissa suhteissa, se on pahaa jollekin, mutta hyvää toiselle. Näin hyvästä ja pahasta tulee näkökulma, eikä varmaa objektiivisuutta. Itse en usko kumpaankaan. Uskon toimiin ja niiden seurauksiin."

Itseasiassa Epikuros uskoi molempiin. Ja myös valintaan, vaikka hän erottikin sen näistä. Hän sanoo Kirjeessä Menoekeukselle (134): "Hän ymmärtää, että vaikka jotkin asiat tapahtuvat välttämättä, toiset tapahtuvat sattumalta tai koska ne valitaan."

Jopa todennäköisyyskausaatiossa jotkin asiat ovat niin todennäköisiä että ovat lähes varmoja. Monesti nämä lähes varmat asiat aiheuttavat lähes varmasti haitallisia vaikutuksia. Epikurolaisessa ajattelussa mitä kauemmas siirrytään haluista, jotka ovat luonnollisia ja välttämättömiä fyysiselle elämälle, sitä varmempia voimme olla, että ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia... lopulta.

Syöminen aiheuttaa varmasti haittaa sille, joka syö ilman harkintaa. Lihavuus on enimmäkseen seurausta häiriintyneestä syömisestä. Ja se on kuolemaksi. Vaikka Epikurolaisuus ei (eikä voi) neuvo kuinka pitäisi syödä, se voi sanoa lihavan tekevän jotain haitallista.

Paradoksi on harha. Se on nautinnon ja tuskan ulkopuolelle jäävän Epikurolaisen järjestelmän väärinymmärrystä. Jos me seuraisimme vain niitä päätyisimme Utilitaristien sotkuihin, joissa kaikki on sumun ja varjojen peitossa.

Onneksi Epikuros menee pidemmälle. Jokaiselle elävälle olennolle nautinto ja tuska ovat mekanismi, jolla se erottelee elämää ylläpitävät asiat niistä jotka tappavat. Tämä ei ole pelkkää näkökulmaa, vaan se on Elämän ehto. Tälle perustalle Epikuros rakentaa halujen luokittelun, ja lopulta eettisen järjestelmän.

Ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa varmaa objektiivisuutta. Elämä, ja erityisesti ihmiselämä, on aivan liian monimutkaista tällaisen hupsuuden tavoitteluun (täydellinen esimerkki ei-luonnollisesta halusta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi sanoa mitään hyvästä ja pahasta. Se olisi Nirvana Harhapäätelmä.

Variation in Pleasure

Tommy asks:

"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)

What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"

Forms of pleasure

The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.

Basically there are two kinds of pleasure.

The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.

The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).

Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.

The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.

Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.

Variation is in the kinematic pleasures

Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.

While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.

Will comments:

Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.

As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.

There can be pleasure while there is also pain.

Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.

The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.

Loosing sight of the important things

This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.

It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.

This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.

Beware of partying

Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.

---

Vaihtelu nautinnossa

Tommy kysyy:

"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)

Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"

Nautinnon muodot

Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.

Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.

Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.

Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).

Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.

Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.

Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.

Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa

Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.

Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.

Will kommentoi:

Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.

Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.

Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.

Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.

Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.

Tärkeiden asioiden unohtamisesta

Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.

On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.

Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.

Varokaa juhlimista

Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.

All things in moderation

Josh asked:
"All things in moderation. Knowing the difference between can and should."

Moderation is not for all things

It's true that Epicureanism urges people to practice moderation in their lives. And teaches that moderation is a good thing.

But!

Moderation is for the things that cause pleasure. And not even for all of those...

We instinctively know to avoid the things that cause pain. They are immediate and self-evident. Therefore we don't need a guide to avoid them if possible or to minimize them if not. It's the 'good' things that get us into trouble.

The classical example is food. We need it to survive and after that we derive immense pleasure from good food. But there is a point where a good thing turns into a bad one.

Because the food causes pleasure, we are notoriously ill-equipped to notice this point. What is even more dangerous is that all pleasures have this point.

Overindulgence in good things is a bad one. This is why Epicurus emphasized the knowledge and understanding of desires and pleasures...

Then there are the things that are pains masquerading as pleasures, for instance alcohol. Aside from a very low amount (about a bottle of beer a day), alcohol is a harmful substance. A poison even. But it deceives us by causing more pleasure than pain!

These things are not self-evident either, and moderation is a tool to avoiding them. But the avoidance should be even more absolute than mere moderation.

Knowing the difference between can and should

Study and practice.

As simple and as difficult as that.

There is no answer to this question on a general level. We can give general advice, sure, but in all cases the deciding factor is always the context.

"Is it okay to cut people with a sharp metal object?"
"Are you talking about a mugger or a surgeon?"

To be able to answer this question in real life situations, one must study the Principles of Epicureanism. And then one must go and practice what one has learned because save you it can.

---

Kohtuus kaikessa?

Josh kysyi:
"Kohtuus kaikessa. Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'."

Ei kohtuutta kaikessa

Epikurolaisuus tosiaankin kannustaa noudattamaan kohtuutta. Ja opettaa että kohtuus on hyvä asia.

Mutta!

Kohtuus on niille asioille, jotka saavat aikaan nautintoa. Eikä edes kaikille niille...

Osaamme vaistomaisesti välttää kivuliaita asioita. Ne ovat välittömiä ja itsestäänselviä. Niinpä emme tarvitse opasta niiden välttämiseen jos mahdollista ja minimoimiseen jos ei. Me joudumme vaikeuksiin 'hyvien' asioiden takia.

Klassinen esimerkki on ruoka. Tarvitsemme sitä elääksemme ja saamme todella paljon nautintoa hyvästä ruuasta. Mutta jossain vaiheessa hyvä asia muuttuu huonoksi.

Koska ruoka antaa meille nautintoa, olemme surkeita tämän muutoksen huomaamisessa. Vielä vaarallisempaa on, että kaikki nautinnot muuttuvat tällä tavoin.

Kohtuuttomuus hyvissä asioissa on pahaksi. Tämän vuoksi Epikuros painotti halujen ja nautintojen tiedostamista ja ymmärtämistä...

Sitten on vielä tuskalliset asiat, jotka naamioituvat nautinnoiksi, kuten alkoholi. Pieniä määriä lukuun ottamatta (noin pullollinen olutta päivässä), alkoholi on haitallista. Jopa myrkyllistä. Mutta se hämää meitä aiheuttamalla enemmän nautintoa kuin tuskaa!

Nämäkään asiat eivät ole itsestäänselviä, ja kohtuus on hyvä väline niiden välttämiseen. Mutta välttämisen tulisi olla täydellisempää kuin pelkkä kohtuus.

Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'.

Opiskelu ja harjoitus.

Niin yksinkertaista ja vaikeaa se on.

Yleisellä tasolla tähän kysymykseen ei voi vastata. Tietenkin voimme antaa yleisiä ohjeita, mutta ratkaiseva tekijä on aina asiayhteys.

"Onko oikein leikata ihmisiä terävällä metalliesineellä?"
"Puhutko nyt pahoinpitelijästä vai kirurgista?"

Osataksesi vastata tähän kysymykseen tosielämässä, sinun pitää opiskella Epikurolaisuuden Periaatteita. Sitten sinun täytyy harjoittaa oppimaasi, sillä pelastaa sinut se voi.