Correcting some misunderstandings

There are many misunderstandings about Epicurus and Epicurean Philosophy. Some are genuine mistakes, but some are deliberate lies. For an Epicurean it's always a sad thing when smart people fall victim to these misunderstandings, presumably because they simply can't know any better.

Sometimes though, the mistakes step over the line into neglecting due diligence. This article, and the paper it's based on (available here as pdf), is an example of such neglect. Four obviously educated and intelligent people... and none of them ever asked "Wait a minute! Is this really the only way to interpret this?"

Because it is not.

Most of these you've probably heard before, if you've been reading about Epicurus. Hopefully you've not believed any of them...

The Garden was a SCHOOL.

Many make the mistake of assuming that — because the Garden was outside of the city walls of Athens — it was some sort of a hippie commune in the countryside... But if this is true then the platonists are even hippier than Epicurus, because the Garden was between Athens and the Academy! And no sane person would mistake Plato for a country bumpkin...

In reality the Garden was a school and a publishing house (though this was mostly done from Epicurus' house inside Athens). It was not a commune as we understand it today. In fact, there is no evidence that Epicureans lived in communes ever. (If you find evidence, please leave a comment.)

Especially the paper makes a great deal out of this idea of living in communes, and the negative experiences that people can have in them. This doesn't touch Epicurean Philosophy, because it never was a part of the system.

It can't be denied that the living arrangements of the core of the Garden seem strange to us. This doesn't however mean that we can pick the modern analog that sort of fits, and extend its pros and cons to antiquity.

Avoidance of pain is a TOOL.

Authorized Doctrine 25:
"If you do not reconcile your behavior with the goal of nature, but instead use some other criterion in matters of choice and avoidance, then there will be a conflict between theory and practice."

If you know what the "goal of nature" is, you are way ahead of the authors...

Epicureans don't avoid pain just to be avoiding pain. The goal of life is to be happy, and this is achieved through the pursuit of proper pleasures and the avoidance of pain. Both the choice and the avoidance talked about in the Doctrine are tools, and the goal of nature is The Goal.

There are many that take the avoidance of pain to mean some kind of asceticism, that is, if a thing has the remotest of chances to cause any pain it must be avoided at all costs. This is of course nonsense to anyone who knows the Epicurean categorization of the desires.

We pursue pleasures and avoid pains based on our desires. Epicurus divides these into three categories: Vain, Natural and necessary, and Natural but not necessary. We talk about the first two elsewhere, but the last one is of importance for this issue.

Natural but not necessary desires are those ones that you don't have to fulfill to live, be comfortable, and to be happy (Natural necessary ones cover those), and they are not immediately harmful for you (like the Vain ones). They are the ones that add variety and individuality to your desires and the pleasures you pursue.

The downside is that they can become harmful in the long-term. For example, if you always eat a luxurious diet without any regard to health, you will eventually have problems. Epicurus doesn't however say that "therefore you should never eat a luxurious meal". He says that you should eat one only occasionally. Similarly you should choose other pleasures with the long-term view as well as the short-term.

Epicureans were called the Twentyers for their custom of feasting together on the twentieth of each month. If you accuse people like that of asceticism, you understand neither Epicurus nor ascetics.

Pleasure OR pain, no third alternative.

The authors make a great deal about the role that positive emotions play in human life, and claim that mere avoidance of pain is not sufficient. They are of course right... but they don't realize that Epicurus' understanding of pleasure is better than theirs.

A human is either in pain or in pleasure, and there is no neutral state. In Epicurean Philosophy such pain-free states are called katastematic pleasures. Such stable pleasures are achieved through the pursuit of proper pleasures. For example, being hungry is a pain, and being not-hungry is a pleasure (as is healthy eating).

The authors have forgotten the pursuit of pleasure in their rush to condemn mere avoidance of pain.

Anti-POLITICS, not anti-social.

This delusion is made worse by the belief that Epicureans lived in communes, but it does have some roots in the Epicurean system. It's just that they are a molehill that has been made into a mountain.

Epicurus warns us that a political career isn't the way to happiness (unlike what Plato or Aristotle claim). This is because pursuing political office means that you are placing your future and happiness in the hands of others, either monarchs or the voters. This isn't a good situation to be in.

The mistake that many modern readers make innocently is that this concerns only politics, not every sphere of social action! The authors of the paper and the article jump from "Career in politics doesn't guarantee Happiness." to "Never participate in anything social!" This is of course a completely unfounded conclusion.

In antiquity those who opposed Epicurean Philosophy, made this jump maliciously. They wanted to make Epicureans seem like bad Romans or not True Athenians. They were lying for a purpose, and it seems that modern commentators have fallen for the lies.

This delusion is similar to the one that Epicurus was against education. People honestly claim this about the founder of a philosophical school!

Pro-sex, not anti-marriage.

The authors' neglect of their duty for due diligence -- and frankly their ignorance of Epicurus and the Garden -- culminate in their claim that Epicurus was anti-marriage.

The truth is that we don't know what the complete picture is, because we don't have those texts. What we have are two seemingly contradictory statements.

In Laertius 6 he is quoted to say:

"I know not how to conceive the good, apart from the pleasures of taste, sexual pleasures, the pleasures of sound and the pleasures of beautiful form."

And in Sayings 51:

"[addressing a young man] I understand from you that your natural disposition is too much inclined toward sexual passion. Follow your inclination as you will, provided only that you neither violate the laws, disturb well-established customs, harm any one of your neighbors, injure your own body, nor waste your possessions. That you be not constrained by one or more of these conditions is impossible; for a man never gets any good from sexual passion, and he is fortunate if he does not receive harm."

Both of these are out of context and we are lacking the Epicurean view of sexuality we'd need to solve the contradiction.

For anyone who knows anything about the Garden it's however glaringly obvious that the conclusion that the authors come to, namely 'Epicurus was anti-marriage' is complete nonsense. There were married couples, and even children, in the Garden!

In the paper the authors define 'marriage' very loosely. It includes both those who are ritually and legally married, and those who co-habit. The Garden included both of these instances of marriage.

Metrodorus (the second greatest Epicurean, right after Epicurus) and Leontion (who wrote against other schools so well that Cicero needed to shame her) were absolutely married... by the definition of the authors who claim that Epicurus was against marriage.

We may have contradictory source material on Epicurean view of sexuality, but that doesn't excuse a contradiction between the evidence and one's conclusions.

---

Joidenkin väärinymmärrysten oikaisua

Epikurosta ja Epikurolaista Filosofiaa ymmärretään monesti väärin. Joskus tämä on pelkkä virhe, mutta monesti kyseessä on valhe. Epikurolaisesta on aina surullista kun fiksut ihmiset lankeavat näihin väärinymmärryksiin, koska eivät vain voi tietää totuutta.

Toisinaan nämä virheet kuitenkin muuttuvat silkaksi huolimattomuudeksi. Tämä artikkeli, ja alkuperäinen essee (pdf saatavilla täältä), ovat esimerkki tällaisesta huolimattomuudesta. Neljä kouluttautunutta ja älykästä ihmistä... eikä yksikään sanonut "Hei hetkinen! Onko tämä tosiaan ainoa tapa tulkita tätä?"

Koska ei ole.

Jos olet lukenut Epikuroksesta, olet varmaankin törmännyt useimpiin näistä. Toivottavasti et ole uskonut jokaista...

Puutarha oli KOULU

Monet olettavat virheellisesti, että — koska Puutarha sijaitsi Ateenan muurien ulkopuolella — se oli jonkinlainen hippikommuuni maaseudulla... Mutta jos tämä olisi totta niin platonilaiset olisivat hipimpiä kuin Epikuros, sillä Puutarha oli Ateenan ja Akatemian välissä! Eikä kukaan täysjärkinen erehtyisi luulemaan Platonia maalaisjuntiksi...

Todellisuudessa Puutarha oli koulu ja painotalo (vaikka tätä tehtiinkin pääasiassa Epikuroksen talosta Ateenan sisältä). Se ei ollut kommuuni, niin kuin sellaisen nykyään määrittelemme. Itseasiassa ei ole todisteita siitä, että Epikurolaiset olisivat ikinä asuneet kommuuneissa. (Jos löydät todisteita, niin ole hyvä ja kirjoita kommentti.)

Erityisesti essee käsittelee paljon tätä ajatusta kommuuneista, ja huonoista kokemuksista, joita ihmisillä voi niissä olla. Tämä ei kuitenkaan koske Epikurolaista Filosofiaa, sillä se ei koskaan ollut osa järjestelmää.

Ei voida kiistää, etteivätkö Puutarhan ytimen asumisjärjestelyt vaikuttaisi meistä oudoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valitsemaan melkein sopivaa modernia analogiaa, ja sen hyötyjen tai haittojen soveltamista antiikkiin.

Tuskan välttäminen on TYÖKALU

Virallinen Oppi 25:
"Jos et jatkuvasti ota huomioon jokaisen tekosi luonnollista päämäärää vaan valitessasi ja jättäessäsi asioita tekemättä tavoittelet jotain muuta, periaatteesi eivät käy yksiin tekojesi kanssa."

Jos tiedät mitä "luonnollisella päämäärällä" tarkoitetaan, olet näitä kirjoittajia viisaampi...

Epikurolaiset eivät vältä tuskaa vain välttääkseen tuskaa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja tämä saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja ja välttämällä tuskaa. Opissa mainitut valinta ja välttäminen ovat työkaluja, ja luonnollinen päämäärä on Tarkoitus.

Monet pitävät tuskan välttämistä jonkinlaisena asketismina, eli jos jollain asialla on pienikään mahdollisuus aiheuttaa tuskaa, sitä pitää välttää kaikin keinoin. Tämä on tietenkin pötypuhetta kenellekään, joka tuntee Epikurolaista halujen jaottelua.

Nautintoja tavoitellaan ja tuskaa vältetään halujen perusteella. Epikuros jaottelee ne kolmeen kategoriaan: Turhamaiset, Luonnolliset ja välttämättömät, ja Luonnolliset mutteivät välttämättömät. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitetaan muualla, mutta viimeinen on tärkeä nyt.

Luonnolliset mutteivät välttämättömät halut ovat niitä joita et tarvitse elääksesi, ollaksesi mukavasti, tai ollaksesi onnellinen (Luonnolliset ja välttämättömät kattavat nämä), eivätkä ne ole välittömästi vahingollisia (kuten Turhamaiset). Ne tuovat vaihtelua ja yksilöllisyyttä haluihisi ja nautintoihin, joita tavoittelet.

Kääntöpuolena on, että niistä voi tulla haitallisia pidemmän päälle. Jos esimerkiksi syöt jatkuvasti ylellisesti ilman terveydestä huolehtimista, niin joudut lopulta vaikeuksiin. Epikuros ei kuitenkaan sano "Siksi sinun ei koskaan pidä syödä ylellisesti". Hän sanoo, että sinun pitää tehdä niin vain silloin tällöin. Niinpä sinun pitäisi valita muutkin nautinnot sekä pitkä- että lyhytaikaisen hyödyn perusteella.

Epikurolaisia kutsuttiin Kakskymppisiksi, sillä he aterioivat juhlallisesti joka kuukauden kahdentenakymmenentenä. Jos syytät tällaisia ihmisiä asketismista, et ymmärrä Epikurosta tai askeetteja.

Nautinto TAI tuska, ei kolmatta vaihtoehtoa.

Kirjoittajat painottavat positiivisten tunteiden merkitystä ihmiselämässä, ja väittävät ettei pelkkä tuskan välttäminen riitä. He ovat tietenkin oikeassa... mutteivät tajua, että Epikuroksen ymmärrys nautinnosta on parempi kuin heidän omansa.

Ihminen on joko tuskissaan tai nauttii, eikä neutraalia tilaa ole. Epikurolaisessa Filosofiassa näitä tuskastavapaita tiloja kutsutaan katastemaattisiksi nautinnoiksi. Tällaiset vakaat nautinnot saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja. Esimerkiksi nälissään oleminen on tuskaa, ja ei-nälissään oleminen on nautintoa (kuten on terveellisesti syöminenkin).

Kirjoittajat ovat unohtaneet nautinnon tavoittelun rynnätessään tuomitsemaan pelkkää tuskan välttämistä.

POLITIIKKAA, ei yhteiskuntaa, vastaan

Tätä harhakuvitelmaa pahentaa ajatus kommuuneissa elävistä Epikurolaisista, mutta sillä on juurensa Epikurolaisessa järjestelmässä. Tässä on kuitenkin tehty kärpäsestä härkänen.

Epikuros varoittaa, että poliitikon ura ei ole tie onnellisuuteen (vaikka Platon ja Aristoteles niin väittävät). Poliittisen aseman tavoittelu vaatii, että asetat tulevaisuutesi ja onnellisuutesi muiden käsiin, joko monarkkien tai äänestäjien. Tässä asemassa ei ole hyvä olla.

Virhe, johon monet lukijat nykyään sortuvat viattomasti, on että tämä koskee vain politiikkaa, ei kaikkea sosiaalista toimintaa! Artikkelin ja esseen kirjoittajat hyppäävät ohjeesta "Ura politiikassa ei takaa Onnellisuutta" väitteeseen "Älä ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen!" Tämä on tietenkin täysin perusteeton johtopäätös.

Antiikissa Epikurolaisen Filosofian vastustajat tekivät tämän hyppäyksen pahantahtoisesti. He halusivat saada Epikurolaiset näyttämään huonoilta roomalaisilta tai ateenalaisilta. He valehtelivat tarkoituksellisesti, ja nykyiset kommentoijat ovat tulleet huijatuiksi.

Tämä harhakuvitelma on samanlainen kuin se, että Epikuros vastustaa koulutusta. Ihmiset sanovat tosissaan tällaista filosofisen koulun perustajasta!

Seksin puolesta, ei avioliittoa vastaan.

Kirjoittajien piittaamattomuus huolellisuudesta — ja rehellisesti sanoen heidän tietämättömyytensä Epikuroksesta tai Puutarhasta — huipentuu väitteeseen Epikuroksen avioliittovastaisuudesta.

Totuus on, ettemme tiedä mikä on Epikuroksen todellinen mielipide, sillä meillä ei ole näitä tekstejä. Meillä on kaksi näennäisesti ristiriitaista lausuntoa.

Laertiuksen kohdassa 6 häntä lainataan näin:

"En tiedä kuinka käsittää hyvää, jos se on erotettu makunautinnoista, seksuaalisesta nautinnosta, äänien nautinnoista ja kauniiden muotojen tuomasta nautinnosta."

Ja Sanonnassa 51 taas näin:

[nuorelle miehelle] "Kerrot, että helposti kiihottuvana olet taipuvainen lemmennautintoihin. Jos et riko lakia tai hyviä tapoja, et loukkaa lähimmäistäsi, et tuota vahinkoa ruumiillesi etkä tuhlaa yli varojesi, voit tehdä mitä haluat. Näihin rajoituksiin sinä kuitenkin törmäät. Siksi lemmennautinnot eivät koskaan hyödytä ihmistä. Tyytyväinen saa olla hän, jota ne eivät vahingoita."

Kummallakaan näistä ei ole asiayhteyttä, ja meiltä puuttuu Epikurolaisuuden näkemys seksuaalisuudesta, jota tarvitsisimme ristiriidan ratkaisuun.

Kenelle tahansa, joka tietää mitään Puutarhasta, on kuitenkin täysin itsestäänselvää, että kirjoittajien johtopäätös 'Epikuros vastusti avioliittoa' on täyttä hölynpölyä. Puutarhassa oli aviopareja, ja jopa lapsia!

Esseen kirjoittajat määrittelevät 'avioliiton' hyvin löyhästi. Se kattaa ne, jotka ovat rituaalisesti ja laillisesti vihittyjä, ja ne jotka asuvat yhdessä. Puutarhassa oli molempia avioliiton muotoja.

Metrodorus (toiseksi tärkein Epikurolainen, heti Epikuroksen jälkeen) ja Leontion (joka kirjoitti muita kouluja vastaan niin hyvin, että Ciceron täytyi häpäistä häntä) olivat naimisissa... jos käytämme määritelmää kirjoittajilta, jotka väittävät Epikurosta avioliiton vastustajaksi.

Lähdemateriaalimme Epikurolaisesta näkemyksestä seksuaalisuuteen saattaa olla ristiriitaista, mutta se ei oikeuta ristiriitaa todistusaineiston ja johtopäätösten välillä.