Authorized Doctrine 1: There is no need to fear the gods

"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

Epicurus was not an atheist

Contrary what many today believe (and ancient opponents asserted), Epicurus seems to have believed in the Hellenic gods, and he urged his students to participate in the religious life of their cities and states.

However, he did not agree with the interpretations his contemporaries drew about the nature of the gods, their effect on human life, or vengefulness towards the humans.

The nature of the gods

In Epicurus' time every society believed in some sort of divinity, with polytheism being the most common variant. It's probable that he received a fairly religious upbringing from his mother. Because he expresses gentle feelings about his parents, it's possible that this wasn't as gloomy a thing as we tend to think today. This may also be the reason that the Epicurean gods are called blessed.

When we think about the circumstances that Epicurus writes in, we must remember that the sciences we have today couldn't even be imagined. The atomic theory (and physics in general) of his time wasn't an empirical science. They were inferences from the observable to the unobservable.

Because of his atomic theory (and his theory on sense-perceptions) Epicurus was certain that the gods existed as corporeal beings, and that humans perceived their 'images', with the mind serving as the sense organ.

The influence of the gods on human life

At this point we must admit a gap in our knowledge about Epicurus' writings about the gods (especially the work called On the Gods). None of these have survived to the present day. We are left to reconstruct his theories from statements (like this Doctrine), short passages, and fragments.

What we can be sure is that Epicurus didn't think that we should fear them because they either interfere in our lives or punish us for our actions.

The likeliest explanation is that, because he thought it self-evident that the gods exist, but couldn't find any evidence of interference, the gods were a higher category of beings than humans, and were not taking an interest in our lives.

The only effect they have on us, through the images we perceive of them, is to let us know that true Happiness is possible in the world. And by the practice of a proper philosophy we, too, can achieve it. The gods, in essence, set an example to us (like the one that the wise people set).

Epicurus said that what most people think about the gods is wrong. People tend to give to the gods attitudes and ideas that they themselves hold. And most such things are against the blessed nature of the deities.

In its theology, as in all other aspects, Epicurean Philosophy requires that we analyze and understand our beliefs as deeply as possible. If our beliefs about anything are inconsistent or contradictory, Happiness becomes impossible. There can be no peace of mind if we are mistaken about the pleasures we seek, nor if we are mistaken about the gods.

Punishment for atheism was severe.

The Athenians took their gods seriously, and since religion was an integral part of the state, atheism was also a crime. Though Socrates could have avoided the execution, he would have been exiled from the city (like Aristotle was).

It's possible that Epicurus was trying to avoid a similar fate, since he went even further than those two. There is, however, no evidence for this view. In all his writings there is both sincerity and willingness to tell things like they are. Most likely, if he had been an atheist, Epicurus wouldn't have shirked from saying so.

Deities today

Elsewhere the actual existence of the Epicurean gods has been analyzed more deeply.

The conclusion: There is no evidence of their existence.

---

Virallinen Opinkappale 1: Jumalia ei tarvitse pelätä

"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

Epikuros ei ollut ateisti

Toisin kuin monet nykyään uskovat (ja muinaiset vastustajat väittivät), Epikuros nähtävästi uskoi hellenistisiin jumaliin, ja kehotti oppilaitaan osallistumaan kaupunkiensa ja valtioidensa uskonnolliseen elämään.

Hän ei kuitenkaan yhtynyt aikalaistensa tulkintoihin jumalten luonteesta, heidän vaikutuksesta ihmiselämään, tai kostonhaluisuudesta ihmisiä kohtaan.

Jumalten luonne

Epikuroksen aikaan jokainen yhteiskunta uskoi jonkinlaiseen jumaluuteen, ja monijumalaisuus oli yleisin muoto. On todennäköistä, että hän sai varsin uskonnollisen kasvatuksen äidiltään. Koska hän ilmaisee helliä tunteita vanhempiaan kohtaan, on mahdollista, ettei tämä ollut niin synkkä asia kuin kuvittelemme. Tämä saattaa myös olla se syy miksi Epikurolaiset jumalat kuvataan siunattuina.

Ajatellessamme olosuhteita, joissa Epikuros kirjoitti, meidän tulee muistaa, ettei meidän tuntemiamme tieteitä voitu edes kuvitella. Hänen aikainen atomiteoria (ja fysiikka yleisesti) ei ollut kokeellinen tiede. Ne olivat päätelmiä havainnoitavasta ei-havainnoitavaan.

Atomiteoriansa (ja aisti-havaintoteoriansa) takia Epikuros oli varma jumalten olevan olemassa ruumiillisina olentoina, ja ihmisten havaitsevan heidän 'kuviaan', mielen toimiessa aistielimenä.

Jumalten vaikutus ihmisten elämään

Meillä on kuitenkin aukko tietämyksessämme. Meiltä puuttuu Epikuroksen kirjoitukset jumalista (erityisesti kirja nimeltään Jumalista). Mikään näistä ei ole säilynyt nykypäivään asti. Meidän pitää siis rakentaa hänen teoriansa uudelleen lausahduksista (kuten tämä Opinkappale), lyhyistä kappaleista, ja sirpaleista.

Epikuroksen mukaan voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei meidän tarvitse pelätä jumalia siksi että he puuttuisivat elämäämme tai rankaisisivat teoistamme.

Todennäköisin selitys on että, koska hän piti jumalia itsestäänselvinä, muttei löytänyt mitään todisteita asioihinpuuttumisesta, jumalat olivat olentoina korkeammalla tasolla kuin ihmiset, eivätkä olleet kiinnostuneita elämästämme.

Ainoa vaikutus joka heillä on meihin, heistä havaitsemiemme kuvien kautta, on kertoa meille todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista. Oikeanlaisen filosofian harjoittamisella mekin voimme saavuttaa sen. Jumalat siis, pähkinänkuoressa, näyttävät meille esimerkkiä (kuten viisaat ihmisetkin).

Epikuroksen mukaan useimpien ihmisten uskomukset jumalista ovat vääriä. He antavat jumalille asenteita ja ideoita, joita itse pitävät tärkeinä. Ja useimmat näistä ovat vastoin jumalten siunattua luonnetta.

Teologiassaan, kuten kaikissa muissakin osissaan, Epikurolainen Filosofia vaatii meitä tarkastelemaan ja ymmärtämään uskomuksemme niin syvällisesti kuin mahdollista. Jos uskomuksemme ovat epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia, Onnellisuus ei ole mahdollista. Mielenrauhaa ei ole jos olemme väärässä nautinnoista, joita tavoittelemme, tai jos olemme väärässä jumalista.

Rangaistus ateismista oli ankara

Ateenalaiset ottivat jumalansa vakavasti, ja koska uskonto oli kiinteä osa valtiota, ateismi oli myös rikos. Sokrates olisi voinut välttää teloituksen, mutta hänet olisi silti karkotettu (kuten Aristoteles myöhemmin).

On mahdollista Epikuroksen yrittäneen välttää samanlaisen kohtalon, sillä hän meni vielä pidemmälle kuin nuo kaksi. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Kaikissa hänen kirjoituksissaan on vilpittömyyttä ja valmiutta kertoa asiat niin kuin ne ovat. Jos Epikuros siis olisi ollut ateisti, hän olisi todennäköisesti sanonut niin.

Jumalat nykyään

Toisaalla on käsitelty syvällisemmin Epikurolaisten jumalien todellista olemassaoloa.

Johtopäätös: Heidän olemassaolostaan ei ole mitään todisteita.

Life as the foundation of Epicurean Philosophy

Why does this matter?

In the course of an explanation it's always better to have a foundation and to explicate it, rather than not have one or not present it.

For Epicureans today, understanding this point is an important issue because the original sources that may have existed are gone. We can however reconstruct this base from the remaining texts.

Only living humans need philosophy

What is the value of proper nutrition to a rock?

Why would a fish keep his word?

What kind of hierarchy of virtues do the deceased need?

These questions illustrate the two fundamental divisions that exist with regard to the need for a philosophical system. Firstly, there are the living and the non-living. And then there are living humans and living non-humans.

Non-living things, and this includes the deceased, neither need nor can hold any philosophy. They simply exist. It's against our intuitions to think like this, but we must remember that any values we believe that the non-living 'have', come from us.

There is a less drastic division between living humans and other living things, but it's a fundamental difference, nonetheless. Non-humans can have values, for instance they will seek food and try to protect their life with various methods. However, these things are done largely by instinct. A tiger won't have to decide what to eat, merely that it will hunt and eat the catch.

Living humans need guidance

The ultimate Goal (telos) of human life is to live happily (ataraxia and aponia). Therefore the ultimate purpose of Epicurean Philosophy is to help humans to achieve this state of painlessness.

In Epicurus' time, too, it was obvious that many people didn't understand what this purpose actually means, because we don't instinctively know what is good for us (unlike other animals).

So Epicurean Philosophy is the guide that teaches us how to live like a human.

Two postscripts

In Epicurean Philosophy the goal isn't and cannot be any proposed afterlife, because such things do not exist. The focus is in this life, here and now. The passed-on have no need for philosophy or Happiness.

There are no martyrs for Epicurus. The goal is to live happily, not die gloriously... Only in the most extreme of circumstances would an Epicurean choose death, and certainly not for Epicurean Philosophy itself.

---

Elämä Epikurolaisuuden perustana

Miksi tällä on väliä?

Aina yritettäessä selittää jotakin, on parempi rakentaa perustalle ja kertoa siitä, kuin olla ilman tai olla kertomatta perustasta.

Nykyisille Epikurolaisille tämän asian ymmärtäminen on hyvin tärkeää, sillä alkuperäiset lähteet, joita on ehkä ollut, ovat kadonneet. Voimme kuitenkin rakentaa perustan säilyneistä kirjoituksista.

Vain elävät ihmiset tarvitsevat filosofiaa

Mikä on oikeanlaisen ravinnon arvo kivelle?

Miksi kala pitäisi sanansa?

Minkälaista hyveiden hierarkiaa edesmenneet tarvitsevat?

Nämä kysymykset havainnollistavat kahta tärkeää jakoa kun perustellaan tarvetta filosofiselle järjestelmälle. Ensin on jako eläviin ja ei-eläviin. Ja sitten on jako eläviin ihmisiin ja eläviin ei-ihmisiin.

Ei-elävät asiat, ja tähän kuuluvat edesmenneet, eivät tarvitse tai kykene filosofiaan. Ne yksinkertaisesti ovat olemassa. On intuitiomme vastaista ajatella näin, mutta meidän pitää muistaa kaikkien ei-elävillä 'olevien' arvojen tulevan meiltä eläviltä.

Elävien ihmisten ja muiden elävien olentojen välillä oleva ero on vähäisempi, mutta silti perustavanlainen. Ei-ihmisillä voi olla arvoja, esimerkiksi ne etsivät ruokaa ja yrittävät puolustaa elämäänsä eri tavoin. Nämä asiat tehdään kuitenkin suurelta osin vaistonvaraisesti. Tiikerin ei tarvitse päättää mitä se syö, vain että se metsästää ja syö saaliinsa.

Elävät ihmiset tarvitsevat opastusta

Ihmiselämän perimmäinen Tarkoitus (telos) on elää onnellisesti (ataraxia ja aponia). Niinpä Epikurolaisen Filosofian perimmäinen tarkoitus on auttaa tämän tuskattomuuden saavuttamisessa.

Epikuroksenkin aikaan oli aivan selvää, että monet ihmiset eivät ymmärtäneet mitä tämä tavoite oikeasti tarkoittaa, sillä me emme vaistonvaraisesti tiedä mikä on meille hyväksi (kuten muut eläimet).

Epikurolainen Filosofia on siis opas, joka opettaa meille kuinka elää kuten ihminen.

Kaksi lisähuomiota

Epikurolaisen Filosofian päämäärä ei ole, eikä voi olla, minkäänlainen tuonpuoleinen, sillä sellaisia ei ole olemassa. Tärkeintä on tämä elämä, tässä ja nyt. Edesmenneillä ei ole tarvetta filosofialle tai Onnellisuudelle.

Epikurolaisuudessa ei ole marttyyrejä. Tarkoitus on elää onnellisesti, ei kuolla upeasti... Epikurolainen valitsisi kuoleman vain äärimmäisissä oloissa, eikä varmasti Epikurolaisen Filosofian vuoksi.

Epicurean Gods

Why are we talking about this?

The question of the existence of the deities and their nature is as pressing today as it was in Epicurus' time. One could argue that, given our superior knowledge of the universe, it's even more pressing.

The world is full of people promising punishment of the gods... unless we follow certain rules, customs, or commandments. So nothing has changed in two thousand years.

The goal of Epicurean Philosophy is to promote the Purpose (telos) of Life. Therefore it's vital that the system contain an answer to those who fear divine punishment, especially if they are thinking of leaving their religion.

The two answers of Epicurus

The gods are perfect (1), and cannot punish after death (2).

In the Letter to Menoeceus, Epicurus says, explicitly, that he believes the gods to be real... BUT their nature is not what was commonly taught.

Gods are by their nature Perfect, and this means that they are not vengeful. In fact, there are no reasons to ever fear a perfect being.

Authorized Doctrine 1:
"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

(A note for all who'll ask "What if the gods are evil?" Such a being is not a deity. A word that comes to mind is 'demon'...)

Souls come into being with the body, and end with it. (They are a whole, but there are reasons to talk about them separately too.)

Therefore, death means that the human is no more. And cannot be harmed. There can be no punishment in the afterlife, because there is no afterlife.

Letter to Menoeceus, 125:
"So death, the most dreaded of evils, is nothing to us, because when we exist, death is not present, and when death is present, we do not exist."

Two ways to interpret Epicurus' gods

Traditionally there have been two ways to interpret Epicurean theology: idealist or realist.

Idealist interpretation is, in a nutshell, that Epicurean gods do not really exist as physical beings. They are human creations and serve as examples of Happiness.

The realist interpretation is that Epicurus was right in that the gods are real entities, who exist somewhere out there. They don't interfere in human affairs, and the only effect they have on us is that we know of their existence, and therefore that real Happiness is possible.

What is noteworthy is that both of these are in accordance with the texts we have from Epicurus. There is no easy way to say which is the one that Epicurus meant.

There is a third way to look at this

We know the universe better than was possible for Epicurus, and even though he was well ahead of his time in his metaphysics, we are well ahead of him.

Gods, as Epicurus defined them, are impossible in the light of the evidence that we have. In effect, there is a conflict with what the Canon (Epicurean theory of knowledge) says about Nature and what Epicurean metaphysics says about the gods.

And the Canon has primacy in such matters!

A third interpretation goes therefore like this:

In the light of the evidence, we must say that there cannot be any physical beings such as the gods defined by Epicurus. So the realist interpretation is clearly false.

What then about the idealist interpretation? It's not self-evidently false in the light of the evidence, but it has other problems. The main one being, "Is it necessary for the promotion of Happiness to advocate belief in imaginary beings?" The most likely answer to this is "no", since truth itself is a high value for an Epicurean.

This third interpretation is, in a nutshell:

1. To date no proposed deity has passed the Canon.

2. Any deity worthy of the name must be Perfect, and therefore not vengeful.

3. There can be no punishment after death, since death is the end of sensation.

4. Fear of punishment from an imaginary Perfect being in the afterlife is therefore an unnecessary fear.

5. All unnecessary fears can, in time, be gotten rid of.

---

Epikurolaiset jumalat

 

Miksi puhumme tästä?

Kysymys jumalten olemassaolosta ja luonteesta on yhtä tärkeä tänään kuin se oli Epikuroksen aikaan. Voitaisiin väittää, että ottaen huomioon paljon paremmat tietomme universumista, se on tärkeämpikin.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka lupaavat jumalten rangaistusta... ellemme noudata tiettyjä sääntöjä, tapoja, tai käskyjä. Mikään ei siis ole muuttunut kahdessatuhannessa vuodessa.

Epikurolaisen filosofian päämäärä on edistää Elämän Tarkoitusta (telos). Niinpä on tärkeää, että järjestelmä sisältää vastauksen niille, jotka pelkäävät jumalten rangaistusta, erityisesti jos he ovat aikeissa jättää uskontonsa.

Epikuroksen kaksi vastausta

Jumalat ovat täydellisiä (1), eivätkä voi rangaista kuoleman jälkeen (2).

Kirjeessä Menoekeukselle Epikuros sanoo suoraan, että hän uskoo jumalten olevan todellisia... MUTTA heidän luonteensa ei ole sellainen kuin yleisesti opetettiin.

Jumalat ovat luonnoltaan Täydellisiä, ja tämä tarkoittaa että he eivät ole kostonhimoisia. Täydellistä olentoa ei tarvitse koskaan pelätä.

Virallinen Oppi 1:
"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

(Huomio kaikki, jotka haluavat kysyä "Entä jos jumalat ovat pahoja?" Tällainen olento ei ole jumala. Tulee mieleen sana 'demoni'...)

Sielut alkavat samaan aikaan kuin ruumis, ja päättyvät sen kanssa. (Ne ovat kokonaisuus, mutta on syytä puhua niistä erikseenkin.)

Niinpä kuolema tarkoittaa, ettei ihmistä enää ole. Eikä häntä voi vahingoittaa. Tuonpuoleisessa ei voi rangaista, sillä tuonpuoleista ei ole.

Kirje Menoekeukselle, 125:
"Niinpä kuolema, kaikista pahuuksista pelätyin, ei ole meille mitään, koska kun me olemme, kuolemaa ei ole, ja kun kuolemaa on, meitä ei ole."

Kaksi tapaa tulkita Epikuroksen jumalia

Perinteisesti on ollut kaksi tapaa tulkita Epikurolaista teologiaa: idealistinen ja realistinen.

Idealistinen tulkinta on, pähkinänkuoressa, etteivät Epikurolaiset jumalat ole oikeasti fyysisiä olentoja. Ne ovat ihmisen keksintöä ja toimivat esimerkkeinä Onnellisuudesta.

Realistinen tulkinta on, että Epikuros oli oikeassa ja jumalat ovat oikeita olentoja, jotka ovat olemassa jossain tuolla. He eivät puutu ihmisten asioihin, ja heidän ainoa vaikutus meihin on, että tiedämme heistä, ja näin ollen tiedämme todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista.

Huomionarvoista on, että molemmat ovat Epikurokselta säilyneiden tekstien mukaisia. Ei ole helppoa tapaa päätellä kumpaa Epikuros tarkoitti.

On kolmaskin tapa nähdä asia

Me tunnemme maailmankaikkeuden paremmin kuin Epikurokselle oli mahdollista, ja vaikka hän oli aikaansa edellä metafysiikassaan, me olemme paljon häntä edellä.

Jumalat, niin kuin Epikuros heidät määritteli, ovat mahdottomia todistusaineistomme valossa. On siis ristiriita sen välillä mitä Kaanon (Epikurolainen tietoteoria) sanoo Luonnosta ja mitä Epikurolainen metafysiikka sanoo jumalista.

Ja Kaanonilla on näissä asioissa etusija!

Kolmas tulkinta menee siis näin:

Todistusaineistomme valossa meidän täytyy sanoa, ettei Epikuroksen määrittelemiä jumalia voi olla fyysisesti olemassa. Niinpä realistinen tulkinta on selvästi väärä.

Entä sitten idealistinen tulkinta? Se ei ole itsestäänselvästi väärä todistusaineistomme pohjalta, mutta siinä on muita ongelmia. Tärkeimpänä, "Onko Onnellisuuden edistämisen kannalta välttämätöntä edistää uskoa kuvitteellisiin olentoihin?" Todennäköisin vastaus tähän kysymykseen on "ei", sillä totuus itsessään on Epikurolaisuudessa tärkeä arvo.

Kolmas tulkinta siis on, pähkinänkuoressa:

1. Tähän mennessä yksikään ehdotettu jumaluus ei ole läpäissyt Kaanonia.

2. Jokaisen aidon jumaluuden pitää olla Täydellinen, eikä siis voi haluta kostoa.

3. Kuolemanjälkeistä rangaistusta ei voi olla, sillä kuolema on aistimusten loppu.

4. On siis tarpeetonta pelätä kuvitteellisen Täydellisen olennon kuolemanjälkeistä rangaistusta.

5. Kaikista tarpeettomista peloista voi, ajan kanssa, päästä eroon.

Philosophy as mental hygiene

Good and bad thinking

As has been said previously in the Basics-series most people are taught what to think but not how to think.

While this is a good thing in many cases (such as for very little children), it becomes problematic later in life. For example, for a child Newtonian physics is quite enough, but for a professional physicist such thinking is severely stunted.

Therefore philosophy should act as a guide to proper thinking and knowing when more rigorous processing is required. The possible human actions, in society and the world, are too numerous to follow the thinking of the past.

For this purpose Epicurus offers us his Canon: the three legs that all knowledge is built upon.

1. Evidence from the senses

Your senses aren't lying to you. Sometimes they may be wrong, but most of your sense perceptions are true and valuable. And even when your senses are mistaken, we can say how and why they are. For instance, we know that distance blurs what we can see, or that sound echoes.

Anyone, who says that you cannot trust your senses, is saying that you should not believe him... because he is using your sense of hearing to invalidate your sense of hearing. Utter nonsense, in other words.

2. Good/bad from Pleasure/pain

The knowledge of good and bad comes through the sensations of pleasure and pain. In general, the good is pleasurable and the bad painful. There are several conditions to this, though, to which we come at a later post.

The genuinely good things are all pleasurable. They are not wanton indulgence or chosen in a whimsy, but carefully considered and pursued. Humans are notoriously bad at choosing the right desires to fulfill, so the analysis of the desires is a core component of the Epicurean System. (This too will be covered in detail in a later post.)

3. The Anticipations of being Human

It's amazing how stable some things are across cultures and time. The understanding of justice, for example, or our social natures and proficiency for language.

These are things that Nature has carved into us. The innate abilities we all have. There is no need to teach a child her parent's language, she will pick it up on her own (of course, teaching will improve on this). Similarly, very young children understand fairness and justice.

And these things are universally human.

Thinking like a human

If we want to have reliable knowledge of the world, good and evil, or ourselves, we must follow the Canon. All alternatives will fail at some point.

To understand Epicurean epistemology (theory of knowledge) is to understand how a human should think.

---

Filosofia ajattelun hygieniana

Hyvää ja huonoa ajattelua

Kuten on aikaisemminkin sanottu Perusteet-sarjassa, useimmille ihmisille opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.

Vaikka tämä on monessa tapauksessa oikein (kuten pienille lapsille), aiheuttaa se ongelmia myöhemmin. Esimerkiksi, lapsille Newtonilainen fysiikka on tarpeeksi, mutta ammattifyysikolle tällainen ajattelu on erittäin rajoittunutta.

Siksi filosofian pitäisi toimia oikeanlaisen ajattelun oppaana ja kertoa milloin tarkempaa käsittelyä tarvitaan. Ihmisen mahdolliset toimet, yhteiskunnassa ja maailmassa, ovat liian monilukuiset menneisyyden ajattelutapojen seuraamiselle.

Epikuros antaa meille tähän tarkoitukseen Kaanoninsa: kolme jalkaa, joille kaikki tieto rakentuu.

1. Aistien antamat todisteet

Aistisi eivät valehtele sinulle. Joskus ne ovat väärässä, mutta valtaosa aistihavainnoistasi ovat oikeita ja luotettavia. Ja kun aistisi erehtyvät, voimme sanoa miten ja miksi. Tiedämme esimerkiksi, että etäisyys sumentaa mitä näemme, tai että ääni kaikuu.

Jokainen, joka sanoo ettet voi luottaa aisteihisi, sanoo ettei sinun pitäisi uskoa häntä... sillä hän käyttää kuuloasi kumotakseen kuulosi. Täyttä höpönlöpöä siis.

2. Hyvä/paha tulee Nautinnosta/tuskasta

Tietomme hyvästä ja pahasta tulee nautinnon ja tuskan aistimusten kautta. Yleensä hyvä on nautinnollista ja paha tuskallista. Tähän liittyy kuitenkin useita ehtoja, joihin palaamme myöhemmissä kirjoituksissa.

Aidosti hyvät asiat ovat kaikki nautinnollisia. Ne eivät ole mielivaltaisia huveja tai oikkuja, vaan tarkasti mietittyjä ja tavoiteltuja. Ihmiset ovat erittäin huonoja toteuttamaan oikeanlaisia haluja, joten halujen analyysi on Epikurolaisen Järjestelmän tärkeimpiä osia. (Tähänkin palaamme vielä myöhemmin.)

3. Ihmisenä olemisen ennakkoaavistukset

On ihmeellistä kuinka vakaita jotkin asiat ovat yli kulttuurien ja ajan. Kuten käsitys oikeidenmukaisuudesta, tai yhteisöllinen luonteemme ja valmiutemme puhumiseen.

Nämä ovat asioita, jotka Luonto on meihin muovannut. Synnynnäiset kykymme. Lapselle ei tarvitse opettaa vanhempiensa kieltä, sillä hän oppii sen kyllä (tietenkin opettaminen parantaa taitoa). Samalla lailla nuoret lapset ymmärtävät tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Ja nämä asiat ovat yleismaailmallisesti inhimillisiä.

Ihmisen lailla ajattelu

Jos haluamme luotettavaa tietoa maailmasta, hyvästä ja pahasta, tai itsestämme, meidän täytyy seurata Kaanonia. Kaikki vaihtoehdot pettävät jossain vaiheessa.

Kun ymmärtää Epikurolaisen epistemologian (tietoteorian), ymmärtää kuinka ihmisen tulisi ajatella.

Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Vain desire leads to short satisfaction

Zack asks:
"Why does satisfaction last such a short amount of time?"

Because the desire satisfied was non-natural.

The nature of a vain desire is such that it cannot ever be truly fulfilled, unlike the necessary or natural desires. Therefore the desire returns quickly.

If you suffer from short satisfactions, you need to evaluate those desires thoroughly. What would happen if you didn't satisfy this desire?

If the desire is a vain one, nothing bad will happen. You can safely and painlessly discard such desires to seek more stable satisfaction.

If the desire is a natural one, there might be some initial discomfort, but the positive results out-weigh the negatives. You can discard these desires, too, or you can occasionally indulge, but only carefully. These are dangerous desires, easy to over-indulge in...

It might turn out that the desire is a necessary one. Necessary for comfort, Happiness, or even to Life itself. In this case something is seriously wrong! You'll need to seek expert advice. For example, if you're always thirsty, and water doesn't satisfy you, no matter the amount, you should go to the doctor. You might be sick.

Evaluation of one's desires is a difficult task, but a necessary one. Without it we'd be at the mercy of our whimsies and vain opinions, and never truly Happy. But then again, nothing worthwhile is ever easy.

---

Turhamainen halu johtaa lyhyeen tyytyväisyyteen

Zack kysyy:
"Miksi tyytyväisyys kestää niin vähän aikaa?"

Koska tyydytetty halu oli ei-luonnollinen.

Turhamaista halua ei voi koskaan todella tyydyttää, toisin kuin välttämättömät tai luonnolliset halut. Niinpä tällainen halu tulee uudelleen nopeasti.

Jos kärsit lyhyestä tyytyväisyydestä, sinun pitää arvioida näitä haluja todella tarkasti. Mitä tapahtuisi jos et tyydyttäisi tätä halua?

Jos halu on turhamainen, mitään pahaa ei tapahdu. Voit turvallisesti ja tuskattomasti hylätä tällaiset halut etsiäksesi vakaampaa tyydytystä.

Jos halu on luonnollinen, luopuminen saattaa aluksi olla epämukavaa, mutta hyvät vaikutukset ovat suurempia kuin huonot. Voit hylätä nämäkin halut, tai silloin tällöin langeta niihin, mutta vain varovaisesti. Nämä ovat vaarallisia haluja, ylilyöntiin on helppo sortua...

Saattaa käydä niinkin, että halu on välttämätön. Välttämätön mukavuudelle, Onnellisuudelle, tai Elämälle itselleen. Tässä tapauksessa jokin on pahasti vialla! Tarvitset asiantuntija-apua. Esimerkiksi, jos olet aina janoinen eikä vesi auta, määrästä riippumatta, sinun pitäisi mennä lääkäriin. Saatat olla sairas.

Halujen arviointi on vaikea tehtävä, mutta välttämätöntä. Ilman sitä olisimme oikkujemme ja turhamaisten mielipiteidemme armoilla, emmekä koskaan todellisesti Onnellisia. Mutta mikään arvokas ei ole koskaan helppoa.

Neither theist nor atheist

Gie asks:
"is Epicurus is an atheist or agnostic?"

It would be easier if Epicureanism would fit into the narrow labels that we use today. However, Epicurus constructed his system for living humans... and when there is life (or humans) nothing is ever easy.

The short answer is that Epicurus was theistic in his metaphysics, but an atheist in practice.

In the Letter to Menoeceus he explicitly states that the existence of gods (he lived in polytheistic Athens) is self-evident. So he wasn't an atheist...

However... the gods are not what most people think they are (the Hellene gods weren't a nice bunch). They do not interfere in human affairs, nor do they punish sinners after death.

Epicurean gods exist as blessed beings, apart from and above the world. The only real influence they have is to show humans an example of perfect Happiness. Humans can achieve such happiness through Epicurean philosophy.

Tony adds:
"My understanding of Epicurus is that he is neither agnostic nor atheist, I thinks he is Pantheist!"

The gods are a separate entity from 'the Nature', so this wouldn't be pantheism as such. The later Epicureans do write of Nature as if of a divinity, but that is poetic license.

---

Ei teisti eikä ateisti

Gie kysyy:
"onko Epikuros ateisti tai agnostikko?"

Olisi mukavaa jos Epikurolaisuus sopisi pieniin lokeroihimme. Hän kuitenkin loi järjestelmänsä eläville ihmisille... Ja missä on elämää (tai ihmisiä) mikään ei ole koskaan helppoa.

Lyhyt vastaus on, että Epikuros oli metafysiikaltaan teisti, mutta käytännössä ateisti.

Kirjeessä Menokeukselle hän sanoo suoraan, että jumalten olemassaolo (hän eli polyteistisessä Ateenassa) on itsestäänselvää. Hän siis ei ollut ateisti.

Mutta... Jumalat eivät ole sellaisia kuin useimmat ihmiset ajattelevat (Hellaksen jumalat eivät olleet kivaa porukkaa). He eivät puutu ihmisten asioihin, eivätkä rankaise syntejä kuoleman jälkeen.

Epikurolaiset jumalat ovat siunattuja olentoja, erossa maailmasta ja sen yläpuolella. Heidän ainoa vaikutuksensa on antaa ihmisille esimerkki täydellisestä Onnellisuudesta. Ihmiset voivat saavuttaa tällaisen onnellisuuden Epikurolaisella filosofialla.

Tony lisää:
"Ymmärtääkseni Epikuros ei ole agnostikko eikä ateisti, mielestäni hän on Panteisti!"

Jumalat ovat eri asia kuin 'Luonto', joten tämä ei sinällään olisi panteismia. Myöhemmät Epikurolaiset kirjoittavat Luonnosta kuin jumaluudesta, mutta tämä on taiteellista vapautta.

Authentic quotes

Joacim asks:
"How many authentic quotes from Epicurus have survived?"

In general, Diogenes Laertius' bookseries The Lives of the Philosophers is the primary source of Epicurus' teachings. None of the actual originals have survived, but Laertius copied them in verbatim. The Epicurean texts are in the tenth book, and contain the Authorized Doctrines, the Letters to Menoeceus, Herodotus, and Pythocles. These are the most important philosophical writings, but there are also other bits, like the last will and testament, and his last letter.

There is also a collection of Epicurean quotes called the Vatican Sayings (they were rediscovered in Vatican). These have much overlap with Laertius, so they are accepted as reliable sources too.

In 1887 Hermann Usener published a collection called the Epicurea, that contains fragments about Epicurus and Epicureans. Many of these are from unknown or hostiles sources, so care must be had when using them.

All of these text can be found here.

---

Aidot lähteet

Joacim kysyy:
"Kuinka monta aitoa lähdettä Epikurokselta on säilynyt?"

Yleisesti tärkeimpänä lähteenä Epikuroksen opeista pidetään Diogenes Laertiuksen kirjasarjaa Filosofien Elämät. Yksikään alkuperäisteksti ei ole säilynyt, mutta Laertius kopioi ne sanatarkasti. Epikurolaiset tekstit ovat kymmenennessä kirjassa, ja pitävät sisällään Viralliset Opit, sekä kirjeet Menoekeukselle, Herodotukselle, ja Pythokleelle. Nämä ovat tärkeimmät filosofiset kirjoitukset, mutta tämän lisäksi on vielä testamentti ja hänen viimeinen kirjeensä.

Lisäksi on kokoelma Epikurolaisia lainauksia, Vatikaanin Sanonnat (ne löydettiin Vatikaanista). Niissä on paljon samaa kuin Laertiuksessa, joten myös niitä pidetään luotettavina lähteinä.

Vuonna 1887 Hermann Usener julkaisi kokoelman nimeltään Epicurea, joka sisältää katkelmia Epikuroksesta ja Epikurolaisista. Monet näistä ovat tuntemattomista tai vihamielisistä lähteistä, joten niitä käytettäessä pitää olla varovainen.

Kaikki nämä tekstit löytyvät täältä.

Fear of death trumps knowledge

Tony asks:
"Why do we still fear death, even though we know in advance that we are going to die?"

The fear of death is one of the main fears of human life (with gods and pain). This is why it's a part of the Tetrapharmakos, or Four-fold Medicine, of Epicurus.

Authorized Doctrine 2:
Death is nothing to us, because a body that has been dispersed into elements experiences no sensations, and the absence of sensation is nothing to us.

The reason that we still fear death even though we know we are mortal, is that fear is an emotion, and knowledge has only a weak effect on our emotions. Even though some schools of thought assert that intellect is the dominant thing in our lives, the Epicureans understand that this is not entirely true.

Most people will avoid contemplating or even of thinking about death. While this is understandable, it also leaves them open to an unnecessary fear. And we must remember that real life will include death without regard to our wishful thinking...

The proper way to prepare oneself is a combination of knowledge and emotional training. It's not enough to know that we will die, but we must also understand that death is nothing to us, and this includes a practice of contemplation.

After death there is nothing that can hurt or punish us. There is no heaven or hell. There is nothing. At death we cease to be.

Socrates Judah adds:
"People often fear death because they don't wnt to leave all that they have in their life behind."

This a part of the fear, yes. People and possessions dear to our hearts will, in a sense, be left behind. Though, it must be said that this is a manifestation of the general fear of being dead.

One good way of avoiding this aspect is to live better, and while our loved ones may grieve us, they too should understand that our lives are the thing that matters, not our death. If we don't fear our deaths, we won't fear the death of another.

Ida adds:
"most people have always been afraid of the unknown."

And being dead is the ultimate unknown... for some.

Epicureans should strive to know and feel that it's not unknown, it's actually a state of non-being. It's like not-being-born-yet.

Death is nothing to us.

---

Kuoleman pelko voittaa tietämisen

Tony kysyy:
"Miksi me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme etukäteen kuolevamme?"

Kuoleman pelko on yksi ihmiselämän tärkeimmistä peloista (jumalten ja tuskan ohella). Tämän vuoksi se on osa Epikuroksen Tetrapharmakosta, Nelinkertaista Lääkettä.

Virallinen Oppi 2:
Kuolema ei ole meille mitään, sillä keho, joka on hajonnut osiinsa ei koe mitään tuntemuksia, ja tuntemusten puute ei ole meille mitään.

Me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme olevamme kuolevaisia, koska pelko on tunne, ja tiedolla on vain hyvin heikko vaikutus tunteisiimme. Jotkut koulukunnat väittävät järjen olevan hallitseva tekijä elämässämme, mutta Epikurolaiset tietävät, ettei tämä ole täysin totta.

Useimmat ihmiset välttävät kuoleman mietiskelyä tai jopa sen ajattelua. Vaikka tämä on ymmärrettävää, se jättää heidät alttiiksi tarpeettomalle pelolle. Ja täytyy muistaa, että kuolema kuuluu elämään toiveajattelustamme huolimatta...

Asianmukainen valmistautuminen koostuu tiedosta ja tunne-elämän harjoittamisesta. Ei riitä, että tiedämme kuolevamme, vaan meidän pitää myös ymmärtää, ettei kuolema ole meille mitään, ja tämä sisältää mietiskelyä.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään mikä voisi satuttaa tai rangaista meitä. Taivasta tai helvettiä ei ole. Siellä ei ole mitään. Kuoltuamme me lakkaamme olemasta.

Socrates Judah lisää:
"Ihmiset monesti pelkäävät kuolemaa, koska eivät halua jättää kaikkea omaamaansa."

Tämä on osa pelkoa. Rakastamamme ihmiset ja asiat jäävät tavallaan jälkeemme. Pitää kuitenkin muistaa tämän olevan oire yleisestä pelosta olla kuollut.

Eräs hyvä tapa välttää tätä pelkoa on elää paremmin, ja vaikka rakkaamme saattavat surra kuolemaamme, heidänkin pitäisi ymmärtää, että merkittävää on elämämme, ei kuolemamme. Jos emme pelkää omaa kuolemaamme, emme pelkää toisenkaan kuolemaa.

Ida lisää:
"useimmat ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta."

Ja kuolleenaoleminen on kaikkein tuntemattomin... joillekin.

Epikurolaisten tulisi pyrkiä tietämään ja tuntemaan, ettei se ole tuntematonta vaan olemassaolemattomuutta. Kuin ei olisi vielä syntynyt.

Kuolema ei ole meille mitään.

No happiness at the expense of another

Surya asks:
"Is it right for someone to gain/experience happiness or rewards at the expense of another man?"

No!

There are two main reasons why Happiness can't be achieved at the expense of others: Justice and self-reliance.

Only the just person can be Happy

Authorized Doctrine 5:
It is impossible to live pleasantly without living wisely and honorably and justly, and it is impossible to live wisely and honorably and justly without living pleasantly. Whenever any one of these is lacking (when, for instance, one is not able to live wisely, though he lives honorably and justly) it is impossible for him to live a pleasant life.

If one breaks Justice, it becomes impossible to live in Happiness. This is the main reason that we must not pursue happiness through using others. The short-term rewards of exploiting others may be great, but eventually the consequences will overcome such rewards.

The reason?

Authorized Doctrine 35:
It is not possible for one who secretly violates the provisos of the agreement not to inflict nor allow harm to be confident that he won't get caught, even if he has gotten away with it a thousand times before. For up until the time of death, there is no certainty that he will indeed escape detection.

No rest for the wicked...

The Purpose of Life (telos) is to live without pain or anxiety. The unjust person is unable to do so because he can never be entirely sure that the actions of the past will not catch up.

An important thing to remember when discussing the Epicurean system of justice is that the motivation to be just is personal, but the benefits are mutual. It's good for everyone to be just.

Self-reliance

No one else can pursue your Happiness for you.

While it's true that others can help (or hinder) in the pursuit, it's an illusion that this can lead to a true state of Happiness.

Sayings 54:
It is not the pretended but the real pursuit of philosophy that is needed; for we do not need the appearance of good health but to enjoy it in truth.

For Epicurus philosophy is not merely the consideration of abstract concepts, but a form of mental hygiene. If we discard the harmful beliefs and habits, we are more likely to achieve Happiness (ataraxia).

In this instance, the belief that using others gains anything is harmful, and the habit of doing so even more destructive.

---

Toisen kustannuksella ei saavuta onnellisuutta

Surya kysyy:
"Onko oikein saavuttaa/kokea onnellisuutta tai palkkioita toisen ihmisen kustannuksella?"

Ei!

Onnellisuutta ei voi saavuttaa toisen kustannuksella kahdesta syystä: Oikeudenmukaisuus ja itseensäturvautuminen.

Vain oikeudenmukainen voi olla Onnellinen

Pääoppi 5:
On mahdotonta elää onnellisesti jos ei elä viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti, ja on mahdotonta elää viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti ilman että elää onnellisesti. Jos yksi näistä puuttuu (kun ei voi elää viisaasti, vaikka elää kunniallisesti ja oikeudenmukaisesti) on mahdotonta elää onnellinen elämä.

Jos on epäoikeudenmukainen, on mahdotonta elää Onnellisesti. Tämä on tärkein syy miksemme saisi tavoitella onnellisuutta toisen kautta. Muiden hyväksikäyttämisen tulokset voivat olla suuria lyhyellä aikavälillä, mutta jossain vaiheessa haitat kasvavat tuloksia suuremmiksi.

Syy?

Pääoppi 35:
Se, joka salaa rikkoo sopimusta olla vahingoittamatta toista tai sallia itseään vahingoitettavan, ei voi koskaan olla varma ettei jää kiinni, vaikka olisi välttänyt tämän tuhat kertaa aiemminkin. Kuolemaansa saakka hän ei voi olla varma etteikö häntä havaita.

Pahuus ei lepoa tunne...

Elämän Tarkoitus (telos) on elää tuskattomasti ja ilman ahdistusta. Epäoikeudenmukainen henkilö ei voi näin tehdä, sillä hän ei voi koskaan olla varma että menneisyyden teot eivät saa häntä kiinni.

Keskusteltaessa Epikurolaisesta oikeudenmukaisuudesta on tärkeää pitää mielessä, että syy olla oikeudenmukainen on henkilökohtainen, mutta hyödyt ovat molemminpuolisia. Oikeudenmukaisuus hyödyttää kaikkia.

Itseensäturvautuminen

Kukaan ei voi tavoitella Onnellisuutta puolestasi.

On totta, että muut voivat auttaa (tai haitata) tavoittelua, mutta on harhaa uskoa, että tämä johtaisi todelliseen Onnellisuuteen.

Sanonnat 54:
Emme tarvitse teeskenneltyä vaan todellista filosofian tavoittelua, sillä emme halua hyvän terveyden vaikutelmaa, vaan olla oikeasti terveitä.

Epikurokselle filosofia ei ole pelkästään abstraktien käsitteiden pohdintaa, vaan eräänlaista ajattelun hygieniaa. Kun jätämme haitalliset uskomukset ja tavat, saavutamme todennäköisemmin Onnellisuuden (ataraxian).

Tässä tapauksessa uskomus, että muiden hyväksikäytöllä saavutetaan mitään on haitallinen, ja näintekemisen tapa on vielä tuhoisampi.

Some human inventions are non-natural desires

Bartholomew asks:
"Why are things created by mankind considered unnatural? Are not ourselves and our creative capacities just as natural as everything else? Are we not merely another mechanism in the process of natural creation? When ants burrow into the earth to build a home is it more natural than when man mines minerals and cuts down trees for the same end?"

Animals have only natural desires

One of the differences between us and the animals is that they live under conditions that prohibit them from pursuing anything but what is required for survival. Sadly, some humans are also in this situation. But other humans are insulated from survival conditions, and they are at risk from non-natural desires.

Ants and humans both build homes for themselves, but ants build one because if they don't, they will die. Many humans who build a home go far beyond what is required for life... or even great comfort!

To put it bluntly, it's natural for us to desire a home, but non-natural to want to live in a palace.

There is a disconnect between our capabilities and our understanding of "what is good for me?" So if (and when) Epicureanism cautions us against some desires, it's not because all human creations are non-natural, but because some definitely are.

Negative effects are the guide in this

Tom adds:
"Why do you think that Eism considers things created by mankind as unnatural? It doesn't unless these 'creations' cause negative effects."

Tom is right.

As always, when evaluating desires, the question to ask is: "Where will this lead to? Will it detract from my life, or add to it? Will it eventually cause more pain than pleasure?"

In the Letter to Menoeceus (130), Epicurus writes: "Although pleasure is the greatest good, not every pleasure is worth choosing."

Later he adds (132): "When we say that pleasure is the goal, we do not mean the pleasure of debauchery or sensuality."

What is generally misunderstood about Epicureanism is that it's ascetic at its core. It's not the hedonism of your forebears...

Many times people have criticized Epicureanism for its hedonism, without understanding how this is brought under control. In the same Letter, Epicurus talks about sober reasoning that will have to be done to pursue the proper desires and disregard the non-natural ones.

The beginning of Epicurean ethics is "pursue pleasure", but the rest is "here's how to do it without destroying yourself."

Necessity, chance, and choice

Bartholomew continues:
"I think this because of the page description. Any creation of man is far from simple. No man can make a pencil on his own. It takes miners, lumberjacks, refiners, etc. As for causing negative effects, Epicurus did not believe in determinism, but in indeterminism. Probabilistic causation does not infer that an act must cause negative effects, which are themselves only perceived as negative. Eating does not have negative effects for the eater, but does for the eaten. Deriving that pain is evil and pleasure is good creates a paradox in social interaction, it is evil in one set of eyes, but good in another. This makes good and evil a perception, and not a definitive objectivity. I personally do not believe in either. I believe in actions and their results."

Actually Epicurus believed in both. And in choice, too, though he set that apart from them. He says in the Letter to Menoeceus (134): "He understands that while some things are indeed caused by fate, other things happen by chance or by choice."

Even within probabilistic causation some things are so probable as to be virtually certain. In many cases these virtually certain things are virtually certain to cause negative effects. In Epicurean understanding of desires the further one moves from those desires that are natural and necessary for physical life, the more certain one can be that the effects will be negative... eventually.

Eating will most certainly have negative effects for the eater who eats without prudence. Obesity is mostly a result of disordered eating. And it will kill you. While Epicureanism doesn't (and can't) give specific advise on how to eat, it can say that an obese person is doing something harmful to one self.

The paradox is an illusion. It's caused by a misunderstanding of the Epicurean system beyond pleasure and pain. If we were to only follow these two we would end up in the Utilitarian mess, where everything is smoke and mirrors.

Fortunately Epicurus goes further. For any living thing pleasure and pain are the mechanism that it uses to differentiate things that will keep it alive and things that will kill it. This is not a matter of mere perception, it's a matter of Life. On this foundation Epicurus built a classification of the desires, and ultimately an ethical system.

There is however no possible way for humans to achieve definite objectivity. Life, and especially human Life, is much too complex to pursue such folly (a perfect example of non-natural desire). This doesn't, however, mean that we cannot say anything about good and evil. That would be a case of the Nirvana Fallacy.

---

Jotkin ihmisten luomat asiat ovat ei-luonnollisia haluja

Bartholomew kysyy:
"Miksi ihmisten luomia asioita pidetään epäluonnollisina? Emmekö me ja kykymme luoda uutta ole yhtä luonnollista kuin kaikki muukin? Emmekö ole vain yksi luonnon luovista mekanismeista? Onko muurahaisten keonrakentaminen luonnollisempaa kuin mineraalien kaivaminen ja puiden kaataminen kotien rakentamiseksi?"

Eläimillä on vain luonnollisia haluja

Eräs ihmisiä ja eläimiä erottavista tekijöistä on, että ne elävät oloissa, jotka estävät tavoittelemasta mitään mikä ei auta selviytymisessä. Valitettavasti ihmisiäkin elää näissä oloissa. Mutta monet ihmiset ovat suojassa näiltä oloilta, ja he ovat alttiita ei-luonnollisille haluille.

Sekä muurahaiset että ihmiset rakentavat koteja, mutta muurahaiset rakentavat sellaisen, koska muuten ne kuolevat. Monet ihmiset rakentavat koteja, jotka ylittävät roimasti elämän... ja jopa mukavuuden vaatimukset!

Suoraan sanottuna, on luontaista haluta kotia, mutta ei-luonnollista haluta asua palatsissa.

Meidän kykymme ovat ristiriidassa ymmärrykseemme siitä, "mikä on hyväksi meille?" Joten jos (ja kun) Epikurolaisuus varoittaa joistakin haluista, se ei johdu siitä, että kaikki ihmisen luoma olisi ei-luonnollista, vaan koska jotkin niistä varmasti ovat.

Haitalliset seuraukset ovat oppaamme

Tom lisää:
"Miksi ajattelet että Epikurolaisuus pitää ihmisen luomaa epäluonnollisena? Näin ei ole elleivät nämä 'luomukset' aiheuta haitallisia vaikutuksia."

Tom on oikeassa.

Kun arvioidaan haluja, pitää aina kysyä: "Mihin tämä johtaa? Haittaako se elämääni, vai lisää siihen jotain? Tuleeko siitä loppujenlopuksi enemmän tuskaa kuin nautintoa?"

Kirjeessä Menoekeukselle (130) Epikuros kirjoittaa: "Vaikka nautinto on korkein hyvä, kaikki nautinnot eivät ole valitsemisen arvoisia."

Myöhemmin hän lisää (132): "Kun sanomme että nautinto on tavoite, emme tarkoita irstailun tai aistillisuuden nautintoja."

Monestikaan ei ymmärretä, että Epikurolaisuus on pohjimmiltaan askeettista. Se ei ole esiäitiesi hedonismia...

Usein Epikurolaisuutta arvostellaan juuri hedonismin vuoksi, ymmärtämättä kuitenkaan miten sitä hillitään. Samassa Kirjeessä Epikuros puhuu selvästä järkeilystä, jota täytyy tehdä, jotta voi tavoitella säädyllisiä haluja ja välttää ei-luonnollisia.

Epikurolainen etiikkaa alkaa "nautinnontavoittelusta", mutta loppu onkin sitten "näin teet sen tuhoamatta itseäsi."

Välttämättömyys, sattuma, ja valinta

Bartholomew jatkaa:
"Sivun kuvaus saa minut ajattelemaan näin. Kaikki ihmisen luoma on monimutkaista. Kukaan ei osaa tehdä kynää. Siihen tarvitaan kaivosmiehiä, metsureita, jalostajia, jne. Mitä tulee haitallisiin vaikutuksiin, Epikuros ei uskonut determinismiin vaan indeterminismiin. Todennäköisyyskausaatio ei osoita että toiminta aiheuttaa haitallisia seurauksia, jotka vain käsitetään haitallisina. Syöminen ei aiheuta syöjälle haittaa, mutta syödylle kyllä. Johdettaessa, että tuska on pahaa ja nautinto hyvää, aiheutetaan paradoksi sosiaalisissa suhteissa, se on pahaa jollekin, mutta hyvää toiselle. Näin hyvästä ja pahasta tulee näkökulma, eikä varmaa objektiivisuutta. Itse en usko kumpaankaan. Uskon toimiin ja niiden seurauksiin."

Itseasiassa Epikuros uskoi molempiin. Ja myös valintaan, vaikka hän erottikin sen näistä. Hän sanoo Kirjeessä Menoekeukselle (134): "Hän ymmärtää, että vaikka jotkin asiat tapahtuvat välttämättä, toiset tapahtuvat sattumalta tai koska ne valitaan."

Jopa todennäköisyyskausaatiossa jotkin asiat ovat niin todennäköisiä että ovat lähes varmoja. Monesti nämä lähes varmat asiat aiheuttavat lähes varmasti haitallisia vaikutuksia. Epikurolaisessa ajattelussa mitä kauemmas siirrytään haluista, jotka ovat luonnollisia ja välttämättömiä fyysiselle elämälle, sitä varmempia voimme olla, että ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia... lopulta.

Syöminen aiheuttaa varmasti haittaa sille, joka syö ilman harkintaa. Lihavuus on enimmäkseen seurausta häiriintyneestä syömisestä. Ja se on kuolemaksi. Vaikka Epikurolaisuus ei (eikä voi) neuvo kuinka pitäisi syödä, se voi sanoa lihavan tekevän jotain haitallista.

Paradoksi on harha. Se on nautinnon ja tuskan ulkopuolelle jäävän Epikurolaisen järjestelmän väärinymmärrystä. Jos me seuraisimme vain niitä päätyisimme Utilitaristien sotkuihin, joissa kaikki on sumun ja varjojen peitossa.

Onneksi Epikuros menee pidemmälle. Jokaiselle elävälle olennolle nautinto ja tuska ovat mekanismi, jolla se erottelee elämää ylläpitävät asiat niistä jotka tappavat. Tämä ei ole pelkkää näkökulmaa, vaan se on Elämän ehto. Tälle perustalle Epikuros rakentaa halujen luokittelun, ja lopulta eettisen järjestelmän.

Ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa varmaa objektiivisuutta. Elämä, ja erityisesti ihmiselämä, on aivan liian monimutkaista tällaisen hupsuuden tavoitteluun (täydellinen esimerkki ei-luonnollisesta halusta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi sanoa mitään hyvästä ja pahasta. Se olisi Nirvana Harhapäätelmä.

Variation in Pleasure

Tommy asks:

"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)

What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"

Forms of pleasure

The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.

Basically there are two kinds of pleasure.

The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.

The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).

Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.

The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.

Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.

Variation is in the kinematic pleasures

Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.

While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.

Will comments:

Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.

As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.

There can be pleasure while there is also pain.

Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.

The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.

Loosing sight of the important things

This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.

It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.

This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.

Beware of partying

Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.

---

Vaihtelu nautinnossa

Tommy kysyy:

"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)

Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"

Nautinnon muodot

Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.

Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.

Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.

Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).

Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.

Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.

Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.

Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa

Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.

Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.

Will kommentoi:

Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.

Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.

Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.

Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.

Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.

Tärkeiden asioiden unohtamisesta

Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.

On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.

Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.

Varokaa juhlimista

Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.