Correcting some misunderstandings

There are many misunderstandings about Epicurus and Epicurean Philosophy. Some are genuine mistakes, but some are deliberate lies. For an Epicurean it's always a sad thing when smart people fall victim to these misunderstandings, presumably because they simply can't know any better.

Sometimes though, the mistakes step over the line into neglecting due diligence. This article, and the paper it's based on (available here as pdf), is an example of such neglect. Four obviously educated and intelligent people... and none of them ever asked "Wait a minute! Is this really the only way to interpret this?"

Because it is not.

Most of these you've probably heard before, if you've been reading about Epicurus. Hopefully you've not believed any of them...

The Garden was a SCHOOL.

Many make the mistake of assuming that — because the Garden was outside of the city walls of Athens — it was some sort of a hippie commune in the countryside... But if this is true then the platonists are even hippier than Epicurus, because the Garden was between Athens and the Academy! And no sane person would mistake Plato for a country bumpkin...

In reality the Garden was a school and a publishing house (though this was mostly done from Epicurus' house inside Athens). It was not a commune as we understand it today. In fact, there is no evidence that Epicureans lived in communes ever. (If you find evidence, please leave a comment.)

Especially the paper makes a great deal out of this idea of living in communes, and the negative experiences that people can have in them. This doesn't touch Epicurean Philosophy, because it never was a part of the system.

It can't be denied that the living arrangements of the core of the Garden seem strange to us. This doesn't however mean that we can pick the modern analog that sort of fits, and extend its pros and cons to antiquity.

Avoidance of pain is a TOOL.

Authorized Doctrine 25:
"If you do not reconcile your behavior with the goal of nature, but instead use some other criterion in matters of choice and avoidance, then there will be a conflict between theory and practice."

If you know what the "goal of nature" is, you are way ahead of the authors...

Epicureans don't avoid pain just to be avoiding pain. The goal of life is to be happy, and this is achieved through the pursuit of proper pleasures and the avoidance of pain. Both the choice and the avoidance talked about in the Doctrine are tools, and the goal of nature is The Goal.

There are many that take the avoidance of pain to mean some kind of asceticism, that is, if a thing has the remotest of chances to cause any pain it must be avoided at all costs. This is of course nonsense to anyone who knows the Epicurean categorization of the desires.

We pursue pleasures and avoid pains based on our desires. Epicurus divides these into three categories: Vain, Natural and necessary, and Natural but not necessary. We talk about the first two elsewhere, but the last one is of importance for this issue.

Natural but not necessary desires are those ones that you don't have to fulfill to live, be comfortable, and to be happy (Natural necessary ones cover those), and they are not immediately harmful for you (like the Vain ones). They are the ones that add variety and individuality to your desires and the pleasures you pursue.

The downside is that they can become harmful in the long-term. For example, if you always eat a luxurious diet without any regard to health, you will eventually have problems. Epicurus doesn't however say that "therefore you should never eat a luxurious meal". He says that you should eat one only occasionally. Similarly you should choose other pleasures with the long-term view as well as the short-term.

Epicureans were called the Twentyers for their custom of feasting together on the twentieth of each month. If you accuse people like that of asceticism, you understand neither Epicurus nor ascetics.

Pleasure OR pain, no third alternative.

The authors make a great deal about the role that positive emotions play in human life, and claim that mere avoidance of pain is not sufficient. They are of course right... but they don't realize that Epicurus' understanding of pleasure is better than theirs.

A human is either in pain or in pleasure, and there is no neutral state. In Epicurean Philosophy such pain-free states are called katastematic pleasures. Such stable pleasures are achieved through the pursuit of proper pleasures. For example, being hungry is a pain, and being not-hungry is a pleasure (as is healthy eating).

The authors have forgotten the pursuit of pleasure in their rush to condemn mere avoidance of pain.

Anti-POLITICS, not anti-social.

This delusion is made worse by the belief that Epicureans lived in communes, but it does have some roots in the Epicurean system. It's just that they are a molehill that has been made into a mountain.

Epicurus warns us that a political career isn't the way to happiness (unlike what Plato or Aristotle claim). This is because pursuing political office means that you are placing your future and happiness in the hands of others, either monarchs or the voters. This isn't a good situation to be in.

The mistake that many modern readers make innocently is that this concerns only politics, not every sphere of social action! The authors of the paper and the article jump from "Career in politics doesn't guarantee Happiness." to "Never participate in anything social!" This is of course a completely unfounded conclusion.

In antiquity those who opposed Epicurean Philosophy, made this jump maliciously. They wanted to make Epicureans seem like bad Romans or not True Athenians. They were lying for a purpose, and it seems that modern commentators have fallen for the lies.

This delusion is similar to the one that Epicurus was against education. People honestly claim this about the founder of a philosophical school!

Pro-sex, not anti-marriage.

The authors' neglect of their duty for due diligence -- and frankly their ignorance of Epicurus and the Garden -- culminate in their claim that Epicurus was anti-marriage.

The truth is that we don't know what the complete picture is, because we don't have those texts. What we have are two seemingly contradictory statements.

In Laertius 6 he is quoted to say:

"I know not how to conceive the good, apart from the pleasures of taste, sexual pleasures, the pleasures of sound and the pleasures of beautiful form."

And in Sayings 51:

"[addressing a young man] I understand from you that your natural disposition is too much inclined toward sexual passion. Follow your inclination as you will, provided only that you neither violate the laws, disturb well-established customs, harm any one of your neighbors, injure your own body, nor waste your possessions. That you be not constrained by one or more of these conditions is impossible; for a man never gets any good from sexual passion, and he is fortunate if he does not receive harm."

Both of these are out of context and we are lacking the Epicurean view of sexuality we'd need to solve the contradiction.

For anyone who knows anything about the Garden it's however glaringly obvious that the conclusion that the authors come to, namely 'Epicurus was anti-marriage' is complete nonsense. There were married couples, and even children, in the Garden!

In the paper the authors define 'marriage' very loosely. It includes both those who are ritually and legally married, and those who co-habit. The Garden included both of these instances of marriage.

Metrodorus (the second greatest Epicurean, right after Epicurus) and Leontion (who wrote against other schools so well that Cicero needed to shame her) were absolutely married... by the definition of the authors who claim that Epicurus was against marriage.

We may have contradictory source material on Epicurean view of sexuality, but that doesn't excuse a contradiction between the evidence and one's conclusions.

---

Joidenkin väärinymmärrysten oikaisua

Epikurosta ja Epikurolaista Filosofiaa ymmärretään monesti väärin. Joskus tämä on pelkkä virhe, mutta monesti kyseessä on valhe. Epikurolaisesta on aina surullista kun fiksut ihmiset lankeavat näihin väärinymmärryksiin, koska eivät vain voi tietää totuutta.

Toisinaan nämä virheet kuitenkin muuttuvat silkaksi huolimattomuudeksi. Tämä artikkeli, ja alkuperäinen essee (pdf saatavilla täältä), ovat esimerkki tällaisesta huolimattomuudesta. Neljä kouluttautunutta ja älykästä ihmistä... eikä yksikään sanonut "Hei hetkinen! Onko tämä tosiaan ainoa tapa tulkita tätä?"

Koska ei ole.

Jos olet lukenut Epikuroksesta, olet varmaankin törmännyt useimpiin näistä. Toivottavasti et ole uskonut jokaista...

Puutarha oli KOULU

Monet olettavat virheellisesti, että — koska Puutarha sijaitsi Ateenan muurien ulkopuolella — se oli jonkinlainen hippikommuuni maaseudulla... Mutta jos tämä olisi totta niin platonilaiset olisivat hipimpiä kuin Epikuros, sillä Puutarha oli Ateenan ja Akatemian välissä! Eikä kukaan täysjärkinen erehtyisi luulemaan Platonia maalaisjuntiksi...

Todellisuudessa Puutarha oli koulu ja painotalo (vaikka tätä tehtiinkin pääasiassa Epikuroksen talosta Ateenan sisältä). Se ei ollut kommuuni, niin kuin sellaisen nykyään määrittelemme. Itseasiassa ei ole todisteita siitä, että Epikurolaiset olisivat ikinä asuneet kommuuneissa. (Jos löydät todisteita, niin ole hyvä ja kirjoita kommentti.)

Erityisesti essee käsittelee paljon tätä ajatusta kommuuneista, ja huonoista kokemuksista, joita ihmisillä voi niissä olla. Tämä ei kuitenkaan koske Epikurolaista Filosofiaa, sillä se ei koskaan ollut osa järjestelmää.

Ei voida kiistää, etteivätkö Puutarhan ytimen asumisjärjestelyt vaikuttaisi meistä oudoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valitsemaan melkein sopivaa modernia analogiaa, ja sen hyötyjen tai haittojen soveltamista antiikkiin.

Tuskan välttäminen on TYÖKALU

Virallinen Oppi 25:
"Jos et jatkuvasti ota huomioon jokaisen tekosi luonnollista päämäärää vaan valitessasi ja jättäessäsi asioita tekemättä tavoittelet jotain muuta, periaatteesi eivät käy yksiin tekojesi kanssa."

Jos tiedät mitä "luonnollisella päämäärällä" tarkoitetaan, olet näitä kirjoittajia viisaampi...

Epikurolaiset eivät vältä tuskaa vain välttääkseen tuskaa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja tämä saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja ja välttämällä tuskaa. Opissa mainitut valinta ja välttäminen ovat työkaluja, ja luonnollinen päämäärä on Tarkoitus.

Monet pitävät tuskan välttämistä jonkinlaisena asketismina, eli jos jollain asialla on pienikään mahdollisuus aiheuttaa tuskaa, sitä pitää välttää kaikin keinoin. Tämä on tietenkin pötypuhetta kenellekään, joka tuntee Epikurolaista halujen jaottelua.

Nautintoja tavoitellaan ja tuskaa vältetään halujen perusteella. Epikuros jaottelee ne kolmeen kategoriaan: Turhamaiset, Luonnolliset ja välttämättömät, ja Luonnolliset mutteivät välttämättömät. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitetaan muualla, mutta viimeinen on tärkeä nyt.

Luonnolliset mutteivät välttämättömät halut ovat niitä joita et tarvitse elääksesi, ollaksesi mukavasti, tai ollaksesi onnellinen (Luonnolliset ja välttämättömät kattavat nämä), eivätkä ne ole välittömästi vahingollisia (kuten Turhamaiset). Ne tuovat vaihtelua ja yksilöllisyyttä haluihisi ja nautintoihin, joita tavoittelet.

Kääntöpuolena on, että niistä voi tulla haitallisia pidemmän päälle. Jos esimerkiksi syöt jatkuvasti ylellisesti ilman terveydestä huolehtimista, niin joudut lopulta vaikeuksiin. Epikuros ei kuitenkaan sano "Siksi sinun ei koskaan pidä syödä ylellisesti". Hän sanoo, että sinun pitää tehdä niin vain silloin tällöin. Niinpä sinun pitäisi valita muutkin nautinnot sekä pitkä- että lyhytaikaisen hyödyn perusteella.

Epikurolaisia kutsuttiin Kakskymppisiksi, sillä he aterioivat juhlallisesti joka kuukauden kahdentenakymmenentenä. Jos syytät tällaisia ihmisiä asketismista, et ymmärrä Epikurosta tai askeetteja.

Nautinto TAI tuska, ei kolmatta vaihtoehtoa.

Kirjoittajat painottavat positiivisten tunteiden merkitystä ihmiselämässä, ja väittävät ettei pelkkä tuskan välttäminen riitä. He ovat tietenkin oikeassa... mutteivät tajua, että Epikuroksen ymmärrys nautinnosta on parempi kuin heidän omansa.

Ihminen on joko tuskissaan tai nauttii, eikä neutraalia tilaa ole. Epikurolaisessa Filosofiassa näitä tuskastavapaita tiloja kutsutaan katastemaattisiksi nautinnoiksi. Tällaiset vakaat nautinnot saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja. Esimerkiksi nälissään oleminen on tuskaa, ja ei-nälissään oleminen on nautintoa (kuten on terveellisesti syöminenkin).

Kirjoittajat ovat unohtaneet nautinnon tavoittelun rynnätessään tuomitsemaan pelkkää tuskan välttämistä.

POLITIIKKAA, ei yhteiskuntaa, vastaan

Tätä harhakuvitelmaa pahentaa ajatus kommuuneissa elävistä Epikurolaisista, mutta sillä on juurensa Epikurolaisessa järjestelmässä. Tässä on kuitenkin tehty kärpäsestä härkänen.

Epikuros varoittaa, että poliitikon ura ei ole tie onnellisuuteen (vaikka Platon ja Aristoteles niin väittävät). Poliittisen aseman tavoittelu vaatii, että asetat tulevaisuutesi ja onnellisuutesi muiden käsiin, joko monarkkien tai äänestäjien. Tässä asemassa ei ole hyvä olla.

Virhe, johon monet lukijat nykyään sortuvat viattomasti, on että tämä koskee vain politiikkaa, ei kaikkea sosiaalista toimintaa! Artikkelin ja esseen kirjoittajat hyppäävät ohjeesta "Ura politiikassa ei takaa Onnellisuutta" väitteeseen "Älä ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen!" Tämä on tietenkin täysin perusteeton johtopäätös.

Antiikissa Epikurolaisen Filosofian vastustajat tekivät tämän hyppäyksen pahantahtoisesti. He halusivat saada Epikurolaiset näyttämään huonoilta roomalaisilta tai ateenalaisilta. He valehtelivat tarkoituksellisesti, ja nykyiset kommentoijat ovat tulleet huijatuiksi.

Tämä harhakuvitelma on samanlainen kuin se, että Epikuros vastustaa koulutusta. Ihmiset sanovat tosissaan tällaista filosofisen koulun perustajasta!

Seksin puolesta, ei avioliittoa vastaan.

Kirjoittajien piittaamattomuus huolellisuudesta — ja rehellisesti sanoen heidän tietämättömyytensä Epikuroksesta tai Puutarhasta — huipentuu väitteeseen Epikuroksen avioliittovastaisuudesta.

Totuus on, ettemme tiedä mikä on Epikuroksen todellinen mielipide, sillä meillä ei ole näitä tekstejä. Meillä on kaksi näennäisesti ristiriitaista lausuntoa.

Laertiuksen kohdassa 6 häntä lainataan näin:

"En tiedä kuinka käsittää hyvää, jos se on erotettu makunautinnoista, seksuaalisesta nautinnosta, äänien nautinnoista ja kauniiden muotojen tuomasta nautinnosta."

Ja Sanonnassa 51 taas näin:

[nuorelle miehelle] "Kerrot, että helposti kiihottuvana olet taipuvainen lemmennautintoihin. Jos et riko lakia tai hyviä tapoja, et loukkaa lähimmäistäsi, et tuota vahinkoa ruumiillesi etkä tuhlaa yli varojesi, voit tehdä mitä haluat. Näihin rajoituksiin sinä kuitenkin törmäät. Siksi lemmennautinnot eivät koskaan hyödytä ihmistä. Tyytyväinen saa olla hän, jota ne eivät vahingoita."

Kummallakaan näistä ei ole asiayhteyttä, ja meiltä puuttuu Epikurolaisuuden näkemys seksuaalisuudesta, jota tarvitsisimme ristiriidan ratkaisuun.

Kenelle tahansa, joka tietää mitään Puutarhasta, on kuitenkin täysin itsestäänselvää, että kirjoittajien johtopäätös 'Epikuros vastusti avioliittoa' on täyttä hölynpölyä. Puutarhassa oli aviopareja, ja jopa lapsia!

Esseen kirjoittajat määrittelevät 'avioliiton' hyvin löyhästi. Se kattaa ne, jotka ovat rituaalisesti ja laillisesti vihittyjä, ja ne jotka asuvat yhdessä. Puutarhassa oli molempia avioliiton muotoja.

Metrodorus (toiseksi tärkein Epikurolainen, heti Epikuroksen jälkeen) ja Leontion (joka kirjoitti muita kouluja vastaan niin hyvin, että Ciceron täytyi häpäistä häntä) olivat naimisissa... jos käytämme määritelmää kirjoittajilta, jotka väittävät Epikurosta avioliiton vastustajaksi.

Lähdemateriaalimme Epikurolaisesta näkemyksestä seksuaalisuuteen saattaa olla ristiriitaista, mutta se ei oikeuta ristiriitaa todistusaineiston ja johtopäätösten välillä.

Answers from an Epicurean

The writer of this article isn't looking for answers as such, but here are some anyway.

* * *

I agree that Epicurean Philosophy is consistent with naturalism, especially with regards to the ethical side of things. This consistency is the result of how the philosophy sets up its theory of knowledge. Naturalism is embedded into the system before we ever get near ethics.

In Epicurean epistemology pleasure and pain are the definitions of good and bad (life-promoting and life-destroying). When we get to the ethical system, however, things get very complex, and a new ethical principle is needed: The purpose is to live without pain in the body and anxiety in the mind.

As is demonstrated in the article, the Epicurean understanding of pleasure and pain is more nuanced than most people know. Some pleasures are evil, and some pains lead to good outcomes. This means that pleasure is a necessary but not sufficient principle of ethics. It needs other principles as backup.

The ethical system of the Epicurean Philosophy doesn't have a "the principle", because the purpose of the system is to guide humans in life. And in life nothing is ever simple.

* * *

For an Epicurean two major virtues are prudence and honesty. This means that we should always be seeking more information about the world so that we could be better at living happily. Again, naturalism and the pursuit of knowledge, is built into the philosophical system.

* * *

I wouldn't compare the Epicurean life to either a monk or a Morrison. Those two options are on the extreme ends of the spectrum, and an Epicurean would reject both. Becoming a monk is a matter of belief in the supernatural, which is a bad reason to do anything. Morrison, on the other hand, epitomizes the self-destructively wanton indulgence that an Epicurean would recoil from.

Moderation and simplicity are indeed important factors in an Epicurean life, but they are not valued for themselves. A happy life is the goal, while moderation and simplicity are the tools to get there. A simple and moderate life is a good thing because then one can live in happiness without the struggle for riches. Nor are Epicureans averse to indulgence either! The feast of the Twentieth (of each month) became notorious after all... But one should only indulge once in a while, not all the time.

* * *

I believe that Epicurean Philosophy is the strongest candidate for a naturalistic ethic, because it's a comprehensive philosophical system. It's epistemology and metaphysics are fully compatible with modern science, it's ideas about justice with modern ideas, and most importantly it's ethics are for humans, not abstract ideals or supernatural entities.

* * *

When we are comparing our intuitions to what a philosophical system is proposing, we have to be very conscious of the fact that most of what we believe are intuitions are in fact learned, that is, they are a part of a philosophical system. On this, the shellfish example in the article is a great case study. There is no ethical intuition regarding the avoidance of eating shellfish. It's a learned ethical principle, from a religious ethical system. Epicurean Philosophy wouldn't be against it because the 'intuition' is wrong, but because the reasoning behind it is supernaturalistic (spoilage or allergies are naturalistic reasons to avoid).

Because it's uncertain which of our ethical 'intuitions' are truly intuitive, it's likely that an evidence-based ethical system is more truthful. From its beginnings Epicurean Philosophy has tried to be as close to truth as possible. I believe that Epicurus himself would be the first to change something that proved to be wrong (he did this on at least one occasion). The development of a philosophical system isn't a choice between intuition or philosophy, but between true and false. After all, many of our real intuitions can be unethical...

* * *

Perhaps other philosophies have trouble saying why it's commendable to run into burning buildings or fight for justice, but Epicurean Philosophy has no difficulty in this.

Most people who run into fire do so because they are trying to save a loved one. In Epicurean Philosophy, love is the extreme manifestation of friendship, which in turn is one of the highest values. In essence, people will risk themselves for an extreme value.

A minority run into danger because they are trying to save a stranger. In this case they are trying to save a life. In the Epicurean system, life (that is, biological life) is the foundation of all values, and as such also the highest one. Saving it is therefore a good act.

Note that firefighters never run into burning buildings... This is because doing so is incredibly dangerous. A fire can kill in a thousand ways (by smoke or carbon-monoxide is the most common). Firefighters are brave professionals who rely on training and equipment, rather than luck and adrenaline.

"whatever justice might turn out to be."

This is one ambiguity that Epicureans don't have to struggle with. Justice is the agreement between people to neither harm each other nor allow themselves to be harmed by others. This is of course justice on the most abstract level. Because Epicurean Philosophy has a clear definition of what justice is, it becomes immediately obvious why someone would want to fight for it (either in the public sphere or against direct violence): to fight for justice is to fight against pain.

To die in defense of justice is a thornier issue. As said above, life is the highest value, and so death is to be avoided. When it comes to a choice to die or to live with unavoidable injustice, the Epicurean choice would be to live. And do something later, perhaps. These kinds of extreme situations are of course always complex and personal. The choice to fight and die is a terrible one to make, however good the reasons are.

* * *

Epicurean Philosophy has its own method of gaining knowledge and finding out the truth, so there may not be a good reason to become a "Badiouian subject". Here I have to admit a lack of knowledge about Badiou and his philosophy, but a quick glance through the materials on the interwebs presents one possible reason an Epicurean wouldn't participate in a "truth-procedure".

All truths are not eternal. Most of them are true only in certain contexts or at certain times. For example, once it was true that the fastest way a human could travel was by running, but this hasn't been true for a long time. Epicurean Philosophy doesn't seek absolute certainty in knowledge, in fact such a pursuit is seen as detrimental. The perfect is an enemy of the good. Humans aren't perfect, and neither is our knowledge. We should accept this and change our ideas about what is true when there is reason to do so.

A point, that appears in the article, is another aspect an Epicurean might take issue with. All pleasures a human can have are animal pleasures. We are animals after all...

Intense pains that lead to no good outcome are anathema for an Epicurean. The very definition of evil. In Epicurean Philosophy pain is not merely something that you feel and then set aside, it's doing direct harm to you and will ultimately threaten your life (biological life in extreme cases). Anything that produces such pain must be discarded at once.

It's not clear however, why the given example of "struggling for egalitarian justice" would lead to only intense pain, and not bring any good outcomes and pleasure with it. Perhaps this is some facet of Badiouian philosophical system that is unclear from the article... An Epicurean would certainly see value in, and receive a benefit from, increased justice in the world.

* * *

The Epicurean system is robust enough to provide a reason for most of the things we as human think are good. But it also accepts that we are fallible, and that many of the things we believe to be good, are in actuality bad for us... if we want to live a happy life.

---

Vastauksia Epikurolaiselta

Tämän artikkelin kirjoittaja ei varsinaisesti etsi vastauksia, mutta tässä niitä silti on.

* * *

Olen myös sitä mieltä, että Epikurolainen Filosofia sopii naturalismiin, erityisesti etiikassa. Tämä yhteensopivuus johtuu siitä kuinka Epikurolaisuus muotoilee tietoteoriansa. Naturalismi sisältyy järjestelmään jo ennen kuin pääsemme lähellekään etiikkaa.

Epikurolaisessa epistemologiassa nautinto ja tuska ovat hyvän ja pahan määritelmät (elämää-tukeva ja elämää-tuhoava). Kun pääsemme etiikkaan saakka, asiat ovat kuitenkin muuttuneet monimukaisiksi ja tarvitsemme uuden eettisen periaatteen: Tarkoitus on elää ilman ruumiin tuskaa ja mielen ahdistusta.

Kuten artikkelista käy ilmi, Epikurolainen ymmärrys nautinnosta ja tuskasta on vivahteikkaampi kuin monet luulevat. Jotkin nautinnot ovat pahoja, ja osa tuskista johtaa hyvään. Tämän vuoksi nautinto on välttämätön muttei riittävä eettinen periaate. Se tarvitsee tuekseen muita periaatteita.

Epikurolaisessa etiikassa ei ole "tärkeintä periaatetta", sillä filosofian tarkoitus on opastaa ihmisiä elämässä. Eikä mikään elämässä ole yksinkertaista.

* * *

Epikurolaiselle viisaus ja rehellisyys ovat tärkeitä hyveitä. Näin ollen meidän pitäisi aina olla etsimässä uutta tietoa maailmasta, jotta voisimme elää onnellisemmin. Jälleen naturalismi ja tiedon hankinta ovat osana Epikurolaista järjestelmää.

* * *

En vertaisi Epikurolaista elämää munkkiuteen tai Morrisoniin. Nämä vaihtoehdot ovat kaksi ääripäätä, ja Epikurolainen hylkäisi molemmat. Munkiksi ryhdytään koska uskotaan yliluonnolliseen, ja tämä on huono syy tehdä yhtään mitään. Morrison puolestaan edustaa itsetuhoisesti mieletöntä mässäilyä, jota Epikurolainen kavahtaisi.

Kohtuullisuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä Epikurolaisessa elämässä, mutta niitä ei arvosteta itsensä vuoksi. Onnellinen elämä on tarkoitus, kun kohtuullisuus ja yksinkertaisuus taas ovat työkaluja. Yksinkertainen ja kohtuullinen elämä on hyvä asia, koska silloin voi elää onnellisena ilman kamppailua rikkauksista. Epikurolaiset eivät myöskään välttele ylenpalttisuutta! Kahdenkymmenennen päivän juhlinnastahan tuli pahamaineinen... Mutta ylenpalttisuutta pitäisi olla vain silloin tällöin, ei jatkuvasti.

* * *

Mielestäni Epikurolainen Filosofia on vahvin ehdokas naturalistiseksi etiikaksi, koska se on yhtenäinen filosofinen järjestelmä. Sen epistemologia ja metafysiikka sopivat nykytieteeseen, sen ideat oikeudenmukaisuudesta nykykäsityksiimme, ja tärkeimpänä sen etiikka on tarkoitettu ihmisille, ei abstrakteille ihanteille tai yliluonnollisille olennoille.

* * *

Kun vertaamme intuitioitamme filosofisen järjestelmän ehdotuksiin, meidän täytyy pitää kirkkaana mielessämme, että valtaosa siitä, mitä pidämme intuitiona, on opittua, siis osa jotain filosofista järjestelmää. Artikkelissa oleva äyriäistapaus on tästä erittäin hyvä esimerkki. Ei ole olemassa eettistä intuitiota välttää äyriäisten syömistä. Se on uskonnollisesta filosofisesta järjestelmästä opittu eettinen periaate. Epikurolainen Filosofia ei hylkäisi tätä periaatetta koska 'intuitio' on väärä, vaan siksi että perustelu on yliluonnollinen (pilaantuminen tai allergia on naturalistinen syy välttämiseen).

Koska on epävarmaa mitkä eettiset 'intuitiomme' ovat todellisuudessa intuitioita, on näyttöönperustuva eettinen järjestelmä todennäköisemmin oikeassa. Alusta alkaen Epikurolainen Filosofia on pyrkinyt totuuteen. Uskon että Epikuros itse olisi ensimmäisenä muuttamassa kohtaa joka osoittautuu vääräksi (hän teki näin ainakin kerran). Filosofisen järjestelmän kehittyminen ei ole intuition ja filosofian välillä valitsemista, vaan totuuden tai virheen. Ovathan monet aidoista intuitioistammekin epäeettisiä...

* * *

Ehkä muiden filosofioiden on vaikea sanoa miksi tuleen juokseminen tai oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on kiitettävää, mutta Epikurolaisessa Filosofiassa tämä on helppoa.

Useimmat ihmiset juoksevat tuleen, koska he yrittävät pelastaa rakastamaansa ihmistä. Epikurolaisessa Filosofiassa, rakkaus on äärimmäinen muoto ystävyydestä, joka puolestaan on yksi tärkeimpiä arvoja. Ihmiset siis vaarantavat itsensä äärimmäisen arvon vuoksi.

Vähemmistö juoksee tuleen yrittäessään pelastaa tuntemattoman. Tässä tapauksessa he yrittävät pelastaa elämän. Epikurolaisessa järjestelmässä elämä (siis biologinen elämä) on kaikkien arvojen perusta, ja näin ollen myös korkein arvo. Sen pelastaminen on siis hyvä teko.

Huomatkaa että palomiehet eivät koskaan juokse tuleen... Sillä se on uskomattoman vaarallista. Tuli voi tappaa tuhannella tavalla (savu tai häkä ovat yleisimmät). Palomiehet ovat rohkeita ammattilaisia, jotka luottavat koulutukseen ja välineisiin, onnen ja adrenaliinin sijaan.

"mitä oikeudenmukaisuus sitten lopulta onkaan."
[oma käännökseni]

Tämä on yksi asia, jota Epikurolaisen ei tarvitse arvuutella. Oikeudenmukaisuus on ihmisten välinen sopimus olla vahingoittamatta toista tai sallia toisen vahingoittaa itseään. Tämä on tietysti oikeudenmukaisuus abstrakteimmalla tasollaan. Epikurolaisen Filosofian selkeä määritelmä tekee välittömästi selväksi miksi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta (joko julkisuudessa tai väkivaltaa vastaan): oikeudenmukaisuuden puolesta tarkoittaa tuskaa vastaan.

Oikeudenmukaisuuden puolesta kuoleminen on vaikeampi aihe. Kuten yllä sanoin, elämä on korkein arvo, joten kuolemista pitäisi välttää. Kun pitää valita kuoleman tai väistämättömän epäoikeudenmukaisuuden kanssa eläminen, Epikurolainen valitsisi elämän. Ja tekisi myöhemmin jotain asialle. Tällaiset äärimmäiset tilanteet ovat tietysti aina monimukaisia ja henkilökohtaisia. Taistelun ja kuoleman valitseminen on kauheaa, olivat syyt miten hyviä tahansa.

* * *

Epikurolaisessa Filosofiassa on omat tapansa saada tietoa ja selvittää totuutta, joten ei välttämättä ole hyvää syytä ryhtyä "Badioulaiseksi subjektiksi". Tässä täytyy myöntää, etten tunne Badiouta tai hänen filosofiaansa, mutta pikainen interwebeissä olevan aineiston silmäily nostaa esiin yhden mahdollisen syyn miksi Epikurolainen ei osallistuisi "totuus-prosessiin".

Kaikki totuudet eivät ole ikuisia. Monet niistä ovat tosia vain tietyissä yhteyksissä tai tiettynä aikana. Esimerkiksi joskus oli totta, että nopein tapa jolla ihminen pystyi matkustamaan, oli juokseminen, mutta tämä ei ole ollut totta pitkään aikaan. Epikurolainen Filosofia ei etsi absoluuttista varmuutta tietämyksessä, itse asiassa sen etsimistä pidetään haitallisena. Täydellisyys on hyvän vihollinen. Ihmiset eivät ole täydellisiä, eikä sitä ole tietommekaan. Meidän pitäisi hyväksyä tämä, ja tarvittaessa muuttaa sitä mitä pidämme totuutena.

Artikkelissa esiintyy myös asia, johon Epikurolainen ottaisi kantaa. Kaikki nautinnot, joita ihmisellä voi olla ovat eläimellisiä. Mehän olemme eläimiä...

Kovat tuskat ilman hyvää tulosta iljettävät Epikurolaista. Ne ovat pahuuden määritelmä. Epikurolaisessa Filosofiassa tuska ei ole vain tuntemus jonka voi sivuuttaa, vaan se on suoraa vahinkoa ja lopulta uhkaa elämääsi (ääritapauksessa biologista elämääsi). Jos jokin toiminta aiheuttaa tällaista tuskaa, se pitää lopettaa välittömästi.

Ei ole kuitenkaan selvää miksi annettu esimerkki, "tasa-arvoisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu" [oma käännökseni], johtaisi vain kovaan tuskaan, eikä aiheuttaisi tuloksia ja nautintoa. Ehkä tämä on jokin Badioulaisen filosofian osa-alue, joka ei käy selväksi artikkelista... Epikurolainen kuitenkin arvostaisi lisääntynyttä oikeudenmukaisuutta, ja hyötyisi siitä.

* * *

Epikurolainen järjestelmä on riittävän lujatekoinen tarjotakseen syyn suurimmalle osalle niistä asioista, joita me ihmiset pidämme hyvinä. Mutta se myös hyväksyy erehtyväisyytemme, ja sen että monet hyvinä pitämämme asiat ovatkin oikeasti haitallisia... jos haluamme elää onnellisina.

Announcing the "Epicurean Year" -project

The purpose of this project is to produce a yearly calendar of Epicurean topics that would serve as a basis of study, understanding, and living as taught in the Epicurean Philosophy.

The first goal is to come up with 12 monthly topics that would cover the major aspects of Epicurus' teachings. This would be filled in with the second goal of a weekly topic that would add to and expand on the monthly topics. The third goal is to have advice and exercises to help people integrate the Philosophy into their daily life with the goal of enhancing Happiness and well-being.

Since the project is much too big for anyone alone, Garden participation in the form of material, suggestions, and constructive criticism, will be much appreciated.

---

"Epikurolainen Vuosi" -hankkeen julkistus

Tämän hankkeen tarkoituksena on tuottaa vuosittainen kalenteri Epikurolaisista aiheista tukemaan opiskelua, ymmärrystä ja Epikurolaisen Filosofian oppien mukaan elämistä.

Ensimmäisenä tavoitteena on luoda 12 kuukausittaista aihetta, jotka kattavat kaikki Epikuroksen opetusten tärkeimmät osa-alueet. Tätä täydennetään toisen tavoitteen viikottaisilla aiheilla, jotka lisäisivät ja laajentaisivat kuukausittaisia aiheita. Kolmantena tavoitteena on neuvot ja harjoitteet, joilla avustetaan Filosofian soveltamista päivittäiseen elämään Onnellisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Koska hanke on aivan liian suuri yhdelle, Puutarhan osallistumista, aineiston, ehdotusten, ja rakentavan arvioinnin muodossa, arvostetaan erittäin paljon.

Authorized Doctrine 1: There is no need to fear the gods

"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

Epicurus was not an atheist

Contrary what many today believe (and ancient opponents asserted), Epicurus seems to have believed in the Hellenic gods, and he urged his students to participate in the religious life of their cities and states.

However, he did not agree with the interpretations his contemporaries drew about the nature of the gods, their effect on human life, or vengefulness towards the humans.

The nature of the gods

In Epicurus' time every society believed in some sort of divinity, with polytheism being the most common variant. It's probable that he received a fairly religious upbringing from his mother. Because he expresses gentle feelings about his parents, it's possible that this wasn't as gloomy a thing as we tend to think today. This may also be the reason that the Epicurean gods are called blessed.

When we think about the circumstances that Epicurus writes in, we must remember that the sciences we have today couldn't even be imagined. The atomic theory (and physics in general) of his time wasn't an empirical science. They were inferences from the observable to the unobservable.

Because of his atomic theory (and his theory on sense-perceptions) Epicurus was certain that the gods existed as corporeal beings, and that humans perceived their 'images', with the mind serving as the sense organ.

The influence of the gods on human life

At this point we must admit a gap in our knowledge about Epicurus' writings about the gods (especially the work called On the Gods). None of these have survived to the present day. We are left to reconstruct his theories from statements (like this Doctrine), short passages, and fragments.

What we can be sure is that Epicurus didn't think that we should fear them because they either interfere in our lives or punish us for our actions.

The likeliest explanation is that, because he thought it self-evident that the gods exist, but couldn't find any evidence of interference, the gods were a higher category of beings than humans, and were not taking an interest in our lives.

The only effect they have on us, through the images we perceive of them, is to let us know that true Happiness is possible in the world. And by the practice of a proper philosophy we, too, can achieve it. The gods, in essence, set an example to us (like the one that the wise people set).

Epicurus said that what most people think about the gods is wrong. People tend to give to the gods attitudes and ideas that they themselves hold. And most such things are against the blessed nature of the deities.

In its theology, as in all other aspects, Epicurean Philosophy requires that we analyze and understand our beliefs as deeply as possible. If our beliefs about anything are inconsistent or contradictory, Happiness becomes impossible. There can be no peace of mind if we are mistaken about the pleasures we seek, nor if we are mistaken about the gods.

Punishment for atheism was severe.

The Athenians took their gods seriously, and since religion was an integral part of the state, atheism was also a crime. Though Socrates could have avoided the execution, he would have been exiled from the city (like Aristotle was).

It's possible that Epicurus was trying to avoid a similar fate, since he went even further than those two. There is, however, no evidence for this view. In all his writings there is both sincerity and willingness to tell things like they are. Most likely, if he had been an atheist, Epicurus wouldn't have shirked from saying so.

Deities today

Elsewhere the actual existence of the Epicurean gods has been analyzed more deeply.

The conclusion: There is no evidence of their existence.

---

Virallinen Opinkappale 1: Jumalia ei tarvitse pelätä

"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

Epikuros ei ollut ateisti

Toisin kuin monet nykyään uskovat (ja muinaiset vastustajat väittivät), Epikuros nähtävästi uskoi hellenistisiin jumaliin, ja kehotti oppilaitaan osallistumaan kaupunkiensa ja valtioidensa uskonnolliseen elämään.

Hän ei kuitenkaan yhtynyt aikalaistensa tulkintoihin jumalten luonteesta, heidän vaikutuksesta ihmiselämään, tai kostonhaluisuudesta ihmisiä kohtaan.

Jumalten luonne

Epikuroksen aikaan jokainen yhteiskunta uskoi jonkinlaiseen jumaluuteen, ja monijumalaisuus oli yleisin muoto. On todennäköistä, että hän sai varsin uskonnollisen kasvatuksen äidiltään. Koska hän ilmaisee helliä tunteita vanhempiaan kohtaan, on mahdollista, ettei tämä ollut niin synkkä asia kuin kuvittelemme. Tämä saattaa myös olla se syy miksi Epikurolaiset jumalat kuvataan siunattuina.

Ajatellessamme olosuhteita, joissa Epikuros kirjoitti, meidän tulee muistaa, ettei meidän tuntemiamme tieteitä voitu edes kuvitella. Hänen aikainen atomiteoria (ja fysiikka yleisesti) ei ollut kokeellinen tiede. Ne olivat päätelmiä havainnoitavasta ei-havainnoitavaan.

Atomiteoriansa (ja aisti-havaintoteoriansa) takia Epikuros oli varma jumalten olevan olemassa ruumiillisina olentoina, ja ihmisten havaitsevan heidän 'kuviaan', mielen toimiessa aistielimenä.

Jumalten vaikutus ihmisten elämään

Meillä on kuitenkin aukko tietämyksessämme. Meiltä puuttuu Epikuroksen kirjoitukset jumalista (erityisesti kirja nimeltään Jumalista). Mikään näistä ei ole säilynyt nykypäivään asti. Meidän pitää siis rakentaa hänen teoriansa uudelleen lausahduksista (kuten tämä Opinkappale), lyhyistä kappaleista, ja sirpaleista.

Epikuroksen mukaan voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei meidän tarvitse pelätä jumalia siksi että he puuttuisivat elämäämme tai rankaisisivat teoistamme.

Todennäköisin selitys on että, koska hän piti jumalia itsestäänselvinä, muttei löytänyt mitään todisteita asioihinpuuttumisesta, jumalat olivat olentoina korkeammalla tasolla kuin ihmiset, eivätkä olleet kiinnostuneita elämästämme.

Ainoa vaikutus joka heillä on meihin, heistä havaitsemiemme kuvien kautta, on kertoa meille todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista. Oikeanlaisen filosofian harjoittamisella mekin voimme saavuttaa sen. Jumalat siis, pähkinänkuoressa, näyttävät meille esimerkkiä (kuten viisaat ihmisetkin).

Epikuroksen mukaan useimpien ihmisten uskomukset jumalista ovat vääriä. He antavat jumalille asenteita ja ideoita, joita itse pitävät tärkeinä. Ja useimmat näistä ovat vastoin jumalten siunattua luonnetta.

Teologiassaan, kuten kaikissa muissakin osissaan, Epikurolainen Filosofia vaatii meitä tarkastelemaan ja ymmärtämään uskomuksemme niin syvällisesti kuin mahdollista. Jos uskomuksemme ovat epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia, Onnellisuus ei ole mahdollista. Mielenrauhaa ei ole jos olemme väärässä nautinnoista, joita tavoittelemme, tai jos olemme väärässä jumalista.

Rangaistus ateismista oli ankara

Ateenalaiset ottivat jumalansa vakavasti, ja koska uskonto oli kiinteä osa valtiota, ateismi oli myös rikos. Sokrates olisi voinut välttää teloituksen, mutta hänet olisi silti karkotettu (kuten Aristoteles myöhemmin).

On mahdollista Epikuroksen yrittäneen välttää samanlaisen kohtalon, sillä hän meni vielä pidemmälle kuin nuo kaksi. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Kaikissa hänen kirjoituksissaan on vilpittömyyttä ja valmiutta kertoa asiat niin kuin ne ovat. Jos Epikuros siis olisi ollut ateisti, hän olisi todennäköisesti sanonut niin.

Jumalat nykyään

Toisaalla on käsitelty syvällisemmin Epikurolaisten jumalien todellista olemassaoloa.

Johtopäätös: Heidän olemassaolostaan ei ole mitään todisteita.

Life as the foundation of Epicurean Philosophy

Why does this matter?

In the course of an explanation it's always better to have a foundation and to explicate it, rather than not have one or not present it.

For Epicureans today, understanding this point is an important issue because the original sources that may have existed are gone. We can however reconstruct this base from the remaining texts.

Only living humans need philosophy

What is the value of proper nutrition to a rock?

Why would a fish keep his word?

What kind of hierarchy of virtues do the deceased need?

These questions illustrate the two fundamental divisions that exist with regard to the need for a philosophical system. Firstly, there are the living and the non-living. And then there are living humans and living non-humans.

Non-living things, and this includes the deceased, neither need nor can hold any philosophy. They simply exist. It's against our intuitions to think like this, but we must remember that any values we believe that the non-living 'have', come from us.

There is a less drastic division between living humans and other living things, but it's a fundamental difference, nonetheless. Non-humans can have values, for instance they will seek food and try to protect their life with various methods. However, these things are done largely by instinct. A tiger won't have to decide what to eat, merely that it will hunt and eat the catch.

Living humans need guidance

The ultimate Goal (telos) of human life is to live happily (ataraxia and aponia). Therefore the ultimate purpose of Epicurean Philosophy is to help humans to achieve this state of painlessness.

In Epicurus' time, too, it was obvious that many people didn't understand what this purpose actually means, because we don't instinctively know what is good for us (unlike other animals).

So Epicurean Philosophy is the guide that teaches us how to live like a human.

Two postscripts

In Epicurean Philosophy the goal isn't and cannot be any proposed afterlife, because such things do not exist. The focus is in this life, here and now. The passed-on have no need for philosophy or Happiness.

There are no martyrs for Epicurus. The goal is to live happily, not die gloriously... Only in the most extreme of circumstances would an Epicurean choose death, and certainly not for Epicurean Philosophy itself.

---

Elämä Epikurolaisuuden perustana

Miksi tällä on väliä?

Aina yritettäessä selittää jotakin, on parempi rakentaa perustalle ja kertoa siitä, kuin olla ilman tai olla kertomatta perustasta.

Nykyisille Epikurolaisille tämän asian ymmärtäminen on hyvin tärkeää, sillä alkuperäiset lähteet, joita on ehkä ollut, ovat kadonneet. Voimme kuitenkin rakentaa perustan säilyneistä kirjoituksista.

Vain elävät ihmiset tarvitsevat filosofiaa

Mikä on oikeanlaisen ravinnon arvo kivelle?

Miksi kala pitäisi sanansa?

Minkälaista hyveiden hierarkiaa edesmenneet tarvitsevat?

Nämä kysymykset havainnollistavat kahta tärkeää jakoa kun perustellaan tarvetta filosofiselle järjestelmälle. Ensin on jako eläviin ja ei-eläviin. Ja sitten on jako eläviin ihmisiin ja eläviin ei-ihmisiin.

Ei-elävät asiat, ja tähän kuuluvat edesmenneet, eivät tarvitse tai kykene filosofiaan. Ne yksinkertaisesti ovat olemassa. On intuitiomme vastaista ajatella näin, mutta meidän pitää muistaa kaikkien ei-elävillä 'olevien' arvojen tulevan meiltä eläviltä.

Elävien ihmisten ja muiden elävien olentojen välillä oleva ero on vähäisempi, mutta silti perustavanlainen. Ei-ihmisillä voi olla arvoja, esimerkiksi ne etsivät ruokaa ja yrittävät puolustaa elämäänsä eri tavoin. Nämä asiat tehdään kuitenkin suurelta osin vaistonvaraisesti. Tiikerin ei tarvitse päättää mitä se syö, vain että se metsästää ja syö saaliinsa.

Elävät ihmiset tarvitsevat opastusta

Ihmiselämän perimmäinen Tarkoitus (telos) on elää onnellisesti (ataraxia ja aponia). Niinpä Epikurolaisen Filosofian perimmäinen tarkoitus on auttaa tämän tuskattomuuden saavuttamisessa.

Epikuroksenkin aikaan oli aivan selvää, että monet ihmiset eivät ymmärtäneet mitä tämä tavoite oikeasti tarkoittaa, sillä me emme vaistonvaraisesti tiedä mikä on meille hyväksi (kuten muut eläimet).

Epikurolainen Filosofia on siis opas, joka opettaa meille kuinka elää kuten ihminen.

Kaksi lisähuomiota

Epikurolaisen Filosofian päämäärä ei ole, eikä voi olla, minkäänlainen tuonpuoleinen, sillä sellaisia ei ole olemassa. Tärkeintä on tämä elämä, tässä ja nyt. Edesmenneillä ei ole tarvetta filosofialle tai Onnellisuudelle.

Epikurolaisuudessa ei ole marttyyrejä. Tarkoitus on elää onnellisesti, ei kuolla upeasti... Epikurolainen valitsisi kuoleman vain äärimmäisissä oloissa, eikä varmasti Epikurolaisen Filosofian vuoksi.

Epicurean Gods

Why are we talking about this?

The question of the existence of the deities and their nature is as pressing today as it was in Epicurus' time. One could argue that, given our superior knowledge of the universe, it's even more pressing.

The world is full of people promising punishment of the gods... unless we follow certain rules, customs, or commandments. So nothing has changed in two thousand years.

The goal of Epicurean Philosophy is to promote the Purpose (telos) of Life. Therefore it's vital that the system contain an answer to those who fear divine punishment, especially if they are thinking of leaving their religion.

The two answers of Epicurus

The gods are perfect (1), and cannot punish after death (2).

In the Letter to Menoeceus, Epicurus says, explicitly, that he believes the gods to be real... BUT their nature is not what was commonly taught.

Gods are by their nature Perfect, and this means that they are not vengeful. In fact, there are no reasons to ever fear a perfect being.

Authorized Doctrine 1:
"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

(A note for all who'll ask "What if the gods are evil?" Such a being is not a deity. A word that comes to mind is 'demon'...)

Souls come into being with the body, and end with it. (They are a whole, but there are reasons to talk about them separately too.)

Therefore, death means that the human is no more. And cannot be harmed. There can be no punishment in the afterlife, because there is no afterlife.

Letter to Menoeceus, 125:
"So death, the most dreaded of evils, is nothing to us, because when we exist, death is not present, and when death is present, we do not exist."

Two ways to interpret Epicurus' gods

Traditionally there have been two ways to interpret Epicurean theology: idealist or realist.

Idealist interpretation is, in a nutshell, that Epicurean gods do not really exist as physical beings. They are human creations and serve as examples of Happiness.

The realist interpretation is that Epicurus was right in that the gods are real entities, who exist somewhere out there. They don't interfere in human affairs, and the only effect they have on us is that we know of their existence, and therefore that real Happiness is possible.

What is noteworthy is that both of these are in accordance with the texts we have from Epicurus. There is no easy way to say which is the one that Epicurus meant.

There is a third way to look at this

We know the universe better than was possible for Epicurus, and even though he was well ahead of his time in his metaphysics, we are well ahead of him.

Gods, as Epicurus defined them, are impossible in the light of the evidence that we have. In effect, there is a conflict with what the Canon (Epicurean theory of knowledge) says about Nature and what Epicurean metaphysics says about the gods.

And the Canon has primacy in such matters!

A third interpretation goes therefore like this:

In the light of the evidence, we must say that there cannot be any physical beings such as the gods defined by Epicurus. So the realist interpretation is clearly false.

What then about the idealist interpretation? It's not self-evidently false in the light of the evidence, but it has other problems. The main one being, "Is it necessary for the promotion of Happiness to advocate belief in imaginary beings?" The most likely answer to this is "no", since truth itself is a high value for an Epicurean.

This third interpretation is, in a nutshell:

1. To date no proposed deity has passed the Canon.

2. Any deity worthy of the name must be Perfect, and therefore not vengeful.

3. There can be no punishment after death, since death is the end of sensation.

4. Fear of punishment from an imaginary Perfect being in the afterlife is therefore an unnecessary fear.

5. All unnecessary fears can, in time, be gotten rid of.

---

Epikurolaiset jumalat

 

Miksi puhumme tästä?

Kysymys jumalten olemassaolosta ja luonteesta on yhtä tärkeä tänään kuin se oli Epikuroksen aikaan. Voitaisiin väittää, että ottaen huomioon paljon paremmat tietomme universumista, se on tärkeämpikin.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka lupaavat jumalten rangaistusta... ellemme noudata tiettyjä sääntöjä, tapoja, tai käskyjä. Mikään ei siis ole muuttunut kahdessatuhannessa vuodessa.

Epikurolaisen filosofian päämäärä on edistää Elämän Tarkoitusta (telos). Niinpä on tärkeää, että järjestelmä sisältää vastauksen niille, jotka pelkäävät jumalten rangaistusta, erityisesti jos he ovat aikeissa jättää uskontonsa.

Epikuroksen kaksi vastausta

Jumalat ovat täydellisiä (1), eivätkä voi rangaista kuoleman jälkeen (2).

Kirjeessä Menoekeukselle Epikuros sanoo suoraan, että hän uskoo jumalten olevan todellisia... MUTTA heidän luonteensa ei ole sellainen kuin yleisesti opetettiin.

Jumalat ovat luonnoltaan Täydellisiä, ja tämä tarkoittaa että he eivät ole kostonhimoisia. Täydellistä olentoa ei tarvitse koskaan pelätä.

Virallinen Oppi 1:
"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

(Huomio kaikki, jotka haluavat kysyä "Entä jos jumalat ovat pahoja?" Tällainen olento ei ole jumala. Tulee mieleen sana 'demoni'...)

Sielut alkavat samaan aikaan kuin ruumis, ja päättyvät sen kanssa. (Ne ovat kokonaisuus, mutta on syytä puhua niistä erikseenkin.)

Niinpä kuolema tarkoittaa, ettei ihmistä enää ole. Eikä häntä voi vahingoittaa. Tuonpuoleisessa ei voi rangaista, sillä tuonpuoleista ei ole.

Kirje Menoekeukselle, 125:
"Niinpä kuolema, kaikista pahuuksista pelätyin, ei ole meille mitään, koska kun me olemme, kuolemaa ei ole, ja kun kuolemaa on, meitä ei ole."

Kaksi tapaa tulkita Epikuroksen jumalia

Perinteisesti on ollut kaksi tapaa tulkita Epikurolaista teologiaa: idealistinen ja realistinen.

Idealistinen tulkinta on, pähkinänkuoressa, etteivät Epikurolaiset jumalat ole oikeasti fyysisiä olentoja. Ne ovat ihmisen keksintöä ja toimivat esimerkkeinä Onnellisuudesta.

Realistinen tulkinta on, että Epikuros oli oikeassa ja jumalat ovat oikeita olentoja, jotka ovat olemassa jossain tuolla. He eivät puutu ihmisten asioihin, ja heidän ainoa vaikutus meihin on, että tiedämme heistä, ja näin ollen tiedämme todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista.

Huomionarvoista on, että molemmat ovat Epikurokselta säilyneiden tekstien mukaisia. Ei ole helppoa tapaa päätellä kumpaa Epikuros tarkoitti.

On kolmaskin tapa nähdä asia

Me tunnemme maailmankaikkeuden paremmin kuin Epikurokselle oli mahdollista, ja vaikka hän oli aikaansa edellä metafysiikassaan, me olemme paljon häntä edellä.

Jumalat, niin kuin Epikuros heidät määritteli, ovat mahdottomia todistusaineistomme valossa. On siis ristiriita sen välillä mitä Kaanon (Epikurolainen tietoteoria) sanoo Luonnosta ja mitä Epikurolainen metafysiikka sanoo jumalista.

Ja Kaanonilla on näissä asioissa etusija!

Kolmas tulkinta menee siis näin:

Todistusaineistomme valossa meidän täytyy sanoa, ettei Epikuroksen määrittelemiä jumalia voi olla fyysisesti olemassa. Niinpä realistinen tulkinta on selvästi väärä.

Entä sitten idealistinen tulkinta? Se ei ole itsestäänselvästi väärä todistusaineistomme pohjalta, mutta siinä on muita ongelmia. Tärkeimpänä, "Onko Onnellisuuden edistämisen kannalta välttämätöntä edistää uskoa kuvitteellisiin olentoihin?" Todennäköisin vastaus tähän kysymykseen on "ei", sillä totuus itsessään on Epikurolaisuudessa tärkeä arvo.

Kolmas tulkinta siis on, pähkinänkuoressa:

1. Tähän mennessä yksikään ehdotettu jumaluus ei ole läpäissyt Kaanonia.

2. Jokaisen aidon jumaluuden pitää olla Täydellinen, eikä siis voi haluta kostoa.

3. Kuolemanjälkeistä rangaistusta ei voi olla, sillä kuolema on aistimusten loppu.

4. On siis tarpeetonta pelätä kuvitteellisen Täydellisen olennon kuolemanjälkeistä rangaistusta.

5. Kaikista tarpeettomista peloista voi, ajan kanssa, päästä eroon.

Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Vain desire leads to short satisfaction

Zack asks:
"Why does satisfaction last such a short amount of time?"

Because the desire satisfied was non-natural.

The nature of a vain desire is such that it cannot ever be truly fulfilled, unlike the necessary or natural desires. Therefore the desire returns quickly.

If you suffer from short satisfactions, you need to evaluate those desires thoroughly. What would happen if you didn't satisfy this desire?

If the desire is a vain one, nothing bad will happen. You can safely and painlessly discard such desires to seek more stable satisfaction.

If the desire is a natural one, there might be some initial discomfort, but the positive results out-weigh the negatives. You can discard these desires, too, or you can occasionally indulge, but only carefully. These are dangerous desires, easy to over-indulge in...

It might turn out that the desire is a necessary one. Necessary for comfort, Happiness, or even to Life itself. In this case something is seriously wrong! You'll need to seek expert advice. For example, if you're always thirsty, and water doesn't satisfy you, no matter the amount, you should go to the doctor. You might be sick.

Evaluation of one's desires is a difficult task, but a necessary one. Without it we'd be at the mercy of our whimsies and vain opinions, and never truly Happy. But then again, nothing worthwhile is ever easy.

---

Turhamainen halu johtaa lyhyeen tyytyväisyyteen

Zack kysyy:
"Miksi tyytyväisyys kestää niin vähän aikaa?"

Koska tyydytetty halu oli ei-luonnollinen.

Turhamaista halua ei voi koskaan todella tyydyttää, toisin kuin välttämättömät tai luonnolliset halut. Niinpä tällainen halu tulee uudelleen nopeasti.

Jos kärsit lyhyestä tyytyväisyydestä, sinun pitää arvioida näitä haluja todella tarkasti. Mitä tapahtuisi jos et tyydyttäisi tätä halua?

Jos halu on turhamainen, mitään pahaa ei tapahdu. Voit turvallisesti ja tuskattomasti hylätä tällaiset halut etsiäksesi vakaampaa tyydytystä.

Jos halu on luonnollinen, luopuminen saattaa aluksi olla epämukavaa, mutta hyvät vaikutukset ovat suurempia kuin huonot. Voit hylätä nämäkin halut, tai silloin tällöin langeta niihin, mutta vain varovaisesti. Nämä ovat vaarallisia haluja, ylilyöntiin on helppo sortua...

Saattaa käydä niinkin, että halu on välttämätön. Välttämätön mukavuudelle, Onnellisuudelle, tai Elämälle itselleen. Tässä tapauksessa jokin on pahasti vialla! Tarvitset asiantuntija-apua. Esimerkiksi, jos olet aina janoinen eikä vesi auta, määrästä riippumatta, sinun pitäisi mennä lääkäriin. Saatat olla sairas.

Halujen arviointi on vaikea tehtävä, mutta välttämätöntä. Ilman sitä olisimme oikkujemme ja turhamaisten mielipiteidemme armoilla, emmekä koskaan todellisesti Onnellisia. Mutta mikään arvokas ei ole koskaan helppoa.

Neither theist nor atheist

Gie asks:
"is Epicurus is an atheist or agnostic?"

It would be easier if Epicureanism would fit into the narrow labels that we use today. However, Epicurus constructed his system for living humans... and when there is life (or humans) nothing is ever easy.

The short answer is that Epicurus was theistic in his metaphysics, but an atheist in practice.

In the Letter to Menoeceus he explicitly states that the existence of gods (he lived in polytheistic Athens) is self-evident. So he wasn't an atheist...

However... the gods are not what most people think they are (the Hellene gods weren't a nice bunch). They do not interfere in human affairs, nor do they punish sinners after death.

Epicurean gods exist as blessed beings, apart from and above the world. The only real influence they have is to show humans an example of perfect Happiness. Humans can achieve such happiness through Epicurean philosophy.

Tony adds:
"My understanding of Epicurus is that he is neither agnostic nor atheist, I thinks he is Pantheist!"

The gods are a separate entity from 'the Nature', so this wouldn't be pantheism as such. The later Epicureans do write of Nature as if of a divinity, but that is poetic license.

---

Ei teisti eikä ateisti

Gie kysyy:
"onko Epikuros ateisti tai agnostikko?"

Olisi mukavaa jos Epikurolaisuus sopisi pieniin lokeroihimme. Hän kuitenkin loi järjestelmänsä eläville ihmisille... Ja missä on elämää (tai ihmisiä) mikään ei ole koskaan helppoa.

Lyhyt vastaus on, että Epikuros oli metafysiikaltaan teisti, mutta käytännössä ateisti.

Kirjeessä Menokeukselle hän sanoo suoraan, että jumalten olemassaolo (hän eli polyteistisessä Ateenassa) on itsestäänselvää. Hän siis ei ollut ateisti.

Mutta... Jumalat eivät ole sellaisia kuin useimmat ihmiset ajattelevat (Hellaksen jumalat eivät olleet kivaa porukkaa). He eivät puutu ihmisten asioihin, eivätkä rankaise syntejä kuoleman jälkeen.

Epikurolaiset jumalat ovat siunattuja olentoja, erossa maailmasta ja sen yläpuolella. Heidän ainoa vaikutuksensa on antaa ihmisille esimerkki täydellisestä Onnellisuudesta. Ihmiset voivat saavuttaa tällaisen onnellisuuden Epikurolaisella filosofialla.

Tony lisää:
"Ymmärtääkseni Epikuros ei ole agnostikko eikä ateisti, mielestäni hän on Panteisti!"

Jumalat ovat eri asia kuin 'Luonto', joten tämä ei sinällään olisi panteismia. Myöhemmät Epikurolaiset kirjoittavat Luonnosta kuin jumaluudesta, mutta tämä on taiteellista vapautta.

No happiness at the expense of another

Surya asks:
"Is it right for someone to gain/experience happiness or rewards at the expense of another man?"

No!

There are two main reasons why Happiness can't be achieved at the expense of others: Justice and self-reliance.

Only the just person can be Happy

Authorized Doctrine 5:
It is impossible to live pleasantly without living wisely and honorably and justly, and it is impossible to live wisely and honorably and justly without living pleasantly. Whenever any one of these is lacking (when, for instance, one is not able to live wisely, though he lives honorably and justly) it is impossible for him to live a pleasant life.

If one breaks Justice, it becomes impossible to live in Happiness. This is the main reason that we must not pursue happiness through using others. The short-term rewards of exploiting others may be great, but eventually the consequences will overcome such rewards.

The reason?

Authorized Doctrine 35:
It is not possible for one who secretly violates the provisos of the agreement not to inflict nor allow harm to be confident that he won't get caught, even if he has gotten away with it a thousand times before. For up until the time of death, there is no certainty that he will indeed escape detection.

No rest for the wicked...

The Purpose of Life (telos) is to live without pain or anxiety. The unjust person is unable to do so because he can never be entirely sure that the actions of the past will not catch up.

An important thing to remember when discussing the Epicurean system of justice is that the motivation to be just is personal, but the benefits are mutual. It's good for everyone to be just.

Self-reliance

No one else can pursue your Happiness for you.

While it's true that others can help (or hinder) in the pursuit, it's an illusion that this can lead to a true state of Happiness.

Sayings 54:
It is not the pretended but the real pursuit of philosophy that is needed; for we do not need the appearance of good health but to enjoy it in truth.

For Epicurus philosophy is not merely the consideration of abstract concepts, but a form of mental hygiene. If we discard the harmful beliefs and habits, we are more likely to achieve Happiness (ataraxia).

In this instance, the belief that using others gains anything is harmful, and the habit of doing so even more destructive.

---

Toisen kustannuksella ei saavuta onnellisuutta

Surya kysyy:
"Onko oikein saavuttaa/kokea onnellisuutta tai palkkioita toisen ihmisen kustannuksella?"

Ei!

Onnellisuutta ei voi saavuttaa toisen kustannuksella kahdesta syystä: Oikeudenmukaisuus ja itseensäturvautuminen.

Vain oikeudenmukainen voi olla Onnellinen

Pääoppi 5:
On mahdotonta elää onnellisesti jos ei elä viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti, ja on mahdotonta elää viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti ilman että elää onnellisesti. Jos yksi näistä puuttuu (kun ei voi elää viisaasti, vaikka elää kunniallisesti ja oikeudenmukaisesti) on mahdotonta elää onnellinen elämä.

Jos on epäoikeudenmukainen, on mahdotonta elää Onnellisesti. Tämä on tärkein syy miksemme saisi tavoitella onnellisuutta toisen kautta. Muiden hyväksikäyttämisen tulokset voivat olla suuria lyhyellä aikavälillä, mutta jossain vaiheessa haitat kasvavat tuloksia suuremmiksi.

Syy?

Pääoppi 35:
Se, joka salaa rikkoo sopimusta olla vahingoittamatta toista tai sallia itseään vahingoitettavan, ei voi koskaan olla varma ettei jää kiinni, vaikka olisi välttänyt tämän tuhat kertaa aiemminkin. Kuolemaansa saakka hän ei voi olla varma etteikö häntä havaita.

Pahuus ei lepoa tunne...

Elämän Tarkoitus (telos) on elää tuskattomasti ja ilman ahdistusta. Epäoikeudenmukainen henkilö ei voi näin tehdä, sillä hän ei voi koskaan olla varma että menneisyyden teot eivät saa häntä kiinni.

Keskusteltaessa Epikurolaisesta oikeudenmukaisuudesta on tärkeää pitää mielessä, että syy olla oikeudenmukainen on henkilökohtainen, mutta hyödyt ovat molemminpuolisia. Oikeudenmukaisuus hyödyttää kaikkia.

Itseensäturvautuminen

Kukaan ei voi tavoitella Onnellisuutta puolestasi.

On totta, että muut voivat auttaa (tai haitata) tavoittelua, mutta on harhaa uskoa, että tämä johtaisi todelliseen Onnellisuuteen.

Sanonnat 54:
Emme tarvitse teeskenneltyä vaan todellista filosofian tavoittelua, sillä emme halua hyvän terveyden vaikutelmaa, vaan olla oikeasti terveitä.

Epikurokselle filosofia ei ole pelkästään abstraktien käsitteiden pohdintaa, vaan eräänlaista ajattelun hygieniaa. Kun jätämme haitalliset uskomukset ja tavat, saavutamme todennäköisemmin Onnellisuuden (ataraxian).

Tässä tapauksessa uskomus, että muiden hyväksikäytöllä saavutetaan mitään on haitallinen, ja näintekemisen tapa on vielä tuhoisampi.

Variation in Pleasure

Tommy asks:

"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)

What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"

Forms of pleasure

The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.

Basically there are two kinds of pleasure.

The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.

The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).

Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.

The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.

Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.

Variation is in the kinematic pleasures

Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.

While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.

Will comments:

Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.

As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.

There can be pleasure while there is also pain.

Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.

The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.

Loosing sight of the important things

This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.

It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.

This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.

Beware of partying

Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.

---

Vaihtelu nautinnossa

Tommy kysyy:

"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)

Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"

Nautinnon muodot

Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.

Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.

Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.

Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).

Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.

Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.

Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.

Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa

Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.

Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.

Will kommentoi:

Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.

Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.

Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.

Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.

Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.

Tärkeiden asioiden unohtamisesta

Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.

On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.

Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.

Varokaa juhlimista

Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.

Epicurean good life?

Tim asks:
"I want to know what Epicurean's idea of the good life is. I have heard that it consists of three things. food, friends and shelter. is this correct? Where does this come from in his writings? Where might it have come from...?"

THE good life

In Epicureanism there is no the good life! Meaning that, despite what other schools of thought say, there are many roads to the Purpose of Life: Happiness. The world and life are much too complex to fit into simple categories.

What we can have from Epicureanism is a set of general principles that help us to determine what is good for one individual... and every individual must do this determination for themselves.

In a sense the whole Epicurean system is an answer to your question, Tim. I wish that I could give you a definite answer! But that would require me to lie like a platonist...

Food, friends and shelter

All three are requirements of a good life, but not the only requirements (necessary but not sufficient).

Food and shelter are necessary conditions for life itself, so they are primary requirements for a happy life. Friendship is the way we foster peace and safety among humans, so it's a requirement for a society.

Where does this come from?

Of Epicurus' writings I'd point you to the Letter to Menoeceus and the Principal Doctrines. They are the guides for a good life within the System.

We don't know whether there were any sources from which Epicurus may have drawn inspiration for this analysis, but he certainly claimed to be self-taught and original. So I cannot answer this part.

---

Epikurolainen hyvä elämä?

Tim kysyy:
"Haluaisin tietää millainen on Epikurolaisten käsitys hyvästä elämästä. Olen kuullut, että se koostuu kolmesta asiasta. Ruoasta, ystävistä ja suojasta. Onko näin? Missä Epikuroksen kirjoituksissa tämä esiintyy. Mistä se on voinut tulla...?"

TIETTY hyvä elämä

Epikurolaisuudessa ei ole tiettyä hyvää elämää! Tämä tarkoittaa että, toisin kuin muut koulukunnat väittävät, on monta polkua Elämän Tarkoitukseen: Onnellisuuteen. Maailma ja eläminen ovat liian monimutkaisia sopiakseen yksikertaisiin kategorioihin.

Epikurolaisuus antaa meille joukon yleisiä periaatteita, jotka auttavat meitä määrittämään mikä on hyvää yhdelle yksilölle... ja jokaisen yksilön pitää tehdä tämä määritys itse.

Koko Epikurolainen järjestelmä on Tim:in kysymykseen vastaamista. Haluaisin antaa kysymykseen tarkan vastauksen! Mutta silloin pitäisi valehdella kuin platonisti...

Ruoka, ystävät ja suoja

Jokainen näistä on hyvän elämän ehto, mutta muitakin ehtoja on (välttämätön, muttei riittävä).

Ruoka ja suoja ovat edellytyksiä elämälle itselleen, joten ne ovat ensisijaisia ehtoja hyvälle elämälle. Ystävyydellä varmistamme rauhaa ja turvallisuutta ihmisten keskellä, joten se on ehto yhteiskunnalle.

Mistä tämä tulee?

Epikuroksen kirjoituksista suosittelen Kirjettä Menokeukselle ja Keskeisiä Oppeja. Ne ovat opas hyvään elämään järjestelmän sisällä.

Emme tiedä oliko Epikuroksella lähteitä, joista hän sai ainekset näihin, mutta hän julisti olevansa itseoppinut ja alkuperäinen lähde. Joten en osaa vastata tähän kohtaan.

All things in moderation

Josh asked:
"All things in moderation. Knowing the difference between can and should."

Moderation is not for all things

It's true that Epicureanism urges people to practice moderation in their lives. And teaches that moderation is a good thing.

But!

Moderation is for the things that cause pleasure. And not even for all of those...

We instinctively know to avoid the things that cause pain. They are immediate and self-evident. Therefore we don't need a guide to avoid them if possible or to minimize them if not. It's the 'good' things that get us into trouble.

The classical example is food. We need it to survive and after that we derive immense pleasure from good food. But there is a point where a good thing turns into a bad one.

Because the food causes pleasure, we are notoriously ill-equipped to notice this point. What is even more dangerous is that all pleasures have this point.

Overindulgence in good things is a bad one. This is why Epicurus emphasized the knowledge and understanding of desires and pleasures...

Then there are the things that are pains masquerading as pleasures, for instance alcohol. Aside from a very low amount (about a bottle of beer a day), alcohol is a harmful substance. A poison even. But it deceives us by causing more pleasure than pain!

These things are not self-evident either, and moderation is a tool to avoiding them. But the avoidance should be even more absolute than mere moderation.

Knowing the difference between can and should

Study and practice.

As simple and as difficult as that.

There is no answer to this question on a general level. We can give general advice, sure, but in all cases the deciding factor is always the context.

"Is it okay to cut people with a sharp metal object?"
"Are you talking about a mugger or a surgeon?"

To be able to answer this question in real life situations, one must study the Principles of Epicureanism. And then one must go and practice what one has learned because save you it can.

---

Kohtuus kaikessa?

Josh kysyi:
"Kohtuus kaikessa. Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'."

Ei kohtuutta kaikessa

Epikurolaisuus tosiaankin kannustaa noudattamaan kohtuutta. Ja opettaa että kohtuus on hyvä asia.

Mutta!

Kohtuus on niille asioille, jotka saavat aikaan nautintoa. Eikä edes kaikille niille...

Osaamme vaistomaisesti välttää kivuliaita asioita. Ne ovat välittömiä ja itsestäänselviä. Niinpä emme tarvitse opasta niiden välttämiseen jos mahdollista ja minimoimiseen jos ei. Me joudumme vaikeuksiin 'hyvien' asioiden takia.

Klassinen esimerkki on ruoka. Tarvitsemme sitä elääksemme ja saamme todella paljon nautintoa hyvästä ruuasta. Mutta jossain vaiheessa hyvä asia muuttuu huonoksi.

Koska ruoka antaa meille nautintoa, olemme surkeita tämän muutoksen huomaamisessa. Vielä vaarallisempaa on, että kaikki nautinnot muuttuvat tällä tavoin.

Kohtuuttomuus hyvissä asioissa on pahaksi. Tämän vuoksi Epikuros painotti halujen ja nautintojen tiedostamista ja ymmärtämistä...

Sitten on vielä tuskalliset asiat, jotka naamioituvat nautinnoiksi, kuten alkoholi. Pieniä määriä lukuun ottamatta (noin pullollinen olutta päivässä), alkoholi on haitallista. Jopa myrkyllistä. Mutta se hämää meitä aiheuttamalla enemmän nautintoa kuin tuskaa!

Nämäkään asiat eivät ole itsestäänselviä, ja kohtuus on hyvä väline niiden välttämiseen. Mutta välttämisen tulisi olla täydellisempää kuin pelkkä kohtuus.

Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'.

Opiskelu ja harjoitus.

Niin yksinkertaista ja vaikeaa se on.

Yleisellä tasolla tähän kysymykseen ei voi vastata. Tietenkin voimme antaa yleisiä ohjeita, mutta ratkaiseva tekijä on aina asiayhteys.

"Onko oikein leikata ihmisiä terävällä metalliesineellä?"
"Puhutko nyt pahoinpitelijästä vai kirurgista?"

Osataksesi vastata tähän kysymykseen tosielämässä, sinun pitää opiskella Epikurolaisuuden Periaatteita. Sitten sinun täytyy harjoittaa oppimaasi, sillä pelastaa sinut se voi.

Why do we need to practice philosophy?

If we want to truly start at the basics, we have to ask "why philosophy in the first place?" Isn't it obvious, as some maintain, that science is better at anything and everything? That philosophy should be cast aside as useless and outdated?

No, it's not!

There are several problems with this view, and by answering some of them we can see why philosophy is still relevant (in fact, more so) today.

Formal Logic

Many people are taught what to think, but not how to think.

Even the most basic course in philosophy will cure this deficiency (or should!). Formal logic is the equivalent of an ice bath: cool, methodical, precise, divorced from opinion...

Undeniably the sciences teach this, but they do it in the context of a science. Philosophy does it in the context of everything! Once you've seen a list of all the fallacies, you cannot unsee them in everything.

Science cannot teach ethics

I'd bet many of you have heard the phrase 'science of ethics'? Unfortunately there is no such thing.

Formally this is known as the Naturalistic Fallacy: 'That which is natural is not necessarily good.'

And the sciences deal with 'that which is natural'!

With regard to ethics, this means that we cannot accept as ethical the observed behavior of humans. We must look beyond this too, to other criteria (like effects and consequences).

Neuroscience is not a panacea, either. It can, no doubt, make a significant contribution to understanding ourselves. But there is no valid link between our neurological phenomena, and the 'goodness' of our actions.

Applied ethics is not the Ethics

Many sciences, most notably medicine, teach an ethics course specially tailored to their specific context. While this is proper and good, it's not the same as a course on Ethics.

Applied ethics courses are 'stunted' (due to time and resource needs). There is neither time nor need to go to the nitty-gritty of minutiae or the history of ethical theories. While this too is proper, it may lead to a lessened understanding of the whole reach of ethics.

No science teaches general ethics (as well as applied). Only philosophy does this.

No one science does what Epicureanism delivers

When someone says "Science should replace philosophy" they are making an error. The question then becomes: Which science? By itself 'science' can mean a lot of things, many of them quite different from each other. So which one of them should be the dominant science? (Or even what should be called science...)

From the Epicurean perspective the ultimatum of "Science or Philosophy!" is a false dichotomy. They are both necessary and useful. Their domains are quite separate but still mutually reinforcing.

The role of science is to answer the question "what is the world like". The role of Epicureanism is to produce the happiest life.

Practice?

This word isn't in the title by chance. It's in there with two meanings: "to do" and "to get better at".

For an Epicurean, philosophy isn't just some obscure academic subject. It's a real world application too. It is a system of thought and action, meant to achieve Happiness in Life.

---

Miksi meidän pitäisi harjoittaa filosofiaa?

Jos haluamme todella aloittaa perusteista, meidän pitää aluksi kysyä "Miksi filosofiaa ollenkaan?" Eikö ole itsestään selvää, että tiede on parempi vaihtoehto kaikessa? Että filosofia on vanhentunutta ja turhaa?

Ei ole!

Tällaisessa näkökannassa on monia ongelmia, ja vastaamalla muutamiin niistä näemme miksi filosofia on tärkeää (jopa tärkeämpää) nykypäivänä.

Päättelyteoria

Monille meistä opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.

Alkeellisinkin filosofian kurssi korjaa tämän puutteen (tai ainakin pitäisi!). Päättelyteoria on kuin avannossauintia: kylmää, järjestelmällistä, tarkkaa, mielipiteetöntä...

Kieltämättä tieteetkin opettavat tätä, mutta ne tekevät sen yhden tieteen sisällä. Filosofiassa päättelyteoria kattaa kaiken! Kun olet kerran nähnyt listan harhapäätelmistä, et voi olla näkemättä niitä kaikkialla.

Tiede ei voi opettaa etiikkaa

Monet ovat varmaan kuulleet ilmaisun 'science of ethics' (etiikan tiede)? Ikävä kyllä sellaista ei ole.

Muodollisesti tämä tunnetaan Naturalistisena Virhepäätelmänä: 'Se mikä on luonnollista, ei välttämättä ole hyvää.'

Ja tieteet tutkivat 'sitä mikä on luonnollista'!

Etiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, ettemme voi hyväksyä eettisenä ihmisten havaittua käyttäytymistä. Meidän pitää ottaa huomioon myös muita kriteerejä (kuten vaikutukset ja seuraukset).

Neurotiedekään ei auta meitä tässä. Se tietysti auttaa itsemme ymmärtämisessä. Mutta hermoston toiminnan ja tekojemme 'hyvyyden' välillä ei ole suoraa yhteyttä.

Sovellettu etiikka ei ole Etiikka

Monet tieteet, erityisesti lääketiede, opettavat itselleen räätälöityä etiikan kurssia. Vaikka tämä on oikein ja hyvää, se ei ole sama asia kuin Etiikan kurssi.

Sovelletun etiikan kurssit ovat 'tynkiä' (aika- ja resurssivaatimusten vuoksi). Niissä ei ole aikaa tai tarvetta mennä yksityiskohtiin tai etiikan historiaan. Vaikka tämäkin on ymmärrettävää, se saattaa johtaa etiikan koko alueen aliarvioimiseen.

Vain filosofia opettaa yleistä etiikkaa (sovelletun lisäksi).

Yksittäinen tiede ei tee mitä Epikurolaisuus saavuttaa

Kun joku sanoo "tieteen tulisi korvata filosofia", hän syyllistyy virheeseen. Tämän jälkeen kysymys on: Mikä tieteistä? 'Tiede' voi sanana tarkoittaa montaa asiaa, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Joten minkä niistä tulisi olla hallitseva tiede? (Tai mikä ylipäätään on tiedettä...)

Epikurolaisen silmissä vaatimus "Tiede tai Filosofia!" on väärä vastakkainasettelu. Ne ovat molemmat tarpeellisia ja käyttökelpoisia. Niiden alat ovat erillisiä, mutta toisiaan vahvistavia.

Tieteen tehtävä on vastata kysymykseen "millainen maailma on". Epikurolaisuuden tehtävä on tuottaa onnellinen elämä.

Harjoittaa?

Tämä sana ei ole otsikossa sattumalta. Sillä on kaksi merkitystä: "tehdä" ja "tulla paremmaksi".

Epikurolaiselle filosofia ei ole pelkästään kuiva keskustelun aihe. Se vaikuttaa arkipäivänkin elämään. Se on ajattelun ja toiminnan järjestelmä, jonka tarkoitus on tuottaa Onnellinen Elämä.