Answers from an Epicurean

The writer of this article isn't looking for answers as such, but here are some anyway.

* * *

I agree that Epicurean Philosophy is consistent with naturalism, especially with regards to the ethical side of things. This consistency is the result of how the philosophy sets up its theory of knowledge. Naturalism is embedded into the system before we ever get near ethics.

In Epicurean epistemology pleasure and pain are the definitions of good and bad (life-promoting and life-destroying). When we get to the ethical system, however, things get very complex, and a new ethical principle is needed: The purpose is to live without pain in the body and anxiety in the mind.

As is demonstrated in the article, the Epicurean understanding of pleasure and pain is more nuanced than most people know. Some pleasures are evil, and some pains lead to good outcomes. This means that pleasure is a necessary but not sufficient principle of ethics. It needs other principles as backup.

The ethical system of the Epicurean Philosophy doesn't have a "the principle", because the purpose of the system is to guide humans in life. And in life nothing is ever simple.

* * *

For an Epicurean two major virtues are prudence and honesty. This means that we should always be seeking more information about the world so that we could be better at living happily. Again, naturalism and the pursuit of knowledge, is built into the philosophical system.

* * *

I wouldn't compare the Epicurean life to either a monk or a Morrison. Those two options are on the extreme ends of the spectrum, and an Epicurean would reject both. Becoming a monk is a matter of belief in the supernatural, which is a bad reason to do anything. Morrison, on the other hand, epitomizes the self-destructively wanton indulgence that an Epicurean would recoil from.

Moderation and simplicity are indeed important factors in an Epicurean life, but they are not valued for themselves. A happy life is the goal, while moderation and simplicity are the tools to get there. A simple and moderate life is a good thing because then one can live in happiness without the struggle for riches. Nor are Epicureans averse to indulgence either! The feast of the Twentieth (of each month) became notorious after all... But one should only indulge once in a while, not all the time.

* * *

I believe that Epicurean Philosophy is the strongest candidate for a naturalistic ethic, because it's a comprehensive philosophical system. It's epistemology and metaphysics are fully compatible with modern science, it's ideas about justice with modern ideas, and most importantly it's ethics are for humans, not abstract ideals or supernatural entities.

* * *

When we are comparing our intuitions to what a philosophical system is proposing, we have to be very conscious of the fact that most of what we believe are intuitions are in fact learned, that is, they are a part of a philosophical system. On this, the shellfish example in the article is a great case study. There is no ethical intuition regarding the avoidance of eating shellfish. It's a learned ethical principle, from a religious ethical system. Epicurean Philosophy wouldn't be against it because the 'intuition' is wrong, but because the reasoning behind it is supernaturalistic (spoilage or allergies are naturalistic reasons to avoid).

Because it's uncertain which of our ethical 'intuitions' are truly intuitive, it's likely that an evidence-based ethical system is more truthful. From its beginnings Epicurean Philosophy has tried to be as close to truth as possible. I believe that Epicurus himself would be the first to change something that proved to be wrong (he did this on at least one occasion). The development of a philosophical system isn't a choice between intuition or philosophy, but between true and false. After all, many of our real intuitions can be unethical...

* * *

Perhaps other philosophies have trouble saying why it's commendable to run into burning buildings or fight for justice, but Epicurean Philosophy has no difficulty in this.

Most people who run into fire do so because they are trying to save a loved one. In Epicurean Philosophy, love is the extreme manifestation of friendship, which in turn is one of the highest values. In essence, people will risk themselves for an extreme value.

A minority run into danger because they are trying to save a stranger. In this case they are trying to save a life. In the Epicurean system, life (that is, biological life) is the foundation of all values, and as such also the highest one. Saving it is therefore a good act.

Note that firefighters never run into burning buildings... This is because doing so is incredibly dangerous. A fire can kill in a thousand ways (by smoke or carbon-monoxide is the most common). Firefighters are brave professionals who rely on training and equipment, rather than luck and adrenaline.

"whatever justice might turn out to be."

This is one ambiguity that Epicureans don't have to struggle with. Justice is the agreement between people to neither harm each other nor allow themselves to be harmed by others. This is of course justice on the most abstract level. Because Epicurean Philosophy has a clear definition of what justice is, it becomes immediately obvious why someone would want to fight for it (either in the public sphere or against direct violence): to fight for justice is to fight against pain.

To die in defense of justice is a thornier issue. As said above, life is the highest value, and so death is to be avoided. When it comes to a choice to die or to live with unavoidable injustice, the Epicurean choice would be to live. And do something later, perhaps. These kinds of extreme situations are of course always complex and personal. The choice to fight and die is a terrible one to make, however good the reasons are.

* * *

Epicurean Philosophy has its own method of gaining knowledge and finding out the truth, so there may not be a good reason to become a "Badiouian subject". Here I have to admit a lack of knowledge about Badiou and his philosophy, but a quick glance through the materials on the interwebs presents one possible reason an Epicurean wouldn't participate in a "truth-procedure".

All truths are not eternal. Most of them are true only in certain contexts or at certain times. For example, once it was true that the fastest way a human could travel was by running, but this hasn't been true for a long time. Epicurean Philosophy doesn't seek absolute certainty in knowledge, in fact such a pursuit is seen as detrimental. The perfect is an enemy of the good. Humans aren't perfect, and neither is our knowledge. We should accept this and change our ideas about what is true when there is reason to do so.

A point, that appears in the article, is another aspect an Epicurean might take issue with. All pleasures a human can have are animal pleasures. We are animals after all...

Intense pains that lead to no good outcome are anathema for an Epicurean. The very definition of evil. In Epicurean Philosophy pain is not merely something that you feel and then set aside, it's doing direct harm to you and will ultimately threaten your life (biological life in extreme cases). Anything that produces such pain must be discarded at once.

It's not clear however, why the given example of "struggling for egalitarian justice" would lead to only intense pain, and not bring any good outcomes and pleasure with it. Perhaps this is some facet of Badiouian philosophical system that is unclear from the article... An Epicurean would certainly see value in, and receive a benefit from, increased justice in the world.

* * *

The Epicurean system is robust enough to provide a reason for most of the things we as human think are good. But it also accepts that we are fallible, and that many of the things we believe to be good, are in actuality bad for us... if we want to live a happy life.

---

Vastauksia Epikurolaiselta

Tämän artikkelin kirjoittaja ei varsinaisesti etsi vastauksia, mutta tässä niitä silti on.

* * *

Olen myös sitä mieltä, että Epikurolainen Filosofia sopii naturalismiin, erityisesti etiikassa. Tämä yhteensopivuus johtuu siitä kuinka Epikurolaisuus muotoilee tietoteoriansa. Naturalismi sisältyy järjestelmään jo ennen kuin pääsemme lähellekään etiikkaa.

Epikurolaisessa epistemologiassa nautinto ja tuska ovat hyvän ja pahan määritelmät (elämää-tukeva ja elämää-tuhoava). Kun pääsemme etiikkaan saakka, asiat ovat kuitenkin muuttuneet monimukaisiksi ja tarvitsemme uuden eettisen periaatteen: Tarkoitus on elää ilman ruumiin tuskaa ja mielen ahdistusta.

Kuten artikkelista käy ilmi, Epikurolainen ymmärrys nautinnosta ja tuskasta on vivahteikkaampi kuin monet luulevat. Jotkin nautinnot ovat pahoja, ja osa tuskista johtaa hyvään. Tämän vuoksi nautinto on välttämätön muttei riittävä eettinen periaate. Se tarvitsee tuekseen muita periaatteita.

Epikurolaisessa etiikassa ei ole "tärkeintä periaatetta", sillä filosofian tarkoitus on opastaa ihmisiä elämässä. Eikä mikään elämässä ole yksinkertaista.

* * *

Epikurolaiselle viisaus ja rehellisyys ovat tärkeitä hyveitä. Näin ollen meidän pitäisi aina olla etsimässä uutta tietoa maailmasta, jotta voisimme elää onnellisemmin. Jälleen naturalismi ja tiedon hankinta ovat osana Epikurolaista järjestelmää.

* * *

En vertaisi Epikurolaista elämää munkkiuteen tai Morrisoniin. Nämä vaihtoehdot ovat kaksi ääripäätä, ja Epikurolainen hylkäisi molemmat. Munkiksi ryhdytään koska uskotaan yliluonnolliseen, ja tämä on huono syy tehdä yhtään mitään. Morrison puolestaan edustaa itsetuhoisesti mieletöntä mässäilyä, jota Epikurolainen kavahtaisi.

Kohtuullisuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä Epikurolaisessa elämässä, mutta niitä ei arvosteta itsensä vuoksi. Onnellinen elämä on tarkoitus, kun kohtuullisuus ja yksinkertaisuus taas ovat työkaluja. Yksinkertainen ja kohtuullinen elämä on hyvä asia, koska silloin voi elää onnellisena ilman kamppailua rikkauksista. Epikurolaiset eivät myöskään välttele ylenpalttisuutta! Kahdenkymmenennen päivän juhlinnastahan tuli pahamaineinen... Mutta ylenpalttisuutta pitäisi olla vain silloin tällöin, ei jatkuvasti.

* * *

Mielestäni Epikurolainen Filosofia on vahvin ehdokas naturalistiseksi etiikaksi, koska se on yhtenäinen filosofinen järjestelmä. Sen epistemologia ja metafysiikka sopivat nykytieteeseen, sen ideat oikeudenmukaisuudesta nykykäsityksiimme, ja tärkeimpänä sen etiikka on tarkoitettu ihmisille, ei abstrakteille ihanteille tai yliluonnollisille olennoille.

* * *

Kun vertaamme intuitioitamme filosofisen järjestelmän ehdotuksiin, meidän täytyy pitää kirkkaana mielessämme, että valtaosa siitä, mitä pidämme intuitiona, on opittua, siis osa jotain filosofista järjestelmää. Artikkelissa oleva äyriäistapaus on tästä erittäin hyvä esimerkki. Ei ole olemassa eettistä intuitiota välttää äyriäisten syömistä. Se on uskonnollisesta filosofisesta järjestelmästä opittu eettinen periaate. Epikurolainen Filosofia ei hylkäisi tätä periaatetta koska 'intuitio' on väärä, vaan siksi että perustelu on yliluonnollinen (pilaantuminen tai allergia on naturalistinen syy välttämiseen).

Koska on epävarmaa mitkä eettiset 'intuitiomme' ovat todellisuudessa intuitioita, on näyttöönperustuva eettinen järjestelmä todennäköisemmin oikeassa. Alusta alkaen Epikurolainen Filosofia on pyrkinyt totuuteen. Uskon että Epikuros itse olisi ensimmäisenä muuttamassa kohtaa joka osoittautuu vääräksi (hän teki näin ainakin kerran). Filosofisen järjestelmän kehittyminen ei ole intuition ja filosofian välillä valitsemista, vaan totuuden tai virheen. Ovathan monet aidoista intuitioistammekin epäeettisiä...

* * *

Ehkä muiden filosofioiden on vaikea sanoa miksi tuleen juokseminen tai oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on kiitettävää, mutta Epikurolaisessa Filosofiassa tämä on helppoa.

Useimmat ihmiset juoksevat tuleen, koska he yrittävät pelastaa rakastamaansa ihmistä. Epikurolaisessa Filosofiassa, rakkaus on äärimmäinen muoto ystävyydestä, joka puolestaan on yksi tärkeimpiä arvoja. Ihmiset siis vaarantavat itsensä äärimmäisen arvon vuoksi.

Vähemmistö juoksee tuleen yrittäessään pelastaa tuntemattoman. Tässä tapauksessa he yrittävät pelastaa elämän. Epikurolaisessa järjestelmässä elämä (siis biologinen elämä) on kaikkien arvojen perusta, ja näin ollen myös korkein arvo. Sen pelastaminen on siis hyvä teko.

Huomatkaa että palomiehet eivät koskaan juokse tuleen... Sillä se on uskomattoman vaarallista. Tuli voi tappaa tuhannella tavalla (savu tai häkä ovat yleisimmät). Palomiehet ovat rohkeita ammattilaisia, jotka luottavat koulutukseen ja välineisiin, onnen ja adrenaliinin sijaan.

"mitä oikeudenmukaisuus sitten lopulta onkaan."
[oma käännökseni]

Tämä on yksi asia, jota Epikurolaisen ei tarvitse arvuutella. Oikeudenmukaisuus on ihmisten välinen sopimus olla vahingoittamatta toista tai sallia toisen vahingoittaa itseään. Tämä on tietysti oikeudenmukaisuus abstrakteimmalla tasollaan. Epikurolaisen Filosofian selkeä määritelmä tekee välittömästi selväksi miksi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta (joko julkisuudessa tai väkivaltaa vastaan): oikeudenmukaisuuden puolesta tarkoittaa tuskaa vastaan.

Oikeudenmukaisuuden puolesta kuoleminen on vaikeampi aihe. Kuten yllä sanoin, elämä on korkein arvo, joten kuolemista pitäisi välttää. Kun pitää valita kuoleman tai väistämättömän epäoikeudenmukaisuuden kanssa eläminen, Epikurolainen valitsisi elämän. Ja tekisi myöhemmin jotain asialle. Tällaiset äärimmäiset tilanteet ovat tietysti aina monimukaisia ja henkilökohtaisia. Taistelun ja kuoleman valitseminen on kauheaa, olivat syyt miten hyviä tahansa.

* * *

Epikurolaisessa Filosofiassa on omat tapansa saada tietoa ja selvittää totuutta, joten ei välttämättä ole hyvää syytä ryhtyä "Badioulaiseksi subjektiksi". Tässä täytyy myöntää, etten tunne Badiouta tai hänen filosofiaansa, mutta pikainen interwebeissä olevan aineiston silmäily nostaa esiin yhden mahdollisen syyn miksi Epikurolainen ei osallistuisi "totuus-prosessiin".

Kaikki totuudet eivät ole ikuisia. Monet niistä ovat tosia vain tietyissä yhteyksissä tai tiettynä aikana. Esimerkiksi joskus oli totta, että nopein tapa jolla ihminen pystyi matkustamaan, oli juokseminen, mutta tämä ei ole ollut totta pitkään aikaan. Epikurolainen Filosofia ei etsi absoluuttista varmuutta tietämyksessä, itse asiassa sen etsimistä pidetään haitallisena. Täydellisyys on hyvän vihollinen. Ihmiset eivät ole täydellisiä, eikä sitä ole tietommekaan. Meidän pitäisi hyväksyä tämä, ja tarvittaessa muuttaa sitä mitä pidämme totuutena.

Artikkelissa esiintyy myös asia, johon Epikurolainen ottaisi kantaa. Kaikki nautinnot, joita ihmisellä voi olla ovat eläimellisiä. Mehän olemme eläimiä...

Kovat tuskat ilman hyvää tulosta iljettävät Epikurolaista. Ne ovat pahuuden määritelmä. Epikurolaisessa Filosofiassa tuska ei ole vain tuntemus jonka voi sivuuttaa, vaan se on suoraa vahinkoa ja lopulta uhkaa elämääsi (ääritapauksessa biologista elämääsi). Jos jokin toiminta aiheuttaa tällaista tuskaa, se pitää lopettaa välittömästi.

Ei ole kuitenkaan selvää miksi annettu esimerkki, "tasa-arvoisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu" [oma käännökseni], johtaisi vain kovaan tuskaan, eikä aiheuttaisi tuloksia ja nautintoa. Ehkä tämä on jokin Badioulaisen filosofian osa-alue, joka ei käy selväksi artikkelista... Epikurolainen kuitenkin arvostaisi lisääntynyttä oikeudenmukaisuutta, ja hyötyisi siitä.

* * *

Epikurolainen järjestelmä on riittävän lujatekoinen tarjotakseen syyn suurimmalle osalle niistä asioista, joita me ihmiset pidämme hyvinä. Mutta se myös hyväksyy erehtyväisyytemme, ja sen että monet hyvinä pitämämme asiat ovatkin oikeasti haitallisia... jos haluamme elää onnellisina.

FAQ

Death
Gods
Misc
Modern life
Pleasure and Pain
Science
Sex
Virtues

Death

I know Epicurus says that death should not be feared and he gives arguments for it, but how does one manage the death of a loved one, not one's own death?

The arguments given to not fear one's own death also apply to the death of loved ones. They do not suffer in a afterlife, and no deity is punishing them for anything.

To alleviate our sorrow for the loss, he would advice us to remember all the good things that the deceased brought into our lives, all the funny stories they were involved in, and of course the camaraderie integral in an Epicurean friendship.

Gods

Can one practice Epicurean teachings and idealism regardless of theism or atheism?

Theism/Atheism make no difference as far as being an Epicurean is concerned. Some who believe in gods may have trouble with the Epicurean theology, whereas the atheist can bypass such things, but the rest of the system is the same for both.

Does epicurean philosophy have anything to say about any sort of afterlife?

In Epicurean metaphysics all souls are made of atoms which are dispersed at death (like the ones that the body is made of). There is no life after death.

Does epicurean philosophy have anything to say about a higher power?

Read this

Is Epicurean Philosophy secular and humanist like other philosophies of its time?

There are few philosophies from Epicurus' time that we would call secular today. Most of them include some kind of supernatural element. Epicurean Philosophy, too, contains talk and doctrines about the existence of deities, so it's not entirely secular either. The Philosophy is, however, humanist through-and-through. It's the philosophy for humans, so that they can live a good and happy life. Even the Epicurean theology is intended to remove the fear of the deities so that the humans can live better.

In what regards would've the Buddha and Epicurus have philosophical differences if they chatted with each other?

Epicurus didn't think that we should remove all desires and/or attachments. Also his focus was in this life, not in the next or any other supernatural existence.

Is the famous quote of the problem of evil really by Epicurus?

By an Epicurean certainly, but only 'perhaps' by Epicurus. (Monotheism wasn't all that common in his time.)

Can Epicurus cure us of superstitious beliefs?

Perhaps. Epicurus doesn't offer a panacea for this, but if someone accepts the Epicurean view, they'd come to the conclusion that superstitious beliefs are either misunderstandings or misinformation. He'd also reinforce this with furthering our understanding of nature through the sciences.

In his writings, he mentions God quite a bit. Not Gods but God. As in singular. What's up with that?

He uses the plural, too (ref. first part of the Letter to Menoeceus). "Do not fear the gods" is also one of the Four Cures (Tetrapharmakos).

One possible source of this confusion is that he speaks of singular gods as examples of the general features of all the gods. But he's not talking about the God (as a name) of christianity, judaism, or islam, because monotheism was a minority in the Hellenic age (and Athens was polytheistic).

Misc

Did Epicurus commit suicide?

There is no evidence to answer this question one way or another.

Epicurus wasn't against suicide, but only as the absolute last resort when the alternative is a life of nothing but pain. "Small indeed is the man who finds many reasons to kill himself." (Sayings 38)

In Diogenes Laertius you'll find his last letter written on his death bed. (Laertius 22, Letter to Idomeneus)

Is Epicurean philosophy uniform, or are there variations among practitioners?

There is of course variation between Epicureans. We are all on a continuum from the person that just heard about Epicurus to those who write books and set up organizations for the promotion of the Philosophy. There are also many reasons for this variation.

The philosophy itself, as a system of ideas and concepts, is highly uniform in that there has been little to no addition after the time of Epicurus. This is quite unique in a philosophical system. As time passes there is naturally drift with the accumulation of scientific knowledge, but there has never been factionalization of the system (like in religious systems).

If you had to boil it down to basic principles what would they be?

The tetrapharmakon: Don't fear the gods. Don't fear death. The pleasures are easy to get. The pains are easy to remove or endure.

A word of warning, though. The Epicurean System isn't suitable to be condensed into an elevator pitch. These four touch on many of the most important aspects, but there are numerous nuances, buts-and-ifs, and issues not addressed. Only a thorough and careful study can give a true understanding of the Philosophy.

How does happiness and money link in to a bigger picture?

Happiness is the biggest picture. Money is just a tool.

How can one get through a stressful work day with epicurean philosophy?

There are too many ways a day can be a stressful one to give any quick answers... The main thing is to understand what causes the stress and how you can deal with it.

Do you have an article that shows how it's affected future philosophical progression?

On this issue Stephen Greenblatt's book "The Swerve" is excellent.

What Epicurus's philosophy is about?

How to live happily.

Why have Epicurean Values been forgotten?

Not forgotten so much as suppressed and vilified. Mostly by the stoics and christians (and they overlap). Epicurean Philosophy was strongly anti-supernaturalist, so it's no wonder that they would have done so when they gained the power.

Epicurean ideas have also lived on without the label. For instance, Thomas Jefferson was a self-identified Epicurean... And Stephen Greenblatt makes the case that the rediscovery of Lucretius' On the Nature of Things kickstarted the scientific revolution.

What do you think the meaning of life is?

The only the meaning that can be given is that a life should be happy (filled with pleasure and without pain or fear). As long as you follow proper morality, the question then becomes "what makes you happy?"

Is he nationalist?

No. Epicurean Philosophy is by nature a universal one, independent from any nationality or group. In essence, it's a philosophy for all humans everywhere.

The Vatican Sayings? This must be a mistake.

They were found in the archives of the Vatican, amongst other papers. That's why they are commonly known by that name. The proper name is of course "The Sayings of Epicurus".

Epicurus preceded Zeno. Is there any evidence besides Seneca's reverence for Epicurus that Epicureanism influenced The Stoics?

Seneca is such an elephant in the room that no other source is necessary. And like other (later) stoics, ultimately he is opposed to Epicurean Philosophy.

Was Epicurus influenced by the philosophies from India

It's possible that Epicurean Philosophy was influenced by contact with Indian thinkers, since it arises right after Alexander the Great's conquests. It could also be an independent strain arriving at similar conclusions. We do not know which is true.

Is it true that DaVinci took his philosophy from Epicurus?

Probably not. While the philosophy of DaVinci is a field of study onto itself, it seems that he was mostly influence by the christian philosophy of his time.

Modern life

Can we reinvent epicurean philosophy in a post-modern world?

If by reinvent you mean adapt, then the answer is yes. Humans are pretty much the same that they were in Epicurus' time (perhaps a little better informed, need the same basic things, are confused what are the best things to desire...), so his ethical advice is very current.

In this day and age, would it be difficult to apply Epicurean philosophy? (Considering that the concept of money has been well established and mass consumerism is at its peak.) How could the simple Epicurean life counters the face of modernism?

It isn't any harder than in any other age... The Epicurean school has always advocated an alternative life-style that has never been in line with "the mainstream". Mostly this is because we have always shunned both politics and consumerism.

The task of living the Happy life is unfortunately the burden of every individual. Others can help (or hinder) but they can't give detailed advice. One general advice would be to start letting go of all things that bring with them either pain or anxiety.

How will a care free society exist in a universe built by laws?

Equating a society and the universe in this way is a mistake (sadly all too common one). Since all societies have to exist in the universe, these two should not be considered as equals or excluding one another.

A human society can and must have additional laws in addition to the laws of Nature. There is no natural law that would invalidate the law against murder that we'd have in a care free society. Such a society would exist by choice.

As for things in the universe that happen by necessity or by chance... We should prepare against them as best we can (and endure them if this fails). One important preparation is to know the Nature as best we can (one good example would be to vaccinate all people against all diseases possible).

If Epicurus was still alive, how would he rationalize death?

Epicurus most likely would not try to rationalize it in any way. For him death was a self-evident thing that need no reasoning, simply a notice and an explanation why it's not an obstacle to Happiness. What he would be engaged in would be alleviating the fear of death.

Pleasure and Pain

If pain can be pleasurable, is pleasure also suffering?

A pain can lead to a greater pleasure, for instance when you undergo surgery to cure an injury, etc.. And similarly a pleasure can lead to a pain, usually through overindulgence. Gluttony is the classical example: Food is a necessary part of life, but too much eating becomes dangerous.

The source of Epicurus' teaching on this analysis can be found in The Letter to Menoeceus (Laertius 122).

Does Epicurus speak about the pain, too?

One purpose of Epicurean Philosophy is the removal of all pain. The definition of the ultimate state of Happiness is the absence of all pain from the body and mind. So Epicurus talks about pain all the time, even if it's not mentioned by name the avoidance of pain is always in the background.

How can so little be sometimes enough?

Because it's always the little things that are the most important. Proper pleasures (the one's without bad consequences) are relatively simple, and if you've correctly fulfilled them you'll recognize the destructive desires.

Science

What is the fundamental nature of reality?

Epicurus' answer would have been: Elemental particles and the void. We'd today call it mass-energy and space-time.

But the honest answer is: Really smart people are working on that with the Large Hadron Collider. Maybe they'll tell us in a few years.

Does epicurean philosophy have anything to say about creation of life?

Of the creation of life and its development Lucretius' On the Nature of Things says many things. In a nutshell: life arose by accident and the life we see around us is the most suited for the conditions. Today we know that the exact origins of life are unknown, and that it developed through evolution by natural selection (both are absolutely compatible with Epicurean Philosophy).

Can you explain The Canonics please?

Canonics (that is, the theory of knowledge in Epicurus' philosophy) is available to us through secondary sources. The originals have unfortunately been lost. Lucretius and Laertius had Epicurus' originals in hand when they were writing their works so they are taken as reliable sources.

The Canon tells us how we can know about good and evil, the world, and ourselves. It's not possible to give an exhaustive account here, but the bare bones are these:

Pleasure tells us that a thing is good, pain that another is an evil.
Observation through the senses tells us what the world is like (this is science).
And the anticipations are our in-born abilities and tendencies that nature has equipped us with (for example, our intuitive grasp of justice or fairness).

We should just stop over analyzing every thing in the universe and just live a happy life, right?

These aren't mutually exclusive things... (if they are, something is wrong in one's analysing).

Happiness, as the goal of life, is a complex thing. Certainly not the simple three step program they sell on TV. Knowledge of the universe (as in the sciences) is an important part of this, since you can't live without anxiety if you fear Nature.

Sex

What was Epicurus' sex life like? Was he married?

We know that he wasn't married, but beyond that we can't say for sure.

How are sexual relationships viewed through Epicurean Philosophy?

(Facets such as hetero/non heterosexual, monogamy/polygamy, social care to parents/family, expectations of sexual partners)

There are very few points where Epicurus writes about sex. He affirms that sex is a pleasure, but also cautions us that there are dangers of overindulgence (this applies to most other pleasures also). One infamous example is Sayings 51.

On the whole he seems to have been sex positive, though we have to remember that the sexual mores of his time were very different from ours. For instance, he was definitely against the practice that a youngster should have an older man as both a teacher and lover, and this was the norm in his time.

Epicurean philosophy is for all humans, so he makes no distinctions between sexual orientations. The advice would be the same for all.

There is no talk about the number of people in a marriage. He does advice us to follow the local laws, so in the context of a western European or American societies this would mean monogamy. Also the practice of polygamy has historically been one man and several not necessary willing women... Epicurus would be against such a marriage.

In general, Epicurus would be for social security (because the promotion of happiness is good), so he would be for taking care of one's parents and family, both social and private. There is a fragment of a letter to his mother where he wishes that she would stop sending him money, not because he couldn't use it, but so that she would have more.

With "expectations" you mean 'desires'? These should be analyzed like all other desires. And of course the expectations have to be compatible...

Most philosophers avoid the theme of sex. How to deal with this complex subject that causes us a lot of problems but is unavoidable?

Epicurus affirmed that sex is a pleasure, but like all pleasures it can have bad consequences. Like in all such cases, an individual should apply wisdom in deciding who to have sex with and when.

Virtues

Is a virtuous life a satisfying life?

Yes.

Laertius 132:
"Of all this the beginning and the greatest good is prudence. Wherefore prudence is a more precious thing even than philosophy; from it spring all the other virtues, for it teaches that we cannot lead a life of pleasure which is not also a life of prudence, honor, and justice; nor lead a life of prudence, honor, and justice, which is not also a life of pleasure. For the virtues have grown into one with a pleasant life, and a pleasant life is inseparable from them."

In Epicurean Philosophy virtues are patterns of behavior that are productive of pleasure. And a pleasurable life is a satisfying life.

Isn't it virtuous or satisfying to die so that others could have eudaimonia?

If it were virtuous to die for other people's eudaimonia (aristotelian term that is never properly defined), wouldn't that mean they would have to die for yours, too? In which case both would be dead...

Dying while protecting others would not be a case of dying to protect their eudaimonia... It would be case of dying to protect their lives, for example, a father protecting his children from attackers. An Epicurean would definitely do this.

Eudaimonia, as it's currently used, is an aristotelian term without any real meaning. Trying to pin down the meaning is like punching water... But one thing it does not take into account is life, since your eudaimonia can be destroyed after you have died. For an Epicurean such terms are a headache and we'd rather avoid them.

What is not virtue?

In Epicurean Philosophy virtues are patterns of behavior that produce long-term stable pleasures (in addition of being immediately pleasurable). For instance, honesty and justice are virtues because they bring with them life-enhancing results, whereas lying or criminality will lead to pain.

If a pattern of behavior doesn't produce such results, it can't be a virtue, and if it brings with it dangerous levels of pain it is a vice.

What is important if not virtue?

Virtues are important in choosing actions, since to know them means that one has studied and experienced what are, in general, the better ways to act. The application of prudent choices is easier when we know the virtues.

In the philosophical system, however, virtues aren't primary concepts. They are virtues because they produce pleasure, not the other way around. For example, Friendship is a virtue because friends are the greatest source of pleasure (and security). Pleasure is therefore the primary aspect and virtues 'merely' consequences of pleasure.

Unless I'm mistaken, Epicurean philosophy regards virtue as a merely an instrumental means to one's personal good, instead of as a constitutive means as found in the ethics of Aristotle, for instance. Do you see this as an advantage over such systems, or as a problem, or both?

Since the aristotelian etc. systems are wrong about the role of virtue and about the goal of life, the answer is "advantage".

Authorized Doctrine 1: There is no need to fear the gods

"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

Epicurus was not an atheist

Contrary what many today believe (and ancient opponents asserted), Epicurus seems to have believed in the Hellenic gods, and he urged his students to participate in the religious life of their cities and states.

However, he did not agree with the interpretations his contemporaries drew about the nature of the gods, their effect on human life, or vengefulness towards the humans.

The nature of the gods

In Epicurus' time every society believed in some sort of divinity, with polytheism being the most common variant. It's probable that he received a fairly religious upbringing from his mother. Because he expresses gentle feelings about his parents, it's possible that this wasn't as gloomy a thing as we tend to think today. This may also be the reason that the Epicurean gods are called blessed.

When we think about the circumstances that Epicurus writes in, we must remember that the sciences we have today couldn't even be imagined. The atomic theory (and physics in general) of his time wasn't an empirical science. They were inferences from the observable to the unobservable.

Because of his atomic theory (and his theory on sense-perceptions) Epicurus was certain that the gods existed as corporeal beings, and that humans perceived their 'images', with the mind serving as the sense organ.

The influence of the gods on human life

At this point we must admit a gap in our knowledge about Epicurus' writings about the gods (especially the work called On the Gods). None of these have survived to the present day. We are left to reconstruct his theories from statements (like this Doctrine), short passages, and fragments.

What we can be sure is that Epicurus didn't think that we should fear them because they either interfere in our lives or punish us for our actions.

The likeliest explanation is that, because he thought it self-evident that the gods exist, but couldn't find any evidence of interference, the gods were a higher category of beings than humans, and were not taking an interest in our lives.

The only effect they have on us, through the images we perceive of them, is to let us know that true Happiness is possible in the world. And by the practice of a proper philosophy we, too, can achieve it. The gods, in essence, set an example to us (like the one that the wise people set).

Epicurus said that what most people think about the gods is wrong. People tend to give to the gods attitudes and ideas that they themselves hold. And most such things are against the blessed nature of the deities.

In its theology, as in all other aspects, Epicurean Philosophy requires that we analyze and understand our beliefs as deeply as possible. If our beliefs about anything are inconsistent or contradictory, Happiness becomes impossible. There can be no peace of mind if we are mistaken about the pleasures we seek, nor if we are mistaken about the gods.

Punishment for atheism was severe.

The Athenians took their gods seriously, and since religion was an integral part of the state, atheism was also a crime. Though Socrates could have avoided the execution, he would have been exiled from the city (like Aristotle was).

It's possible that Epicurus was trying to avoid a similar fate, since he went even further than those two. There is, however, no evidence for this view. In all his writings there is both sincerity and willingness to tell things like they are. Most likely, if he had been an atheist, Epicurus wouldn't have shirked from saying so.

Deities today

Elsewhere the actual existence of the Epicurean gods has been analyzed more deeply.

The conclusion: There is no evidence of their existence.

---

Virallinen Opinkappale 1: Jumalia ei tarvitse pelätä

"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

Epikuros ei ollut ateisti

Toisin kuin monet nykyään uskovat (ja muinaiset vastustajat väittivät), Epikuros nähtävästi uskoi hellenistisiin jumaliin, ja kehotti oppilaitaan osallistumaan kaupunkiensa ja valtioidensa uskonnolliseen elämään.

Hän ei kuitenkaan yhtynyt aikalaistensa tulkintoihin jumalten luonteesta, heidän vaikutuksesta ihmiselämään, tai kostonhaluisuudesta ihmisiä kohtaan.

Jumalten luonne

Epikuroksen aikaan jokainen yhteiskunta uskoi jonkinlaiseen jumaluuteen, ja monijumalaisuus oli yleisin muoto. On todennäköistä, että hän sai varsin uskonnollisen kasvatuksen äidiltään. Koska hän ilmaisee helliä tunteita vanhempiaan kohtaan, on mahdollista, ettei tämä ollut niin synkkä asia kuin kuvittelemme. Tämä saattaa myös olla se syy miksi Epikurolaiset jumalat kuvataan siunattuina.

Ajatellessamme olosuhteita, joissa Epikuros kirjoitti, meidän tulee muistaa, ettei meidän tuntemiamme tieteitä voitu edes kuvitella. Hänen aikainen atomiteoria (ja fysiikka yleisesti) ei ollut kokeellinen tiede. Ne olivat päätelmiä havainnoitavasta ei-havainnoitavaan.

Atomiteoriansa (ja aisti-havaintoteoriansa) takia Epikuros oli varma jumalten olevan olemassa ruumiillisina olentoina, ja ihmisten havaitsevan heidän 'kuviaan', mielen toimiessa aistielimenä.

Jumalten vaikutus ihmisten elämään

Meillä on kuitenkin aukko tietämyksessämme. Meiltä puuttuu Epikuroksen kirjoitukset jumalista (erityisesti kirja nimeltään Jumalista). Mikään näistä ei ole säilynyt nykypäivään asti. Meidän pitää siis rakentaa hänen teoriansa uudelleen lausahduksista (kuten tämä Opinkappale), lyhyistä kappaleista, ja sirpaleista.

Epikuroksen mukaan voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei meidän tarvitse pelätä jumalia siksi että he puuttuisivat elämäämme tai rankaisisivat teoistamme.

Todennäköisin selitys on että, koska hän piti jumalia itsestäänselvinä, muttei löytänyt mitään todisteita asioihinpuuttumisesta, jumalat olivat olentoina korkeammalla tasolla kuin ihmiset, eivätkä olleet kiinnostuneita elämästämme.

Ainoa vaikutus joka heillä on meihin, heistä havaitsemiemme kuvien kautta, on kertoa meille todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista. Oikeanlaisen filosofian harjoittamisella mekin voimme saavuttaa sen. Jumalat siis, pähkinänkuoressa, näyttävät meille esimerkkiä (kuten viisaat ihmisetkin).

Epikuroksen mukaan useimpien ihmisten uskomukset jumalista ovat vääriä. He antavat jumalille asenteita ja ideoita, joita itse pitävät tärkeinä. Ja useimmat näistä ovat vastoin jumalten siunattua luonnetta.

Teologiassaan, kuten kaikissa muissakin osissaan, Epikurolainen Filosofia vaatii meitä tarkastelemaan ja ymmärtämään uskomuksemme niin syvällisesti kuin mahdollista. Jos uskomuksemme ovat epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia, Onnellisuus ei ole mahdollista. Mielenrauhaa ei ole jos olemme väärässä nautinnoista, joita tavoittelemme, tai jos olemme väärässä jumalista.

Rangaistus ateismista oli ankara

Ateenalaiset ottivat jumalansa vakavasti, ja koska uskonto oli kiinteä osa valtiota, ateismi oli myös rikos. Sokrates olisi voinut välttää teloituksen, mutta hänet olisi silti karkotettu (kuten Aristoteles myöhemmin).

On mahdollista Epikuroksen yrittäneen välttää samanlaisen kohtalon, sillä hän meni vielä pidemmälle kuin nuo kaksi. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Kaikissa hänen kirjoituksissaan on vilpittömyyttä ja valmiutta kertoa asiat niin kuin ne ovat. Jos Epikuros siis olisi ollut ateisti, hän olisi todennäköisesti sanonut niin.

Jumalat nykyään

Toisaalla on käsitelty syvällisemmin Epikurolaisten jumalien todellista olemassaoloa.

Johtopäätös: Heidän olemassaolostaan ei ole mitään todisteita.

Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Vain desire leads to short satisfaction

Zack asks:
"Why does satisfaction last such a short amount of time?"

Because the desire satisfied was non-natural.

The nature of a vain desire is such that it cannot ever be truly fulfilled, unlike the necessary or natural desires. Therefore the desire returns quickly.

If you suffer from short satisfactions, you need to evaluate those desires thoroughly. What would happen if you didn't satisfy this desire?

If the desire is a vain one, nothing bad will happen. You can safely and painlessly discard such desires to seek more stable satisfaction.

If the desire is a natural one, there might be some initial discomfort, but the positive results out-weigh the negatives. You can discard these desires, too, or you can occasionally indulge, but only carefully. These are dangerous desires, easy to over-indulge in...

It might turn out that the desire is a necessary one. Necessary for comfort, Happiness, or even to Life itself. In this case something is seriously wrong! You'll need to seek expert advice. For example, if you're always thirsty, and water doesn't satisfy you, no matter the amount, you should go to the doctor. You might be sick.

Evaluation of one's desires is a difficult task, but a necessary one. Without it we'd be at the mercy of our whimsies and vain opinions, and never truly Happy. But then again, nothing worthwhile is ever easy.

---

Turhamainen halu johtaa lyhyeen tyytyväisyyteen

Zack kysyy:
"Miksi tyytyväisyys kestää niin vähän aikaa?"

Koska tyydytetty halu oli ei-luonnollinen.

Turhamaista halua ei voi koskaan todella tyydyttää, toisin kuin välttämättömät tai luonnolliset halut. Niinpä tällainen halu tulee uudelleen nopeasti.

Jos kärsit lyhyestä tyytyväisyydestä, sinun pitää arvioida näitä haluja todella tarkasti. Mitä tapahtuisi jos et tyydyttäisi tätä halua?

Jos halu on turhamainen, mitään pahaa ei tapahdu. Voit turvallisesti ja tuskattomasti hylätä tällaiset halut etsiäksesi vakaampaa tyydytystä.

Jos halu on luonnollinen, luopuminen saattaa aluksi olla epämukavaa, mutta hyvät vaikutukset ovat suurempia kuin huonot. Voit hylätä nämäkin halut, tai silloin tällöin langeta niihin, mutta vain varovaisesti. Nämä ovat vaarallisia haluja, ylilyöntiin on helppo sortua...

Saattaa käydä niinkin, että halu on välttämätön. Välttämätön mukavuudelle, Onnellisuudelle, tai Elämälle itselleen. Tässä tapauksessa jokin on pahasti vialla! Tarvitset asiantuntija-apua. Esimerkiksi, jos olet aina janoinen eikä vesi auta, määrästä riippumatta, sinun pitäisi mennä lääkäriin. Saatat olla sairas.

Halujen arviointi on vaikea tehtävä, mutta välttämätöntä. Ilman sitä olisimme oikkujemme ja turhamaisten mielipiteidemme armoilla, emmekä koskaan todellisesti Onnellisia. Mutta mikään arvokas ei ole koskaan helppoa.

Neither theist nor atheist

Gie asks:
"is Epicurus is an atheist or agnostic?"

It would be easier if Epicureanism would fit into the narrow labels that we use today. However, Epicurus constructed his system for living humans... and when there is life (or humans) nothing is ever easy.

The short answer is that Epicurus was theistic in his metaphysics, but an atheist in practice.

In the Letter to Menoeceus he explicitly states that the existence of gods (he lived in polytheistic Athens) is self-evident. So he wasn't an atheist...

However... the gods are not what most people think they are (the Hellene gods weren't a nice bunch). They do not interfere in human affairs, nor do they punish sinners after death.

Epicurean gods exist as blessed beings, apart from and above the world. The only real influence they have is to show humans an example of perfect Happiness. Humans can achieve such happiness through Epicurean philosophy.

Tony adds:
"My understanding of Epicurus is that he is neither agnostic nor atheist, I thinks he is Pantheist!"

The gods are a separate entity from 'the Nature', so this wouldn't be pantheism as such. The later Epicureans do write of Nature as if of a divinity, but that is poetic license.

---

Ei teisti eikä ateisti

Gie kysyy:
"onko Epikuros ateisti tai agnostikko?"

Olisi mukavaa jos Epikurolaisuus sopisi pieniin lokeroihimme. Hän kuitenkin loi järjestelmänsä eläville ihmisille... Ja missä on elämää (tai ihmisiä) mikään ei ole koskaan helppoa.

Lyhyt vastaus on, että Epikuros oli metafysiikaltaan teisti, mutta käytännössä ateisti.

Kirjeessä Menokeukselle hän sanoo suoraan, että jumalten olemassaolo (hän eli polyteistisessä Ateenassa) on itsestäänselvää. Hän siis ei ollut ateisti.

Mutta... Jumalat eivät ole sellaisia kuin useimmat ihmiset ajattelevat (Hellaksen jumalat eivät olleet kivaa porukkaa). He eivät puutu ihmisten asioihin, eivätkä rankaise syntejä kuoleman jälkeen.

Epikurolaiset jumalat ovat siunattuja olentoja, erossa maailmasta ja sen yläpuolella. Heidän ainoa vaikutuksensa on antaa ihmisille esimerkki täydellisestä Onnellisuudesta. Ihmiset voivat saavuttaa tällaisen onnellisuuden Epikurolaisella filosofialla.

Tony lisää:
"Ymmärtääkseni Epikuros ei ole agnostikko eikä ateisti, mielestäni hän on Panteisti!"

Jumalat ovat eri asia kuin 'Luonto', joten tämä ei sinällään olisi panteismia. Myöhemmät Epikurolaiset kirjoittavat Luonnosta kuin jumaluudesta, mutta tämä on taiteellista vapautta.

Authentic quotes

Joacim asks:
"How many authentic quotes from Epicurus have survived?"

In general, Diogenes Laertius' bookseries The Lives of the Philosophers is the primary source of Epicurus' teachings. None of the actual originals have survived, but Laertius copied them in verbatim. The Epicurean texts are in the tenth book, and contain the Authorized Doctrines, the Letters to Menoeceus, Herodotus, and Pythocles. These are the most important philosophical writings, but there are also other bits, like the last will and testament, and his last letter.

There is also a collection of Epicurean quotes called the Vatican Sayings (they were rediscovered in Vatican). These have much overlap with Laertius, so they are accepted as reliable sources too.

In 1887 Hermann Usener published a collection called the Epicurea, that contains fragments about Epicurus and Epicureans. Many of these are from unknown or hostiles sources, so care must be had when using them.

All of these text can be found here.

---

Aidot lähteet

Joacim kysyy:
"Kuinka monta aitoa lähdettä Epikurokselta on säilynyt?"

Yleisesti tärkeimpänä lähteenä Epikuroksen opeista pidetään Diogenes Laertiuksen kirjasarjaa Filosofien Elämät. Yksikään alkuperäisteksti ei ole säilynyt, mutta Laertius kopioi ne sanatarkasti. Epikurolaiset tekstit ovat kymmenennessä kirjassa, ja pitävät sisällään Viralliset Opit, sekä kirjeet Menoekeukselle, Herodotukselle, ja Pythokleelle. Nämä ovat tärkeimmät filosofiset kirjoitukset, mutta tämän lisäksi on vielä testamentti ja hänen viimeinen kirjeensä.

Lisäksi on kokoelma Epikurolaisia lainauksia, Vatikaanin Sanonnat (ne löydettiin Vatikaanista). Niissä on paljon samaa kuin Laertiuksessa, joten myös niitä pidetään luotettavina lähteinä.

Vuonna 1887 Hermann Usener julkaisi kokoelman nimeltään Epicurea, joka sisältää katkelmia Epikuroksesta ja Epikurolaisista. Monet näistä ovat tuntemattomista tai vihamielisistä lähteistä, joten niitä käytettäessä pitää olla varovainen.

Kaikki nämä tekstit löytyvät täältä.

Fear of death trumps knowledge

Tony asks:
"Why do we still fear death, even though we know in advance that we are going to die?"

The fear of death is one of the main fears of human life (with gods and pain). This is why it's a part of the Tetrapharmakos, or Four-fold Medicine, of Epicurus.

Authorized Doctrine 2:
Death is nothing to us, because a body that has been dispersed into elements experiences no sensations, and the absence of sensation is nothing to us.

The reason that we still fear death even though we know we are mortal, is that fear is an emotion, and knowledge has only a weak effect on our emotions. Even though some schools of thought assert that intellect is the dominant thing in our lives, the Epicureans understand that this is not entirely true.

Most people will avoid contemplating or even of thinking about death. While this is understandable, it also leaves them open to an unnecessary fear. And we must remember that real life will include death without regard to our wishful thinking...

The proper way to prepare oneself is a combination of knowledge and emotional training. It's not enough to know that we will die, but we must also understand that death is nothing to us, and this includes a practice of contemplation.

After death there is nothing that can hurt or punish us. There is no heaven or hell. There is nothing. At death we cease to be.

Socrates Judah adds:
"People often fear death because they don't wnt to leave all that they have in their life behind."

This a part of the fear, yes. People and possessions dear to our hearts will, in a sense, be left behind. Though, it must be said that this is a manifestation of the general fear of being dead.

One good way of avoiding this aspect is to live better, and while our loved ones may grieve us, they too should understand that our lives are the thing that matters, not our death. If we don't fear our deaths, we won't fear the death of another.

Ida adds:
"most people have always been afraid of the unknown."

And being dead is the ultimate unknown... for some.

Epicureans should strive to know and feel that it's not unknown, it's actually a state of non-being. It's like not-being-born-yet.

Death is nothing to us.

---

Kuoleman pelko voittaa tietämisen

Tony kysyy:
"Miksi me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme etukäteen kuolevamme?"

Kuoleman pelko on yksi ihmiselämän tärkeimmistä peloista (jumalten ja tuskan ohella). Tämän vuoksi se on osa Epikuroksen Tetrapharmakosta, Nelinkertaista Lääkettä.

Virallinen Oppi 2:
Kuolema ei ole meille mitään, sillä keho, joka on hajonnut osiinsa ei koe mitään tuntemuksia, ja tuntemusten puute ei ole meille mitään.

Me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme olevamme kuolevaisia, koska pelko on tunne, ja tiedolla on vain hyvin heikko vaikutus tunteisiimme. Jotkut koulukunnat väittävät järjen olevan hallitseva tekijä elämässämme, mutta Epikurolaiset tietävät, ettei tämä ole täysin totta.

Useimmat ihmiset välttävät kuoleman mietiskelyä tai jopa sen ajattelua. Vaikka tämä on ymmärrettävää, se jättää heidät alttiiksi tarpeettomalle pelolle. Ja täytyy muistaa, että kuolema kuuluu elämään toiveajattelustamme huolimatta...

Asianmukainen valmistautuminen koostuu tiedosta ja tunne-elämän harjoittamisesta. Ei riitä, että tiedämme kuolevamme, vaan meidän pitää myös ymmärtää, ettei kuolema ole meille mitään, ja tämä sisältää mietiskelyä.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään mikä voisi satuttaa tai rangaista meitä. Taivasta tai helvettiä ei ole. Siellä ei ole mitään. Kuoltuamme me lakkaamme olemasta.

Socrates Judah lisää:
"Ihmiset monesti pelkäävät kuolemaa, koska eivät halua jättää kaikkea omaamaansa."

Tämä on osa pelkoa. Rakastamamme ihmiset ja asiat jäävät tavallaan jälkeemme. Pitää kuitenkin muistaa tämän olevan oire yleisestä pelosta olla kuollut.

Eräs hyvä tapa välttää tätä pelkoa on elää paremmin, ja vaikka rakkaamme saattavat surra kuolemaamme, heidänkin pitäisi ymmärtää, että merkittävää on elämämme, ei kuolemamme. Jos emme pelkää omaa kuolemaamme, emme pelkää toisenkaan kuolemaa.

Ida lisää:
"useimmat ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta."

Ja kuolleenaoleminen on kaikkein tuntemattomin... joillekin.

Epikurolaisten tulisi pyrkiä tietämään ja tuntemaan, ettei se ole tuntematonta vaan olemassaolemattomuutta. Kuin ei olisi vielä syntynyt.

Kuolema ei ole meille mitään.

No happiness at the expense of another

Surya asks:
"Is it right for someone to gain/experience happiness or rewards at the expense of another man?"

No!

There are two main reasons why Happiness can't be achieved at the expense of others: Justice and self-reliance.

Only the just person can be Happy

Authorized Doctrine 5:
It is impossible to live pleasantly without living wisely and honorably and justly, and it is impossible to live wisely and honorably and justly without living pleasantly. Whenever any one of these is lacking (when, for instance, one is not able to live wisely, though he lives honorably and justly) it is impossible for him to live a pleasant life.

If one breaks Justice, it becomes impossible to live in Happiness. This is the main reason that we must not pursue happiness through using others. The short-term rewards of exploiting others may be great, but eventually the consequences will overcome such rewards.

The reason?

Authorized Doctrine 35:
It is not possible for one who secretly violates the provisos of the agreement not to inflict nor allow harm to be confident that he won't get caught, even if he has gotten away with it a thousand times before. For up until the time of death, there is no certainty that he will indeed escape detection.

No rest for the wicked...

The Purpose of Life (telos) is to live without pain or anxiety. The unjust person is unable to do so because he can never be entirely sure that the actions of the past will not catch up.

An important thing to remember when discussing the Epicurean system of justice is that the motivation to be just is personal, but the benefits are mutual. It's good for everyone to be just.

Self-reliance

No one else can pursue your Happiness for you.

While it's true that others can help (or hinder) in the pursuit, it's an illusion that this can lead to a true state of Happiness.

Sayings 54:
It is not the pretended but the real pursuit of philosophy that is needed; for we do not need the appearance of good health but to enjoy it in truth.

For Epicurus philosophy is not merely the consideration of abstract concepts, but a form of mental hygiene. If we discard the harmful beliefs and habits, we are more likely to achieve Happiness (ataraxia).

In this instance, the belief that using others gains anything is harmful, and the habit of doing so even more destructive.

---

Toisen kustannuksella ei saavuta onnellisuutta

Surya kysyy:
"Onko oikein saavuttaa/kokea onnellisuutta tai palkkioita toisen ihmisen kustannuksella?"

Ei!

Onnellisuutta ei voi saavuttaa toisen kustannuksella kahdesta syystä: Oikeudenmukaisuus ja itseensäturvautuminen.

Vain oikeudenmukainen voi olla Onnellinen

Pääoppi 5:
On mahdotonta elää onnellisesti jos ei elä viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti, ja on mahdotonta elää viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti ilman että elää onnellisesti. Jos yksi näistä puuttuu (kun ei voi elää viisaasti, vaikka elää kunniallisesti ja oikeudenmukaisesti) on mahdotonta elää onnellinen elämä.

Jos on epäoikeudenmukainen, on mahdotonta elää Onnellisesti. Tämä on tärkein syy miksemme saisi tavoitella onnellisuutta toisen kautta. Muiden hyväksikäyttämisen tulokset voivat olla suuria lyhyellä aikavälillä, mutta jossain vaiheessa haitat kasvavat tuloksia suuremmiksi.

Syy?

Pääoppi 35:
Se, joka salaa rikkoo sopimusta olla vahingoittamatta toista tai sallia itseään vahingoitettavan, ei voi koskaan olla varma ettei jää kiinni, vaikka olisi välttänyt tämän tuhat kertaa aiemminkin. Kuolemaansa saakka hän ei voi olla varma etteikö häntä havaita.

Pahuus ei lepoa tunne...

Elämän Tarkoitus (telos) on elää tuskattomasti ja ilman ahdistusta. Epäoikeudenmukainen henkilö ei voi näin tehdä, sillä hän ei voi koskaan olla varma että menneisyyden teot eivät saa häntä kiinni.

Keskusteltaessa Epikurolaisesta oikeudenmukaisuudesta on tärkeää pitää mielessä, että syy olla oikeudenmukainen on henkilökohtainen, mutta hyödyt ovat molemminpuolisia. Oikeudenmukaisuus hyödyttää kaikkia.

Itseensäturvautuminen

Kukaan ei voi tavoitella Onnellisuutta puolestasi.

On totta, että muut voivat auttaa (tai haitata) tavoittelua, mutta on harhaa uskoa, että tämä johtaisi todelliseen Onnellisuuteen.

Sanonnat 54:
Emme tarvitse teeskenneltyä vaan todellista filosofian tavoittelua, sillä emme halua hyvän terveyden vaikutelmaa, vaan olla oikeasti terveitä.

Epikurokselle filosofia ei ole pelkästään abstraktien käsitteiden pohdintaa, vaan eräänlaista ajattelun hygieniaa. Kun jätämme haitalliset uskomukset ja tavat, saavutamme todennäköisemmin Onnellisuuden (ataraxian).

Tässä tapauksessa uskomus, että muiden hyväksikäytöllä saavutetaan mitään on haitallinen, ja näintekemisen tapa on vielä tuhoisampi.

Some human inventions are non-natural desires

Bartholomew asks:
"Why are things created by mankind considered unnatural? Are not ourselves and our creative capacities just as natural as everything else? Are we not merely another mechanism in the process of natural creation? When ants burrow into the earth to build a home is it more natural than when man mines minerals and cuts down trees for the same end?"

Animals have only natural desires

One of the differences between us and the animals is that they live under conditions that prohibit them from pursuing anything but what is required for survival. Sadly, some humans are also in this situation. But other humans are insulated from survival conditions, and they are at risk from non-natural desires.

Ants and humans both build homes for themselves, but ants build one because if they don't, they will die. Many humans who build a home go far beyond what is required for life... or even great comfort!

To put it bluntly, it's natural for us to desire a home, but non-natural to want to live in a palace.

There is a disconnect between our capabilities and our understanding of "what is good for me?" So if (and when) Epicureanism cautions us against some desires, it's not because all human creations are non-natural, but because some definitely are.

Negative effects are the guide in this

Tom adds:
"Why do you think that Eism considers things created by mankind as unnatural? It doesn't unless these 'creations' cause negative effects."

Tom is right.

As always, when evaluating desires, the question to ask is: "Where will this lead to? Will it detract from my life, or add to it? Will it eventually cause more pain than pleasure?"

In the Letter to Menoeceus (130), Epicurus writes: "Although pleasure is the greatest good, not every pleasure is worth choosing."

Later he adds (132): "When we say that pleasure is the goal, we do not mean the pleasure of debauchery or sensuality."

What is generally misunderstood about Epicureanism is that it's ascetic at its core. It's not the hedonism of your forebears...

Many times people have criticized Epicureanism for its hedonism, without understanding how this is brought under control. In the same Letter, Epicurus talks about sober reasoning that will have to be done to pursue the proper desires and disregard the non-natural ones.

The beginning of Epicurean ethics is "pursue pleasure", but the rest is "here's how to do it without destroying yourself."

Necessity, chance, and choice

Bartholomew continues:
"I think this because of the page description. Any creation of man is far from simple. No man can make a pencil on his own. It takes miners, lumberjacks, refiners, etc. As for causing negative effects, Epicurus did not believe in determinism, but in indeterminism. Probabilistic causation does not infer that an act must cause negative effects, which are themselves only perceived as negative. Eating does not have negative effects for the eater, but does for the eaten. Deriving that pain is evil and pleasure is good creates a paradox in social interaction, it is evil in one set of eyes, but good in another. This makes good and evil a perception, and not a definitive objectivity. I personally do not believe in either. I believe in actions and their results."

Actually Epicurus believed in both. And in choice, too, though he set that apart from them. He says in the Letter to Menoeceus (134): "He understands that while some things are indeed caused by fate, other things happen by chance or by choice."

Even within probabilistic causation some things are so probable as to be virtually certain. In many cases these virtually certain things are virtually certain to cause negative effects. In Epicurean understanding of desires the further one moves from those desires that are natural and necessary for physical life, the more certain one can be that the effects will be negative... eventually.

Eating will most certainly have negative effects for the eater who eats without prudence. Obesity is mostly a result of disordered eating. And it will kill you. While Epicureanism doesn't (and can't) give specific advise on how to eat, it can say that an obese person is doing something harmful to one self.

The paradox is an illusion. It's caused by a misunderstanding of the Epicurean system beyond pleasure and pain. If we were to only follow these two we would end up in the Utilitarian mess, where everything is smoke and mirrors.

Fortunately Epicurus goes further. For any living thing pleasure and pain are the mechanism that it uses to differentiate things that will keep it alive and things that will kill it. This is not a matter of mere perception, it's a matter of Life. On this foundation Epicurus built a classification of the desires, and ultimately an ethical system.

There is however no possible way for humans to achieve definite objectivity. Life, and especially human Life, is much too complex to pursue such folly (a perfect example of non-natural desire). This doesn't, however, mean that we cannot say anything about good and evil. That would be a case of the Nirvana Fallacy.

---

Jotkin ihmisten luomat asiat ovat ei-luonnollisia haluja

Bartholomew kysyy:
"Miksi ihmisten luomia asioita pidetään epäluonnollisina? Emmekö me ja kykymme luoda uutta ole yhtä luonnollista kuin kaikki muukin? Emmekö ole vain yksi luonnon luovista mekanismeista? Onko muurahaisten keonrakentaminen luonnollisempaa kuin mineraalien kaivaminen ja puiden kaataminen kotien rakentamiseksi?"

Eläimillä on vain luonnollisia haluja

Eräs ihmisiä ja eläimiä erottavista tekijöistä on, että ne elävät oloissa, jotka estävät tavoittelemasta mitään mikä ei auta selviytymisessä. Valitettavasti ihmisiäkin elää näissä oloissa. Mutta monet ihmiset ovat suojassa näiltä oloilta, ja he ovat alttiita ei-luonnollisille haluille.

Sekä muurahaiset että ihmiset rakentavat koteja, mutta muurahaiset rakentavat sellaisen, koska muuten ne kuolevat. Monet ihmiset rakentavat koteja, jotka ylittävät roimasti elämän... ja jopa mukavuuden vaatimukset!

Suoraan sanottuna, on luontaista haluta kotia, mutta ei-luonnollista haluta asua palatsissa.

Meidän kykymme ovat ristiriidassa ymmärrykseemme siitä, "mikä on hyväksi meille?" Joten jos (ja kun) Epikurolaisuus varoittaa joistakin haluista, se ei johdu siitä, että kaikki ihmisen luoma olisi ei-luonnollista, vaan koska jotkin niistä varmasti ovat.

Haitalliset seuraukset ovat oppaamme

Tom lisää:
"Miksi ajattelet että Epikurolaisuus pitää ihmisen luomaa epäluonnollisena? Näin ei ole elleivät nämä 'luomukset' aiheuta haitallisia vaikutuksia."

Tom on oikeassa.

Kun arvioidaan haluja, pitää aina kysyä: "Mihin tämä johtaa? Haittaako se elämääni, vai lisää siihen jotain? Tuleeko siitä loppujenlopuksi enemmän tuskaa kuin nautintoa?"

Kirjeessä Menoekeukselle (130) Epikuros kirjoittaa: "Vaikka nautinto on korkein hyvä, kaikki nautinnot eivät ole valitsemisen arvoisia."

Myöhemmin hän lisää (132): "Kun sanomme että nautinto on tavoite, emme tarkoita irstailun tai aistillisuuden nautintoja."

Monestikaan ei ymmärretä, että Epikurolaisuus on pohjimmiltaan askeettista. Se ei ole esiäitiesi hedonismia...

Usein Epikurolaisuutta arvostellaan juuri hedonismin vuoksi, ymmärtämättä kuitenkaan miten sitä hillitään. Samassa Kirjeessä Epikuros puhuu selvästä järkeilystä, jota täytyy tehdä, jotta voi tavoitella säädyllisiä haluja ja välttää ei-luonnollisia.

Epikurolainen etiikkaa alkaa "nautinnontavoittelusta", mutta loppu onkin sitten "näin teet sen tuhoamatta itseäsi."

Välttämättömyys, sattuma, ja valinta

Bartholomew jatkaa:
"Sivun kuvaus saa minut ajattelemaan näin. Kaikki ihmisen luoma on monimutkaista. Kukaan ei osaa tehdä kynää. Siihen tarvitaan kaivosmiehiä, metsureita, jalostajia, jne. Mitä tulee haitallisiin vaikutuksiin, Epikuros ei uskonut determinismiin vaan indeterminismiin. Todennäköisyyskausaatio ei osoita että toiminta aiheuttaa haitallisia seurauksia, jotka vain käsitetään haitallisina. Syöminen ei aiheuta syöjälle haittaa, mutta syödylle kyllä. Johdettaessa, että tuska on pahaa ja nautinto hyvää, aiheutetaan paradoksi sosiaalisissa suhteissa, se on pahaa jollekin, mutta hyvää toiselle. Näin hyvästä ja pahasta tulee näkökulma, eikä varmaa objektiivisuutta. Itse en usko kumpaankaan. Uskon toimiin ja niiden seurauksiin."

Itseasiassa Epikuros uskoi molempiin. Ja myös valintaan, vaikka hän erottikin sen näistä. Hän sanoo Kirjeessä Menoekeukselle (134): "Hän ymmärtää, että vaikka jotkin asiat tapahtuvat välttämättä, toiset tapahtuvat sattumalta tai koska ne valitaan."

Jopa todennäköisyyskausaatiossa jotkin asiat ovat niin todennäköisiä että ovat lähes varmoja. Monesti nämä lähes varmat asiat aiheuttavat lähes varmasti haitallisia vaikutuksia. Epikurolaisessa ajattelussa mitä kauemmas siirrytään haluista, jotka ovat luonnollisia ja välttämättömiä fyysiselle elämälle, sitä varmempia voimme olla, että ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia... lopulta.

Syöminen aiheuttaa varmasti haittaa sille, joka syö ilman harkintaa. Lihavuus on enimmäkseen seurausta häiriintyneestä syömisestä. Ja se on kuolemaksi. Vaikka Epikurolaisuus ei (eikä voi) neuvo kuinka pitäisi syödä, se voi sanoa lihavan tekevän jotain haitallista.

Paradoksi on harha. Se on nautinnon ja tuskan ulkopuolelle jäävän Epikurolaisen järjestelmän väärinymmärrystä. Jos me seuraisimme vain niitä päätyisimme Utilitaristien sotkuihin, joissa kaikki on sumun ja varjojen peitossa.

Onneksi Epikuros menee pidemmälle. Jokaiselle elävälle olennolle nautinto ja tuska ovat mekanismi, jolla se erottelee elämää ylläpitävät asiat niistä jotka tappavat. Tämä ei ole pelkkää näkökulmaa, vaan se on Elämän ehto. Tälle perustalle Epikuros rakentaa halujen luokittelun, ja lopulta eettisen järjestelmän.

Ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa varmaa objektiivisuutta. Elämä, ja erityisesti ihmiselämä, on aivan liian monimutkaista tällaisen hupsuuden tavoitteluun (täydellinen esimerkki ei-luonnollisesta halusta). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi sanoa mitään hyvästä ja pahasta. Se olisi Nirvana Harhapäätelmä.

Variation in Pleasure

Tommy asks:

"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)

What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"

Forms of pleasure

The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.

Basically there are two kinds of pleasure.

The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.

The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).

Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.

The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.

Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.

Variation is in the kinematic pleasures

Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.

While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.

Will comments:

Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.

As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.

There can be pleasure while there is also pain.

Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.

The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.

Loosing sight of the important things

This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.

It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.

This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.

Beware of partying

Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.

---

Vaihtelu nautinnossa

Tommy kysyy:

"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)

Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"

Nautinnon muodot

Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.

Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.

Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.

Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).

Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.

Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.

Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.

Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa

Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.

Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.

Will kommentoi:

Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.

Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.

Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.

Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.

Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.

Tärkeiden asioiden unohtamisesta

Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.

On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.

Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.

Varokaa juhlimista

Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.

Epicureanism vs. stoicism 1

Steve asks:
"Compare and contrast with stoicism, especially with respect to the criticism that Epicureanism is too self-focused (similar to criticism of buddhism) vs. the stoical focus on "virtue" and duty, and which leads to better results for the individual and society."

Those of you who are in the Garden of Epicurus -group on Facebook have heard my general views on stoicism... (Hint: I don't like it.)

What should be understood clearly is that this criticism is not an outsider's criticism... It's a stoic trick! It's a defense of stoicism, not a genuine inquiry.

If this were a philosophical discussion, I wouldn't answer this, but because it isn't (and I know that Steve is genuinely interested) I'll give an Epicurean perspective on it.

Note that this isn't an answer, but a commentary.

Self-focused

The purpose of Epicureanism is to help humans live happy lives. This purpose requires that the emphasis of the system must be on the individual. Because humans are a social species, it also has implications on societies and other human groups.

A philosophy cannot be too self-focused, because all possible gatherings of humans are composed of individuals.

Stoicism on the other hand has always been the philosophy of the ruling class. The most famous stoics are emperors, aristocrats, or their lackeys (Marcus Aurelius, Cicero, or Seneca). They claim to care about the 'little people', but this is just talk.

Virtue and duty

To say that Epicureans don't emphasize virtue and duty is to reveal one's ignorance of Epicurus' teachings. Or a malicious omission of details. And the stoics are guilty of the latter.

This part of the 'criticism' is a rhetorical subterfuge. To compare self-focusedness on one hand with virtue and duty on the other, is to compare apples and hammers to prove that apples aren't as good at pounding nails.

Self-focusedness is a requirement for the analysis of virtue or duty... because they are always aspects of individuals!

Stoic's fancy words about virtue and duty are meaningless babble, because they ignore the foundations that such things are built on.

Better results?

The stoics are either lying or talking nonsense, but yet they claim better results. How can this be?

Because they have defined what these results should be!

It's true that, when Epicureans define what the results should be, Epicureanism gets the better results too... But at least we don't lie and cheat!

---

Epikurolaisuus vs. stoalaisuus 1

Steve kysyy:
"Vertaa ja aseta vastakkain stoalaisuuden kanssa, erityisesti mitä tulee siihen kritiikkiin että Epikurolaisuus on liian minä-keskeistä (buddhalaisuudesta samanlaista kritiikkiä) kun taas stoalaisuuden 'hyveiden' ja velvollisuuden painotus johtaa parempaan tulokseen yksilölle ja yhteiskunnalle."

Ne teistä, jotka ovat Facebookin Garden of Epicurus -ryhmässä ovat kuulleet mielipiteeni stoalaisuudesta... (Vihje: En pidä siitä.)

Jokaisen pitää ymmärtää, että tämä kritiikki ei ole ulkopuolisen esittämää... Se on stoalainen harhautus! Se on stoalaisuuden puolustamista, ei aitoa kiinnostusta.

Jos tämä olisi filosofinen keskustelu, en vastaisi, mutta kun ei ole (ja tiedän että Steve on aidosti kiinnostunut) niin annan Epikurolaisen näkökulman asiaan.

Huomaa, että tämä ei ole vastaus, vaan kommentointia.

Minä-keskeisyys

Epikurolaisuuden tarkoituksena on auttaa ihmisiä elämään onnellisina. Tämän vuoksi järjestelmän täytyy painottaa yksilöä. Koska ihminen on sosiaalinen olento, sillä on myös vaikutuksia yhteiskuntaan ja muihin ryhmiin.

Filosofia ei voi olla liian minä-keskeistä, sillä kaikki ihmisjoukot koostuvat yksilöistä.

Stoalaisuus taas on aina ollut hallitsijoiden filosofia. Tunnetuimmat stoalaiset ovat keisareita, aatelisia, tai heidän apureitaan (Marcus Aurelius, Cicero, tai Seneca). He sanovat välittävänsä 'pienistä ihmisistä', mutta tämä on vain puhetta.

Hyve ja velvollisuus

Kun joku sanoo, etteivät Epikurolaiset painota hyvettä ja velvollisuutta, hän paljastaa tietämättömyytensä Epikuroksen opeista. Tai pahantahtoisen asioiden kertomattajättämisen. Stoalaiset syyllistyvät jälkimmäiseen.

Tämä osa 'kritiikkiä' on retorinen hämäys. Minä-keskeisyyden vertaaminen hyveeseen ja velvollisuuteen on kuin omenoiden ja vasaroiden vertaaminen todistettaessa kumpi on parempi nauloja hakatessa.

Minä-keskeisyys on yksi vaatimus hyveen ja velvollisuuden tutkimiselle... sillä ne ovat aina yksilöiden ominaisuuksia!

Stoalaisten hienot sanat hyveestä ja velvollisuudesta ovat merkityksetöntä pulinaa, sillä he unohtavat perustan niiden rakentamiselle.

Paremmat tulokset?

Stoalaiset joko valehtelevat tai puhuvat soopaa, mutta silti väittävät saavansa aikaa paremmat tulokset. Miten näin voi olla?

Koska he ovat määritelleet mitä tulosten pitäisi olla!

Tietenkin, jos Epikurolaiset määrittelevät mitä tulosten pitäisi olla, niin Epikurolaisuus saa aikaan paremmat tulokset... Mutta ainakaan me emme valehtele ja huijaa!

Epicurean good life?

Tim asks:
"I want to know what Epicurean's idea of the good life is. I have heard that it consists of three things. food, friends and shelter. is this correct? Where does this come from in his writings? Where might it have come from...?"

THE good life

In Epicureanism there is no the good life! Meaning that, despite what other schools of thought say, there are many roads to the Purpose of Life: Happiness. The world and life are much too complex to fit into simple categories.

What we can have from Epicureanism is a set of general principles that help us to determine what is good for one individual... and every individual must do this determination for themselves.

In a sense the whole Epicurean system is an answer to your question, Tim. I wish that I could give you a definite answer! But that would require me to lie like a platonist...

Food, friends and shelter

All three are requirements of a good life, but not the only requirements (necessary but not sufficient).

Food and shelter are necessary conditions for life itself, so they are primary requirements for a happy life. Friendship is the way we foster peace and safety among humans, so it's a requirement for a society.

Where does this come from?

Of Epicurus' writings I'd point you to the Letter to Menoeceus and the Principal Doctrines. They are the guides for a good life within the System.

We don't know whether there were any sources from which Epicurus may have drawn inspiration for this analysis, but he certainly claimed to be self-taught and original. So I cannot answer this part.

---

Epikurolainen hyvä elämä?

Tim kysyy:
"Haluaisin tietää millainen on Epikurolaisten käsitys hyvästä elämästä. Olen kuullut, että se koostuu kolmesta asiasta. Ruoasta, ystävistä ja suojasta. Onko näin? Missä Epikuroksen kirjoituksissa tämä esiintyy. Mistä se on voinut tulla...?"

TIETTY hyvä elämä

Epikurolaisuudessa ei ole tiettyä hyvää elämää! Tämä tarkoittaa että, toisin kuin muut koulukunnat väittävät, on monta polkua Elämän Tarkoitukseen: Onnellisuuteen. Maailma ja eläminen ovat liian monimutkaisia sopiakseen yksikertaisiin kategorioihin.

Epikurolaisuus antaa meille joukon yleisiä periaatteita, jotka auttavat meitä määrittämään mikä on hyvää yhdelle yksilölle... ja jokaisen yksilön pitää tehdä tämä määritys itse.

Koko Epikurolainen järjestelmä on Tim:in kysymykseen vastaamista. Haluaisin antaa kysymykseen tarkan vastauksen! Mutta silloin pitäisi valehdella kuin platonisti...

Ruoka, ystävät ja suoja

Jokainen näistä on hyvän elämän ehto, mutta muitakin ehtoja on (välttämätön, muttei riittävä).

Ruoka ja suoja ovat edellytyksiä elämälle itselleen, joten ne ovat ensisijaisia ehtoja hyvälle elämälle. Ystävyydellä varmistamme rauhaa ja turvallisuutta ihmisten keskellä, joten se on ehto yhteiskunnalle.

Mistä tämä tulee?

Epikuroksen kirjoituksista suosittelen Kirjettä Menokeukselle ja Keskeisiä Oppeja. Ne ovat opas hyvään elämään järjestelmän sisällä.

Emme tiedä oliko Epikuroksella lähteitä, joista hän sai ainekset näihin, mutta hän julisti olevansa itseoppinut ja alkuperäinen lähde. Joten en osaa vastata tähän kohtaan.