Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Epicureanism compared to the religions

There were several questions on how Epicureanism would compare to religions (by Eugenio, Omar, Boris, and Paul-Francois). Specifically on what the differences are.

Without going into the details of each and every religion (which is obviously too much for one person), the only way to answer is to give some differences that Epicureanism and religion in general have. So, here are some of the main ones.

There is nothing supernatural

Everything that exists is either matter or space. This is third of the twelve Elemental Principles of Epicurean metaphysics. Even though we now have a better understanding of the nature of the Universe, this is still at the root of the differences between Epicureanism and the religions.

Anything that breaks this Principle cannot exist. It would violate everything that is known about the natural world. And most religions state that their deities are such exceptions, that they stand apart from the natural world or above it. Such deities are obviously impossible in Epicureanism.

No reward or punishment after death

Most religions offer the carrot of a paradise where the souls go. But the flip side is always 'that other place', reserved for those that do not obey religious rules.

There is no Hell. Nor any other kind of punishment after death. Being dead is no different than being not-born-yet.

The world formed naturally

Because matter is eternal, it cannot be created or destroyed. It's also always in motion through the void, and this movement is unpredictable.

The gods didn't create the world. It formed initially by a chance collection of matter that then grew bigger. In Epicureanism, the birth of the world is natural philosophy, not theology. The gods, too, are a part of the world, not above it.

(NOTE: All these differences derive from deeper aspects of the Epicurean system that I didn't elaborate here. The Epicurean Basics -series will go into them at a later time. These are the application of them to the subject of religion, not their whole reach.)

---

Epikurolaisuus verrattuna uskontoihin

Monet kysymykset koskivat Epikurolaisuuden vertautumista uskontoihin (Eugenion, Omarin, Boriksen, ja Paul-Francois:n kysymykset). Erityisesti kiinnosti eroavaisuudet.

Jotta emme joutuisi käsittelemään jokaisin uskonnon yksityiskohtia (se olisi aivan liikaa yhdelle ihmiselle), ainoa keino vastata on antaa muutamia eroja Epikurolaisuuden ja uskonnon välillä. Niinpä tässä on tärkeimpiä.

Yliluonnollista ei ole

Kaikki, mikä on olemassa, koostuu joko aineesta tai tilasta. Tämä on Epikurolaisen metafysiikan kolmas Periaate. Vaikka meillä nykyään on parempi ymmärrys Universumista, tämä periaate on edelleen pohjana Epikurolaisuuden ja uskontojen eroille.

Mikään, mikä rikkoo tätä Periaatetta, ei voi olla olemassa. Se olisi kaiken luonnosta tiedetyn vastaista. Ja useimmat uskonnon sanovat jumaltensa olevan tällaisia poikkeuksia, että he ovat luonnon ulkopuolella tai sen yläpuolella. Tämänlaiset jumaluudet ovat Epikurolaisuudessa mahdottomia.

Kuoleman jälkeen ei ole palkkiota tai rangaistusta

Useimmat uskonnot tarjoavat porkkanana paratiisia, jonne sielut menevät. Mutta kääntöpuolena on aina 'se toinen paikka', niille jotka eivät noudata uskonnollisia sääntöjä.

Helvettiä ei ole. Eikä muutakaan rangaistusta kuoleman jälkeen. Kuolleena oleminen ei eroa ei-vielä-syntyneenä olemisesta mitenkään.

Maailma muodostui luonnollisesti

Koska aine on ikuista, sitä ei voi luoda tai tuhota. Se on myöskin aina liikkeessä tyhjyyden halki, ja tätä liikettä ei voida ennustaa.

Jumalat eivät luoneet maailmaa. Se syntyi alkujaan sattumanvaraisena aineen keräytymänä, joka sitten kasvoi. Epikurolaisuudessa maailman synty on luonnon filosofiaa, ei teologiaa. Jumalatkin ovat osa maailmaa, eivät sen yläpuolella.

(HUOM: Kaikki em. erot juontuvat Epikurolaisen järjestelmän laajemmista kokonaisuuksista, joita en käsitellyt tässä tarkemmin. Epikurolaisuuden Perusteet -sarja palaa niihin myöhemmin. Nämä erot ovat kokonaisuuksien soveltamista uskontoihin, eivät niiden koko ala.)

Why do we need to practice philosophy?

If we want to truly start at the basics, we have to ask "why philosophy in the first place?" Isn't it obvious, as some maintain, that science is better at anything and everything? That philosophy should be cast aside as useless and outdated?

No, it's not!

There are several problems with this view, and by answering some of them we can see why philosophy is still relevant (in fact, more so) today.

Formal Logic

Many people are taught what to think, but not how to think.

Even the most basic course in philosophy will cure this deficiency (or should!). Formal logic is the equivalent of an ice bath: cool, methodical, precise, divorced from opinion...

Undeniably the sciences teach this, but they do it in the context of a science. Philosophy does it in the context of everything! Once you've seen a list of all the fallacies, you cannot unsee them in everything.

Science cannot teach ethics

I'd bet many of you have heard the phrase 'science of ethics'? Unfortunately there is no such thing.

Formally this is known as the Naturalistic Fallacy: 'That which is natural is not necessarily good.'

And the sciences deal with 'that which is natural'!

With regard to ethics, this means that we cannot accept as ethical the observed behavior of humans. We must look beyond this too, to other criteria (like effects and consequences).

Neuroscience is not a panacea, either. It can, no doubt, make a significant contribution to understanding ourselves. But there is no valid link between our neurological phenomena, and the 'goodness' of our actions.

Applied ethics is not the Ethics

Many sciences, most notably medicine, teach an ethics course specially tailored to their specific context. While this is proper and good, it's not the same as a course on Ethics.

Applied ethics courses are 'stunted' (due to time and resource needs). There is neither time nor need to go to the nitty-gritty of minutiae or the history of ethical theories. While this too is proper, it may lead to a lessened understanding of the whole reach of ethics.

No science teaches general ethics (as well as applied). Only philosophy does this.

No one science does what Epicureanism delivers

When someone says "Science should replace philosophy" they are making an error. The question then becomes: Which science? By itself 'science' can mean a lot of things, many of them quite different from each other. So which one of them should be the dominant science? (Or even what should be called science...)

From the Epicurean perspective the ultimatum of "Science or Philosophy!" is a false dichotomy. They are both necessary and useful. Their domains are quite separate but still mutually reinforcing.

The role of science is to answer the question "what is the world like". The role of Epicureanism is to produce the happiest life.

Practice?

This word isn't in the title by chance. It's in there with two meanings: "to do" and "to get better at".

For an Epicurean, philosophy isn't just some obscure academic subject. It's a real world application too. It is a system of thought and action, meant to achieve Happiness in Life.

---

Miksi meidän pitäisi harjoittaa filosofiaa?

Jos haluamme todella aloittaa perusteista, meidän pitää aluksi kysyä "Miksi filosofiaa ollenkaan?" Eikö ole itsestään selvää, että tiede on parempi vaihtoehto kaikessa? Että filosofia on vanhentunutta ja turhaa?

Ei ole!

Tällaisessa näkökannassa on monia ongelmia, ja vastaamalla muutamiin niistä näemme miksi filosofia on tärkeää (jopa tärkeämpää) nykypäivänä.

Päättelyteoria

Monille meistä opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.

Alkeellisinkin filosofian kurssi korjaa tämän puutteen (tai ainakin pitäisi!). Päättelyteoria on kuin avannossauintia: kylmää, järjestelmällistä, tarkkaa, mielipiteetöntä...

Kieltämättä tieteetkin opettavat tätä, mutta ne tekevät sen yhden tieteen sisällä. Filosofiassa päättelyteoria kattaa kaiken! Kun olet kerran nähnyt listan harhapäätelmistä, et voi olla näkemättä niitä kaikkialla.

Tiede ei voi opettaa etiikkaa

Monet ovat varmaan kuulleet ilmaisun 'science of ethics' (etiikan tiede)? Ikävä kyllä sellaista ei ole.

Muodollisesti tämä tunnetaan Naturalistisena Virhepäätelmänä: 'Se mikä on luonnollista, ei välttämättä ole hyvää.'

Ja tieteet tutkivat 'sitä mikä on luonnollista'!

Etiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, ettemme voi hyväksyä eettisenä ihmisten havaittua käyttäytymistä. Meidän pitää ottaa huomioon myös muita kriteerejä (kuten vaikutukset ja seuraukset).

Neurotiedekään ei auta meitä tässä. Se tietysti auttaa itsemme ymmärtämisessä. Mutta hermoston toiminnan ja tekojemme 'hyvyyden' välillä ei ole suoraa yhteyttä.

Sovellettu etiikka ei ole Etiikka

Monet tieteet, erityisesti lääketiede, opettavat itselleen räätälöityä etiikan kurssia. Vaikka tämä on oikein ja hyvää, se ei ole sama asia kuin Etiikan kurssi.

Sovelletun etiikan kurssit ovat 'tynkiä' (aika- ja resurssivaatimusten vuoksi). Niissä ei ole aikaa tai tarvetta mennä yksityiskohtiin tai etiikan historiaan. Vaikka tämäkin on ymmärrettävää, se saattaa johtaa etiikan koko alueen aliarvioimiseen.

Vain filosofia opettaa yleistä etiikkaa (sovelletun lisäksi).

Yksittäinen tiede ei tee mitä Epikurolaisuus saavuttaa

Kun joku sanoo "tieteen tulisi korvata filosofia", hän syyllistyy virheeseen. Tämän jälkeen kysymys on: Mikä tieteistä? 'Tiede' voi sanana tarkoittaa montaa asiaa, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Joten minkä niistä tulisi olla hallitseva tiede? (Tai mikä ylipäätään on tiedettä...)

Epikurolaisen silmissä vaatimus "Tiede tai Filosofia!" on väärä vastakkainasettelu. Ne ovat molemmat tarpeellisia ja käyttökelpoisia. Niiden alat ovat erillisiä, mutta toisiaan vahvistavia.

Tieteen tehtävä on vastata kysymykseen "millainen maailma on". Epikurolaisuuden tehtävä on tuottaa onnellinen elämä.

Harjoittaa?

Tämä sana ei ole otsikossa sattumalta. Sillä on kaksi merkitystä: "tehdä" ja "tulla paremmaksi".

Epikurolaiselle filosofia ei ole pelkästään kuiva keskustelun aihe. Se vaikuttaa arkipäivänkin elämään. Se on ajattelun ja toiminnan järjestelmä, jonka tarkoitus on tuottaa Onnellinen Elämä.