Tony asks:
"Why do we still fear death, even though we know in advance that we are
going to die?"
The fear of death is one of the main fears of human life (with gods and pain). This is why it's a part of the Tetrapharmakos, or Four-fold Medicine, of Epicurus.
Authorized Doctrine 2:
Death is nothing to us, because a body that has been dispersed into
elements experiences no sensations, and the absence of sensation is nothing to
us.
The reason that we still fear death even though we know we are mortal, is that fear is an emotion, and knowledge has only a weak effect on our emotions. Even though some schools of thought assert that intellect is the dominant thing in our lives, the Epicureans understand that this is not entirely true.
Most people will avoid contemplating or even of thinking about death. While this is understandable, it also leaves them open to an unnecessary fear. And we must remember that real life will include death without regard to our wishful thinking...
The proper way to prepare oneself is a combination of knowledge and emotional training. It's not enough to know that we will die, but we must also understand that death is nothing to us, and this includes a practice of contemplation.
After death there is nothing that can hurt or punish us. There is no heaven or hell. There is nothing. At death we cease to be.
Socrates Judah adds:
"People often fear death because they don't wnt to leave all that they have
in their life behind."
This a part of the fear, yes. People and possessions dear to our hearts will, in a sense, be left behind. Though, it must be said that this is a manifestation of the general fear of being dead.
One good way of avoiding this aspect is to live better, and while our loved ones may grieve us, they too should understand that our lives are the thing that matters, not our death. If we don't fear our deaths, we won't fear the death of another.
Ida adds:
"most people have always been afraid of the unknown."
And being dead is the ultimate unknown... for some.
Epicureans should strive to know and feel that it's not unknown, it's actually a state of non-being. It's like not-being-born-yet.
Death is nothing to us.
Kuoleman pelko voittaa tietämisen
Tony kysyy:
"Miksi me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme etukäteen
kuolevamme?"
Kuoleman pelko on yksi ihmiselämän tärkeimmistä peloista (jumalten ja tuskan ohella). Tämän vuoksi se on osa Epikuroksen Tetrapharmakosta, Nelinkertaista Lääkettä.
Virallinen Oppi 2:
Kuolema ei ole meille mitään, sillä keho, joka on hajonnut
osiinsa ei koe mitään tuntemuksia, ja tuntemusten puute ei ole meille
mitään.
Me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme olevamme kuolevaisia, koska pelko on tunne, ja tiedolla on vain hyvin heikko vaikutus tunteisiimme. Jotkut koulukunnat väittävät järjen olevan hallitseva tekijä elämässämme, mutta Epikurolaiset tietävät, ettei tämä ole täysin totta.
Useimmat ihmiset välttävät kuoleman mietiskelyä tai jopa sen ajattelua. Vaikka tämä on ymmärrettävää, se jättää heidät alttiiksi tarpeettomalle pelolle. Ja täytyy muistaa, että kuolema kuuluu elämään toiveajattelustamme huolimatta...
Asianmukainen valmistautuminen koostuu tiedosta ja tunne-elämän harjoittamisesta. Ei riitä, että tiedämme kuolevamme, vaan meidän pitää myös ymmärtää, ettei kuolema ole meille mitään, ja tämä sisältää mietiskelyä.
Kuoleman jälkeen ei ole mitään mikä voisi satuttaa tai rangaista meitä. Taivasta tai helvettiä ei ole. Siellä ei ole mitään. Kuoltuamme me lakkaamme olemasta.
Socrates Judah lisää:
"Ihmiset monesti pelkäävät kuolemaa, koska eivät halua
jättää kaikkea omaamaansa."
Tämä on osa pelkoa. Rakastamamme ihmiset ja asiat jäävät tavallaan jälkeemme. Pitää kuitenkin muistaa tämän olevan oire yleisestä pelosta olla kuollut.
Eräs hyvä tapa välttää tätä pelkoa on elää paremmin, ja vaikka rakkaamme saattavat surra kuolemaamme, heidänkin pitäisi ymmärtää, että merkittävää on elämämme, ei kuolemamme. Jos emme pelkää omaa kuolemaamme, emme pelkää toisenkaan kuolemaa.
Ida lisää:
"useimmat ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta."
Ja kuolleenaoleminen on kaikkein tuntemattomin... joillekin.
Epikurolaisten tulisi pyrkiä tietämään ja tuntemaan, ettei se ole tuntematonta vaan olemassaolemattomuutta. Kuin ei olisi vielä syntynyt.
Kuolema ei ole meille mitään.
No comments:
Post a Comment