If we want to truly start at the basics, we have to ask "why philosophy in the first place?" Isn't it obvious, as some maintain, that science is better at anything and everything? That philosophy should be cast aside as useless and outdated?
No, it's not!
There are several problems with this view, and by answering some of them we can see why philosophy is still relevant (in fact, more so) today.
Formal Logic
Many people are taught what to think, but not how to think.
Even the most basic course in philosophy will cure this deficiency (or should!). Formal logic is the equivalent of an ice bath: cool, methodical, precise, divorced from opinion...
Undeniably the sciences teach this, but they do it in the context of a science. Philosophy does it in the context of everything! Once you've seen a list of all the fallacies, you cannot unsee them in everything.
Science cannot teach ethics
I'd bet many of you have heard the phrase 'science of ethics'? Unfortunately there is no such thing.
Formally this is known as the Naturalistic Fallacy: 'That which is natural is not necessarily good.'
And the sciences deal with 'that which is natural'!
With regard to ethics, this means that we cannot accept as ethical the observed behavior of humans. We must look beyond this too, to other criteria (like effects and consequences).
Neuroscience is not a panacea, either. It can, no doubt, make a significant contribution to understanding ourselves. But there is no valid link between our neurological phenomena, and the 'goodness' of our actions.
Applied ethics is not the Ethics
Many sciences, most notably medicine, teach an ethics course specially tailored to their specific context. While this is proper and good, it's not the same as a course on Ethics.
Applied ethics courses are 'stunted' (due to time and resource needs). There is neither time nor need to go to the nitty-gritty of minutiae or the history of ethical theories. While this too is proper, it may lead to a lessened understanding of the whole reach of ethics.
No science teaches general ethics (as well as applied). Only philosophy does this.
No one science does what Epicureanism delivers
When someone says "Science should replace philosophy" they are making an error. The question then becomes: Which science? By itself 'science' can mean a lot of things, many of them quite different from each other. So which one of them should be the dominant science? (Or even what should be called science...)
From the Epicurean perspective the ultimatum of "Science or Philosophy!" is a false dichotomy. They are both necessary and useful. Their domains are quite separate but still mutually reinforcing.
The role of science is to answer the question "what is the world like". The role of Epicureanism is to produce the happiest life.
Practice?
This word isn't in the title by chance. It's in there with two meanings: "to do" and "to get better at".
For an Epicurean, philosophy isn't just some obscure academic subject. It's a real world application too. It is a system of thought and action, meant to achieve Happiness in Life.
Miksi meidän pitäisi harjoittaa filosofiaa?
Jos haluamme todella aloittaa perusteista, meidän pitää aluksi kysyä "Miksi filosofiaa ollenkaan?" Eikö ole itsestään selvää, että tiede on parempi vaihtoehto kaikessa? Että filosofia on vanhentunutta ja turhaa?
Ei ole!
Tällaisessa näkökannassa on monia ongelmia, ja vastaamalla muutamiin niistä näemme miksi filosofia on tärkeää (jopa tärkeämpää) nykypäivänä.
Päättelyteoria
Monille meistä opetetaan mitä ajatella, muttei miten ajatella.
Alkeellisinkin filosofian kurssi korjaa tämän puutteen (tai ainakin pitäisi!). Päättelyteoria on kuin avannossauintia: kylmää, järjestelmällistä, tarkkaa, mielipiteetöntä...
Kieltämättä tieteetkin opettavat tätä, mutta ne tekevät sen yhden tieteen sisällä. Filosofiassa päättelyteoria kattaa kaiken! Kun olet kerran nähnyt listan harhapäätelmistä, et voi olla näkemättä niitä kaikkialla.
Tiede ei voi opettaa etiikkaa
Monet ovat varmaan kuulleet ilmaisun 'science of ethics' (etiikan tiede)? Ikävä kyllä sellaista ei ole.
Muodollisesti tämä tunnetaan Naturalistisena Virhepäätelmänä: 'Se mikä on luonnollista, ei välttämättä ole hyvää.'
Ja tieteet tutkivat 'sitä mikä on luonnollista'!
Etiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa, ettemme voi hyväksyä eettisenä ihmisten havaittua käyttäytymistä. Meidän pitää ottaa huomioon myös muita kriteerejä (kuten vaikutukset ja seuraukset).
Neurotiedekään ei auta meitä tässä. Se tietysti auttaa itsemme ymmärtämisessä. Mutta hermoston toiminnan ja tekojemme 'hyvyyden' välillä ei ole suoraa yhteyttä.
Sovellettu etiikka ei ole Etiikka
Monet tieteet, erityisesti lääketiede, opettavat itselleen räätälöityä etiikan kurssia. Vaikka tämä on oikein ja hyvää, se ei ole sama asia kuin Etiikan kurssi.
Sovelletun etiikan kurssit ovat 'tynkiä' (aika- ja resurssivaatimusten vuoksi). Niissä ei ole aikaa tai tarvetta mennä yksityiskohtiin tai etiikan historiaan. Vaikka tämäkin on ymmärrettävää, se saattaa johtaa etiikan koko alueen aliarvioimiseen.
Vain filosofia opettaa yleistä etiikkaa (sovelletun lisäksi).
Yksittäinen tiede ei tee mitä Epikurolaisuus saavuttaa
Kun joku sanoo "tieteen tulisi korvata filosofia", hän syyllistyy virheeseen. Tämän jälkeen kysymys on: Mikä tieteistä? 'Tiede' voi sanana tarkoittaa montaa asiaa, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Joten minkä niistä tulisi olla hallitseva tiede? (Tai mikä ylipäätään on tiedettä...)
Epikurolaisen silmissä vaatimus "Tiede tai Filosofia!" on väärä vastakkainasettelu. Ne ovat molemmat tarpeellisia ja käyttökelpoisia. Niiden alat ovat erillisiä, mutta toisiaan vahvistavia.
Tieteen tehtävä on vastata kysymykseen "millainen maailma on". Epikurolaisuuden tehtävä on tuottaa onnellinen elämä.
Harjoittaa?
Tämä sana ei ole otsikossa sattumalta. Sillä on kaksi merkitystä: "tehdä" ja "tulla paremmaksi".
Epikurolaiselle filosofia ei ole pelkästään kuiva keskustelun aihe. Se vaikuttaa arkipäivänkin elämään. Se on ajattelun ja toiminnan järjestelmä, jonka tarkoitus on tuottaa Onnellinen Elämä.
