Correcting some misunderstandings

There are many misunderstandings about Epicurus and Epicurean Philosophy. Some are genuine mistakes, but some are deliberate lies. For an Epicurean it's always a sad thing when smart people fall victim to these misunderstandings, presumably because they simply can't know any better.

Sometimes though, the mistakes step over the line into neglecting due diligence. This article, and the paper it's based on (available here as pdf), is an example of such neglect. Four obviously educated and intelligent people... and none of them ever asked "Wait a minute! Is this really the only way to interpret this?"

Because it is not.

Most of these you've probably heard before, if you've been reading about Epicurus. Hopefully you've not believed any of them...

The Garden was a SCHOOL.

Many make the mistake of assuming that — because the Garden was outside of the city walls of Athens — it was some sort of a hippie commune in the countryside... But if this is true then the platonists are even hippier than Epicurus, because the Garden was between Athens and the Academy! And no sane person would mistake Plato for a country bumpkin...

In reality the Garden was a school and a publishing house (though this was mostly done from Epicurus' house inside Athens). It was not a commune as we understand it today. In fact, there is no evidence that Epicureans lived in communes ever. (If you find evidence, please leave a comment.)

Especially the paper makes a great deal out of this idea of living in communes, and the negative experiences that people can have in them. This doesn't touch Epicurean Philosophy, because it never was a part of the system.

It can't be denied that the living arrangements of the core of the Garden seem strange to us. This doesn't however mean that we can pick the modern analog that sort of fits, and extend its pros and cons to antiquity.

Avoidance of pain is a TOOL.

Authorized Doctrine 25:
"If you do not reconcile your behavior with the goal of nature, but instead use some other criterion in matters of choice and avoidance, then there will be a conflict between theory and practice."

If you know what the "goal of nature" is, you are way ahead of the authors...

Epicureans don't avoid pain just to be avoiding pain. The goal of life is to be happy, and this is achieved through the pursuit of proper pleasures and the avoidance of pain. Both the choice and the avoidance talked about in the Doctrine are tools, and the goal of nature is The Goal.

There are many that take the avoidance of pain to mean some kind of asceticism, that is, if a thing has the remotest of chances to cause any pain it must be avoided at all costs. This is of course nonsense to anyone who knows the Epicurean categorization of the desires.

We pursue pleasures and avoid pains based on our desires. Epicurus divides these into three categories: Vain, Natural and necessary, and Natural but not necessary. We talk about the first two elsewhere, but the last one is of importance for this issue.

Natural but not necessary desires are those ones that you don't have to fulfill to live, be comfortable, and to be happy (Natural necessary ones cover those), and they are not immediately harmful for you (like the Vain ones). They are the ones that add variety and individuality to your desires and the pleasures you pursue.

The downside is that they can become harmful in the long-term. For example, if you always eat a luxurious diet without any regard to health, you will eventually have problems. Epicurus doesn't however say that "therefore you should never eat a luxurious meal". He says that you should eat one only occasionally. Similarly you should choose other pleasures with the long-term view as well as the short-term.

Epicureans were called the Twentyers for their custom of feasting together on the twentieth of each month. If you accuse people like that of asceticism, you understand neither Epicurus nor ascetics.

Pleasure OR pain, no third alternative.

The authors make a great deal about the role that positive emotions play in human life, and claim that mere avoidance of pain is not sufficient. They are of course right... but they don't realize that Epicurus' understanding of pleasure is better than theirs.

A human is either in pain or in pleasure, and there is no neutral state. In Epicurean Philosophy such pain-free states are called katastematic pleasures. Such stable pleasures are achieved through the pursuit of proper pleasures. For example, being hungry is a pain, and being not-hungry is a pleasure (as is healthy eating).

The authors have forgotten the pursuit of pleasure in their rush to condemn mere avoidance of pain.

Anti-POLITICS, not anti-social.

This delusion is made worse by the belief that Epicureans lived in communes, but it does have some roots in the Epicurean system. It's just that they are a molehill that has been made into a mountain.

Epicurus warns us that a political career isn't the way to happiness (unlike what Plato or Aristotle claim). This is because pursuing political office means that you are placing your future and happiness in the hands of others, either monarchs or the voters. This isn't a good situation to be in.

The mistake that many modern readers make innocently is that this concerns only politics, not every sphere of social action! The authors of the paper and the article jump from "Career in politics doesn't guarantee Happiness." to "Never participate in anything social!" This is of course a completely unfounded conclusion.

In antiquity those who opposed Epicurean Philosophy, made this jump maliciously. They wanted to make Epicureans seem like bad Romans or not True Athenians. They were lying for a purpose, and it seems that modern commentators have fallen for the lies.

This delusion is similar to the one that Epicurus was against education. People honestly claim this about the founder of a philosophical school!

Pro-sex, not anti-marriage.

The authors' neglect of their duty for due diligence -- and frankly their ignorance of Epicurus and the Garden -- culminate in their claim that Epicurus was anti-marriage.

The truth is that we don't know what the complete picture is, because we don't have those texts. What we have are two seemingly contradictory statements.

In Laertius 6 he is quoted to say:

"I know not how to conceive the good, apart from the pleasures of taste, sexual pleasures, the pleasures of sound and the pleasures of beautiful form."

And in Sayings 51:

"[addressing a young man] I understand from you that your natural disposition is too much inclined toward sexual passion. Follow your inclination as you will, provided only that you neither violate the laws, disturb well-established customs, harm any one of your neighbors, injure your own body, nor waste your possessions. That you be not constrained by one or more of these conditions is impossible; for a man never gets any good from sexual passion, and he is fortunate if he does not receive harm."

Both of these are out of context and we are lacking the Epicurean view of sexuality we'd need to solve the contradiction.

For anyone who knows anything about the Garden it's however glaringly obvious that the conclusion that the authors come to, namely 'Epicurus was anti-marriage' is complete nonsense. There were married couples, and even children, in the Garden!

In the paper the authors define 'marriage' very loosely. It includes both those who are ritually and legally married, and those who co-habit. The Garden included both of these instances of marriage.

Metrodorus (the second greatest Epicurean, right after Epicurus) and Leontion (who wrote against other schools so well that Cicero needed to shame her) were absolutely married... by the definition of the authors who claim that Epicurus was against marriage.

We may have contradictory source material on Epicurean view of sexuality, but that doesn't excuse a contradiction between the evidence and one's conclusions.

---

Joidenkin väärinymmärrysten oikaisua

Epikurosta ja Epikurolaista Filosofiaa ymmärretään monesti väärin. Joskus tämä on pelkkä virhe, mutta monesti kyseessä on valhe. Epikurolaisesta on aina surullista kun fiksut ihmiset lankeavat näihin väärinymmärryksiin, koska eivät vain voi tietää totuutta.

Toisinaan nämä virheet kuitenkin muuttuvat silkaksi huolimattomuudeksi. Tämä artikkeli, ja alkuperäinen essee (pdf saatavilla täältä), ovat esimerkki tällaisesta huolimattomuudesta. Neljä kouluttautunutta ja älykästä ihmistä... eikä yksikään sanonut "Hei hetkinen! Onko tämä tosiaan ainoa tapa tulkita tätä?"

Koska ei ole.

Jos olet lukenut Epikuroksesta, olet varmaankin törmännyt useimpiin näistä. Toivottavasti et ole uskonut jokaista...

Puutarha oli KOULU

Monet olettavat virheellisesti, että — koska Puutarha sijaitsi Ateenan muurien ulkopuolella — se oli jonkinlainen hippikommuuni maaseudulla... Mutta jos tämä olisi totta niin platonilaiset olisivat hipimpiä kuin Epikuros, sillä Puutarha oli Ateenan ja Akatemian välissä! Eikä kukaan täysjärkinen erehtyisi luulemaan Platonia maalaisjuntiksi...

Todellisuudessa Puutarha oli koulu ja painotalo (vaikka tätä tehtiinkin pääasiassa Epikuroksen talosta Ateenan sisältä). Se ei ollut kommuuni, niin kuin sellaisen nykyään määrittelemme. Itseasiassa ei ole todisteita siitä, että Epikurolaiset olisivat ikinä asuneet kommuuneissa. (Jos löydät todisteita, niin ole hyvä ja kirjoita kommentti.)

Erityisesti essee käsittelee paljon tätä ajatusta kommuuneista, ja huonoista kokemuksista, joita ihmisillä voi niissä olla. Tämä ei kuitenkaan koske Epikurolaista Filosofiaa, sillä se ei koskaan ollut osa järjestelmää.

Ei voida kiistää, etteivätkö Puutarhan ytimen asumisjärjestelyt vaikuttaisi meistä oudoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valitsemaan melkein sopivaa modernia analogiaa, ja sen hyötyjen tai haittojen soveltamista antiikkiin.

Tuskan välttäminen on TYÖKALU

Virallinen Oppi 25:
"Jos et jatkuvasti ota huomioon jokaisen tekosi luonnollista päämäärää vaan valitessasi ja jättäessäsi asioita tekemättä tavoittelet jotain muuta, periaatteesi eivät käy yksiin tekojesi kanssa."

Jos tiedät mitä "luonnollisella päämäärällä" tarkoitetaan, olet näitä kirjoittajia viisaampi...

Epikurolaiset eivät vältä tuskaa vain välttääkseen tuskaa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja tämä saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja ja välttämällä tuskaa. Opissa mainitut valinta ja välttäminen ovat työkaluja, ja luonnollinen päämäärä on Tarkoitus.

Monet pitävät tuskan välttämistä jonkinlaisena asketismina, eli jos jollain asialla on pienikään mahdollisuus aiheuttaa tuskaa, sitä pitää välttää kaikin keinoin. Tämä on tietenkin pötypuhetta kenellekään, joka tuntee Epikurolaista halujen jaottelua.

Nautintoja tavoitellaan ja tuskaa vältetään halujen perusteella. Epikuros jaottelee ne kolmeen kategoriaan: Turhamaiset, Luonnolliset ja välttämättömät, ja Luonnolliset mutteivät välttämättömät. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitetaan muualla, mutta viimeinen on tärkeä nyt.

Luonnolliset mutteivät välttämättömät halut ovat niitä joita et tarvitse elääksesi, ollaksesi mukavasti, tai ollaksesi onnellinen (Luonnolliset ja välttämättömät kattavat nämä), eivätkä ne ole välittömästi vahingollisia (kuten Turhamaiset). Ne tuovat vaihtelua ja yksilöllisyyttä haluihisi ja nautintoihin, joita tavoittelet.

Kääntöpuolena on, että niistä voi tulla haitallisia pidemmän päälle. Jos esimerkiksi syöt jatkuvasti ylellisesti ilman terveydestä huolehtimista, niin joudut lopulta vaikeuksiin. Epikuros ei kuitenkaan sano "Siksi sinun ei koskaan pidä syödä ylellisesti". Hän sanoo, että sinun pitää tehdä niin vain silloin tällöin. Niinpä sinun pitäisi valita muutkin nautinnot sekä pitkä- että lyhytaikaisen hyödyn perusteella.

Epikurolaisia kutsuttiin Kakskymppisiksi, sillä he aterioivat juhlallisesti joka kuukauden kahdentenakymmenentenä. Jos syytät tällaisia ihmisiä asketismista, et ymmärrä Epikurosta tai askeetteja.

Nautinto TAI tuska, ei kolmatta vaihtoehtoa.

Kirjoittajat painottavat positiivisten tunteiden merkitystä ihmiselämässä, ja väittävät ettei pelkkä tuskan välttäminen riitä. He ovat tietenkin oikeassa... mutteivät tajua, että Epikuroksen ymmärrys nautinnosta on parempi kuin heidän omansa.

Ihminen on joko tuskissaan tai nauttii, eikä neutraalia tilaa ole. Epikurolaisessa Filosofiassa näitä tuskastavapaita tiloja kutsutaan katastemaattisiksi nautinnoiksi. Tällaiset vakaat nautinnot saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja. Esimerkiksi nälissään oleminen on tuskaa, ja ei-nälissään oleminen on nautintoa (kuten on terveellisesti syöminenkin).

Kirjoittajat ovat unohtaneet nautinnon tavoittelun rynnätessään tuomitsemaan pelkkää tuskan välttämistä.

POLITIIKKAA, ei yhteiskuntaa, vastaan

Tätä harhakuvitelmaa pahentaa ajatus kommuuneissa elävistä Epikurolaisista, mutta sillä on juurensa Epikurolaisessa järjestelmässä. Tässä on kuitenkin tehty kärpäsestä härkänen.

Epikuros varoittaa, että poliitikon ura ei ole tie onnellisuuteen (vaikka Platon ja Aristoteles niin väittävät). Poliittisen aseman tavoittelu vaatii, että asetat tulevaisuutesi ja onnellisuutesi muiden käsiin, joko monarkkien tai äänestäjien. Tässä asemassa ei ole hyvä olla.

Virhe, johon monet lukijat nykyään sortuvat viattomasti, on että tämä koskee vain politiikkaa, ei kaikkea sosiaalista toimintaa! Artikkelin ja esseen kirjoittajat hyppäävät ohjeesta "Ura politiikassa ei takaa Onnellisuutta" väitteeseen "Älä ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen!" Tämä on tietenkin täysin perusteeton johtopäätös.

Antiikissa Epikurolaisen Filosofian vastustajat tekivät tämän hyppäyksen pahantahtoisesti. He halusivat saada Epikurolaiset näyttämään huonoilta roomalaisilta tai ateenalaisilta. He valehtelivat tarkoituksellisesti, ja nykyiset kommentoijat ovat tulleet huijatuiksi.

Tämä harhakuvitelma on samanlainen kuin se, että Epikuros vastustaa koulutusta. Ihmiset sanovat tosissaan tällaista filosofisen koulun perustajasta!

Seksin puolesta, ei avioliittoa vastaan.

Kirjoittajien piittaamattomuus huolellisuudesta — ja rehellisesti sanoen heidän tietämättömyytensä Epikuroksesta tai Puutarhasta — huipentuu väitteeseen Epikuroksen avioliittovastaisuudesta.

Totuus on, ettemme tiedä mikä on Epikuroksen todellinen mielipide, sillä meillä ei ole näitä tekstejä. Meillä on kaksi näennäisesti ristiriitaista lausuntoa.

Laertiuksen kohdassa 6 häntä lainataan näin:

"En tiedä kuinka käsittää hyvää, jos se on erotettu makunautinnoista, seksuaalisesta nautinnosta, äänien nautinnoista ja kauniiden muotojen tuomasta nautinnosta."

Ja Sanonnassa 51 taas näin:

[nuorelle miehelle] "Kerrot, että helposti kiihottuvana olet taipuvainen lemmennautintoihin. Jos et riko lakia tai hyviä tapoja, et loukkaa lähimmäistäsi, et tuota vahinkoa ruumiillesi etkä tuhlaa yli varojesi, voit tehdä mitä haluat. Näihin rajoituksiin sinä kuitenkin törmäät. Siksi lemmennautinnot eivät koskaan hyödytä ihmistä. Tyytyväinen saa olla hän, jota ne eivät vahingoita."

Kummallakaan näistä ei ole asiayhteyttä, ja meiltä puuttuu Epikurolaisuuden näkemys seksuaalisuudesta, jota tarvitsisimme ristiriidan ratkaisuun.

Kenelle tahansa, joka tietää mitään Puutarhasta, on kuitenkin täysin itsestäänselvää, että kirjoittajien johtopäätös 'Epikuros vastusti avioliittoa' on täyttä hölynpölyä. Puutarhassa oli aviopareja, ja jopa lapsia!

Esseen kirjoittajat määrittelevät 'avioliiton' hyvin löyhästi. Se kattaa ne, jotka ovat rituaalisesti ja laillisesti vihittyjä, ja ne jotka asuvat yhdessä. Puutarhassa oli molempia avioliiton muotoja.

Metrodorus (toiseksi tärkein Epikurolainen, heti Epikuroksen jälkeen) ja Leontion (joka kirjoitti muita kouluja vastaan niin hyvin, että Ciceron täytyi häpäistä häntä) olivat naimisissa... jos käytämme määritelmää kirjoittajilta, jotka väittävät Epikurosta avioliiton vastustajaksi.

Lähdemateriaalimme Epikurolaisesta näkemyksestä seksuaalisuuteen saattaa olla ristiriitaista, mutta se ei oikeuta ristiriitaa todistusaineiston ja johtopäätösten välillä.

Defining a discussion

This article brought to mind an important lesson from the history of Epicurean Philosophy we should all learn.

Never allow anyone else define a discussion for you!

What does "Epicurean" mean?

If you say "Epicurean" in a casual conversation with people who don't know Epicurus or philosophy, they will most likely misunderstand you. Not because they are stupid or ignorant, but because they have been lied to. The modern definition of "Epicurean" is slander.

If you compare the original use of the word to our contemporary use, it should become apparent to everyone that something dramatic must have happened to change the meaning from "a person who practices Epicurus' philosophy" to "a debauched glutton".

What happened?

There are four main reasons why Epicurus is forgotten, even reviled, today:

• Misunderstanding what pleasure is.
• Epicurus' concepts of the soul and the gods.
• Stoicism in Rome.
• The rise of state religion.

Pleasure is a four-letter word.

Like their ancient predecessors, most people today automatically consider anything pleasurable to be sinful. But at the same time they don't usually know what Epicurus says about pleasure and how to pursue it. It's difficult shift to make, from the stoic-religious definition, to a proper, Epicurean, understanding of pleasure.

No supernaturals souls or creator gods.

Because Epicurean Philosophy is an atomistic system, there is nothing supernatural in the world. Everything is either atomoi or void. (A modern formulation might be mass-energy or space-time.) This means that even a soul or a deity must be a natural phenomena, and that the world wasn't created, but emerged naturally.

This isn't an appealing idea for anyone who has accepted a deity-based system of thought. Norman DeWitt speculates that this is the reason that Epicurus had to flee Mytilene, where he first taught. He was accused of promoting atheism in public. This being of course the 'crime', that Socrates was executed for...

Epicurus never again taught in public, and his Garden was on private lands. But the accusation never really went away, even though he explicitly says that the gods are real (the Letter to Menoeceus).

Until very recently "atheist!" has been a very powerful weapon against a thinker. And it has certainly been used to blacken the name Epicurean.

The Romans were prudes.

Even though we think that a Roman aristocrat is the epitome of debauchery, they themselves didn't (want to) think so. Before the empire they also were skilled politicians who had to take into account the public eye.

Epicurean Philosophy isn't very suited for such a situation, but another philosophy is. From Cicero we know that there was a major debate going on in the upper classes of Roman society (because Cicero wrote about it) between Epicurean Philosophy and stoicism.

Because political power had shifted to Rome, but the cultural power remained with Greek ideas, it was relatively easy to tweak stoicism to suit the life of an aristocratic politician (and later an imperial politician). Epicurean Philosophy on the other hand would have been fundamentally opposed to such a life...

Monotheism as the last straw.

By the time that christianity became the state religion of the Roman Empire, Epicurean Philosophy was 600-years-old, and at the height of its popularity. There have been Epicurean finds from all over the ancient world. Most Epicureans would have been middle or lower class, but probably not of the upper crust.

The reason that Epicurean Philosophy, even though it was widely reviled, could flourish was that polytheistic societies are by nature pluralistic. Conformity isn't an important issue. So the Epicureans could peacefully live side by side with those who thought otherwise. One sect among many.

This isn't possible in a state with an official monotheistic religion (or at least wasn't in ancient times). In such a state conformity is both demanded and enforced.

From the christian writers (Lactantius, Augustinus) we know that Epicurean Philosophy was a serious enough competitor to actively oppose. Augustinus might have become an Epicurean, but christianity offered the immortality of the soul (both a carrot and a stick). Therefore it had to be superior.

With the rise of christianity as the state religion, Epicurean Philosophy went into decline. Culminating in the closure of the Garden (along with other 'pagan' schools) in 529 AD.

How does this concern us today?

As a piece of our history as Epicureans this should make us determined to correct the situation.

We should also make sure that this doesn't happen again.

We should be bold enough to say "I am an Epicurean."

Because the world is full of falsehood, we should study Epicurean Philosophy. Nothing fights against ignorance like knowledge.

When someone uses "Epicurean" wrongly, we should be confident enough to correct them.

But always remember that Epicurus doesn't want martyrs! Be polite and calm. Don't drag out a discussion. And always be aware of the situation. Never put yourself into danger.

---

Keskustelun määrittely

Tämä artikkeli muistutti tärkeästä asiasta, jonka Epikurolaisen Filosofian historia voi opettaa meille kaikille.

Älä ikinä anna kenenkään määritellä keskustelua puolestasi!

Mitä "Epikurolainen" tarkoittaa?

Jos sanot "Epikurolainen" arkikeskustelussa henkilölle, joka ei tunne Epikurosta tai filosofiaa, hän todennäköisesti ymmärtää sinut väärin. Ei siksi että olisi tyhmä tai tietämätön, vaan koska hänelle on valehdeltu. "Epikurolaisen" nykymääritelmä on loukkaus.

Jos vertaat alkuperäistä merkitystä nykyisin käyttämäämme, jokaisen pitäisi ymmärtää, että jotain dramaattista on täytynyt tapahtua, jotta merkitys muuttuu "henkilöstä joka noudattaa Epikuroksen filosofiaa" "irstailevaksi ylensyöjäksi".

Mitä tapahtui?

Epikurolaisuuden unohtumiselle, ja vihaamiselle, on neljä pääsyytä:

• Nautinnon luonteen väärinymmärtäminen.
• Epikuroksen ajatukset sielusta ja jumalista.
• Roomalainen stoalaisuus.
• Valtionuskontojen nousu.

Nautinto on kirosana.

Kuten edeltäjänsä antiikissa, useimmat ihmiset pitävät nykyään kaikkea nautinnollista välittömästi syntinä. Mutta samanaikaisesti he eivät yleensä tiedä mitä Epikuros sanoo nautinnosta tai sen tavoittelusta. On vaikeaa siirtyä nautinnon stoalais-uskonnollisesta määrittelystä, aitoon Epikurolaiseen ymmärrykseen.

Ei yliluonnollisia sieluja tai luojajumalia.

Koska Epikurolainen Filosofia on atomistinen järjestelmä, maailmassa ei ole yliluonnollista. Kaikki on joko atomoi tai tyhjyyttä. (Uudempi muotoilu voisi olla massa-energiaa tai aika-avaruutta.) Sielun tai jumaluuden täytyy siis olla luonnollinen ilmiö, eikä maailmaa ole luotu, vaan se muodostui luonnollisesti.

Tämä idea ei houkuttele ketään, jonka ajattelujärjestelmä perustuu jumaliin. Norman DeWitt arvelee tämän olleen syyn Epikuroksen paolle Mytilenestä, jossa hän aloitti opettamisen. Häntä syytettiin ateismin julkisesta edistämisestä. Tämähän on tietysti 'rikos', josta Sokrates teloitettiin...

Epikuros ei tämän jälkeen opettanut julkisesti, ja hänen Puutarhansa oli yksityisaluetta. Mutta syytös ei koskaan kadonnut, vaikka hän sanoo suoraan jumalien olevan olemassa (Kirje Menoekeukselle).

Vielä vähän aikaa sitten "ateisti!" oli hyvin tehokas ase ajattelijaa vastaan. Ja sitä on todellakin käytetty Epikuroksen mustamaalaamiseen.

Roomalaiset olivat sievistelijöitä.

Vaikka me pidämme roomalaista aristokraattia irstailun ruumiillistumana, he eivät itse (halunneet) ajatelleet näin. Ennen keisarikuntaa he olivat myös taitavia poliitikkoja ja huolissaan julkisuuskuvasta.

Epikurolainen Filosofia ei oikein sovi tällaiseen tilanteeseen, mutta toinen filosofia kyllä. Ciceron teksteistä tiedämme, että roomalaisen yläluokan sisällä kävi kiivas keskustelu Epikurolaisen Filosofian ja stoalaisuuden välillä. (Koska Cicero kirjoitti asiasta.)

Koska poliittinen valta oli siirtynyt Roomaan, mutta kulttuuri säilyi kreikkalaisena, stoalaisuutta oli suhteellisen helppo muokata sopimaan aristokraattisen poliitikon elämään (ja myöhemmin keisarillisen poliitikon). Epikurolainen Filosofia taas olisi pohjimmiltaan ollut sellaista elämää vastaan...

Yksijumalaisuus viimeisenä niittinä.

Kun kristinuskosta tuli Rooman keisarikunnan valtionuskonto, Epikurolainen Filosofia oli 600-vuotias, ja suosionsa huipulla. Epikurolaisia löytöjä on tehty ympäri antiikin maailmaa. Useimmat Epikurolaiset olivat todennäköisesti keski- tai alaluokkaa, mutteivät varmaankaan yläluokkaa.

Syy miksi Epikurolainen Filosofia, vaikka sitä yleisesti inhottiinkin, saattoi kukoistaa oli, että monijumalaiset yhteiskunnat ovat moniarvoisia. Mukautuminen ei ole tärkeää. Niinpä Epikurolaiset saattoivat elää rauhallisesti niiden rinnalla, jotka ajattelivat eri tavalla. Yksi ryhmä monien joukossa.

Tämä ei ole mahdollista valtiossa, jolla on virallinen yksijumalainen uskonto (tai ei ainakaan ollut mahdollista antiikissa). Tällaisessa valtiossa mukautuminen on pakollista ja valvottua.

Kristillisiltä kirjoittajilta (Laktantius, Augustinus) tiedämme, että Epikurolainen Filosofia oli varteenotettava kilpailija, jota vastustettiin aktiivisesti. Augustinuksesta olisi voinut tulla Epikurolainen, mutta kristinusko lupasi sielun kuolemattomuutta (sekä keppi että porkkana). Niinpä se voitti.

Kristinuskon noustua valtionuskonnoksi Epikurolainen Filosofia alkoi kadota. Lopulta Puutarha suljettiin (muiden 'pakana' koulujen kanssa) Herran Vuonna 529.

Miten tämä koskee meitä tänään?

Koska tämä on osa historiaamme Epikurolaisina, niin sen pitäisi saada meidät päättäväisiksi korjaamaan tilannetta.

Meidän pitäisi myös varmistaa, ettei tätä tapahdu uudestaan.

Meidän pitäisi uskaltaa sanoa "Olen Epikurolainen."

Koska maailma on täynnä valheita, meidän pitäisi opiskella Epikurolaista Filosofiaa. Mikään ei hävitä tietämättömyyttä kuin totuus.

Kun joku väärinkäyttää ilmausta "Epikurolainen", meidän pitäisi olla itsevarmoja ja korjata heitä.

Mutta muistakaa aina, ettei Epikuros halua marttyyrejä! Ole kohtelias ja rauhallinen. Älä pitkitä keskustelua. Ja ole aina tietoinen tilanteesta. Älä ikinä vaaranna itseäsi.

Answers from an Epicurean

The writer of this article isn't looking for answers as such, but here are some anyway.

* * *

I agree that Epicurean Philosophy is consistent with naturalism, especially with regards to the ethical side of things. This consistency is the result of how the philosophy sets up its theory of knowledge. Naturalism is embedded into the system before we ever get near ethics.

In Epicurean epistemology pleasure and pain are the definitions of good and bad (life-promoting and life-destroying). When we get to the ethical system, however, things get very complex, and a new ethical principle is needed: The purpose is to live without pain in the body and anxiety in the mind.

As is demonstrated in the article, the Epicurean understanding of pleasure and pain is more nuanced than most people know. Some pleasures are evil, and some pains lead to good outcomes. This means that pleasure is a necessary but not sufficient principle of ethics. It needs other principles as backup.

The ethical system of the Epicurean Philosophy doesn't have a "the principle", because the purpose of the system is to guide humans in life. And in life nothing is ever simple.

* * *

For an Epicurean two major virtues are prudence and honesty. This means that we should always be seeking more information about the world so that we could be better at living happily. Again, naturalism and the pursuit of knowledge, is built into the philosophical system.

* * *

I wouldn't compare the Epicurean life to either a monk or a Morrison. Those two options are on the extreme ends of the spectrum, and an Epicurean would reject both. Becoming a monk is a matter of belief in the supernatural, which is a bad reason to do anything. Morrison, on the other hand, epitomizes the self-destructively wanton indulgence that an Epicurean would recoil from.

Moderation and simplicity are indeed important factors in an Epicurean life, but they are not valued for themselves. A happy life is the goal, while moderation and simplicity are the tools to get there. A simple and moderate life is a good thing because then one can live in happiness without the struggle for riches. Nor are Epicureans averse to indulgence either! The feast of the Twentieth (of each month) became notorious after all... But one should only indulge once in a while, not all the time.

* * *

I believe that Epicurean Philosophy is the strongest candidate for a naturalistic ethic, because it's a comprehensive philosophical system. It's epistemology and metaphysics are fully compatible with modern science, it's ideas about justice with modern ideas, and most importantly it's ethics are for humans, not abstract ideals or supernatural entities.

* * *

When we are comparing our intuitions to what a philosophical system is proposing, we have to be very conscious of the fact that most of what we believe are intuitions are in fact learned, that is, they are a part of a philosophical system. On this, the shellfish example in the article is a great case study. There is no ethical intuition regarding the avoidance of eating shellfish. It's a learned ethical principle, from a religious ethical system. Epicurean Philosophy wouldn't be against it because the 'intuition' is wrong, but because the reasoning behind it is supernaturalistic (spoilage or allergies are naturalistic reasons to avoid).

Because it's uncertain which of our ethical 'intuitions' are truly intuitive, it's likely that an evidence-based ethical system is more truthful. From its beginnings Epicurean Philosophy has tried to be as close to truth as possible. I believe that Epicurus himself would be the first to change something that proved to be wrong (he did this on at least one occasion). The development of a philosophical system isn't a choice between intuition or philosophy, but between true and false. After all, many of our real intuitions can be unethical...

* * *

Perhaps other philosophies have trouble saying why it's commendable to run into burning buildings or fight for justice, but Epicurean Philosophy has no difficulty in this.

Most people who run into fire do so because they are trying to save a loved one. In Epicurean Philosophy, love is the extreme manifestation of friendship, which in turn is one of the highest values. In essence, people will risk themselves for an extreme value.

A minority run into danger because they are trying to save a stranger. In this case they are trying to save a life. In the Epicurean system, life (that is, biological life) is the foundation of all values, and as such also the highest one. Saving it is therefore a good act.

Note that firefighters never run into burning buildings... This is because doing so is incredibly dangerous. A fire can kill in a thousand ways (by smoke or carbon-monoxide is the most common). Firefighters are brave professionals who rely on training and equipment, rather than luck and adrenaline.

"whatever justice might turn out to be."

This is one ambiguity that Epicureans don't have to struggle with. Justice is the agreement between people to neither harm each other nor allow themselves to be harmed by others. This is of course justice on the most abstract level. Because Epicurean Philosophy has a clear definition of what justice is, it becomes immediately obvious why someone would want to fight for it (either in the public sphere or against direct violence): to fight for justice is to fight against pain.

To die in defense of justice is a thornier issue. As said above, life is the highest value, and so death is to be avoided. When it comes to a choice to die or to live with unavoidable injustice, the Epicurean choice would be to live. And do something later, perhaps. These kinds of extreme situations are of course always complex and personal. The choice to fight and die is a terrible one to make, however good the reasons are.

* * *

Epicurean Philosophy has its own method of gaining knowledge and finding out the truth, so there may not be a good reason to become a "Badiouian subject". Here I have to admit a lack of knowledge about Badiou and his philosophy, but a quick glance through the materials on the interwebs presents one possible reason an Epicurean wouldn't participate in a "truth-procedure".

All truths are not eternal. Most of them are true only in certain contexts or at certain times. For example, once it was true that the fastest way a human could travel was by running, but this hasn't been true for a long time. Epicurean Philosophy doesn't seek absolute certainty in knowledge, in fact such a pursuit is seen as detrimental. The perfect is an enemy of the good. Humans aren't perfect, and neither is our knowledge. We should accept this and change our ideas about what is true when there is reason to do so.

A point, that appears in the article, is another aspect an Epicurean might take issue with. All pleasures a human can have are animal pleasures. We are animals after all...

Intense pains that lead to no good outcome are anathema for an Epicurean. The very definition of evil. In Epicurean Philosophy pain is not merely something that you feel and then set aside, it's doing direct harm to you and will ultimately threaten your life (biological life in extreme cases). Anything that produces such pain must be discarded at once.

It's not clear however, why the given example of "struggling for egalitarian justice" would lead to only intense pain, and not bring any good outcomes and pleasure with it. Perhaps this is some facet of Badiouian philosophical system that is unclear from the article... An Epicurean would certainly see value in, and receive a benefit from, increased justice in the world.

* * *

The Epicurean system is robust enough to provide a reason for most of the things we as human think are good. But it also accepts that we are fallible, and that many of the things we believe to be good, are in actuality bad for us... if we want to live a happy life.

---

Vastauksia Epikurolaiselta

Tämän artikkelin kirjoittaja ei varsinaisesti etsi vastauksia, mutta tässä niitä silti on.

* * *

Olen myös sitä mieltä, että Epikurolainen Filosofia sopii naturalismiin, erityisesti etiikassa. Tämä yhteensopivuus johtuu siitä kuinka Epikurolaisuus muotoilee tietoteoriansa. Naturalismi sisältyy järjestelmään jo ennen kuin pääsemme lähellekään etiikkaa.

Epikurolaisessa epistemologiassa nautinto ja tuska ovat hyvän ja pahan määritelmät (elämää-tukeva ja elämää-tuhoava). Kun pääsemme etiikkaan saakka, asiat ovat kuitenkin muuttuneet monimukaisiksi ja tarvitsemme uuden eettisen periaatteen: Tarkoitus on elää ilman ruumiin tuskaa ja mielen ahdistusta.

Kuten artikkelista käy ilmi, Epikurolainen ymmärrys nautinnosta ja tuskasta on vivahteikkaampi kuin monet luulevat. Jotkin nautinnot ovat pahoja, ja osa tuskista johtaa hyvään. Tämän vuoksi nautinto on välttämätön muttei riittävä eettinen periaate. Se tarvitsee tuekseen muita periaatteita.

Epikurolaisessa etiikassa ei ole "tärkeintä periaatetta", sillä filosofian tarkoitus on opastaa ihmisiä elämässä. Eikä mikään elämässä ole yksinkertaista.

* * *

Epikurolaiselle viisaus ja rehellisyys ovat tärkeitä hyveitä. Näin ollen meidän pitäisi aina olla etsimässä uutta tietoa maailmasta, jotta voisimme elää onnellisemmin. Jälleen naturalismi ja tiedon hankinta ovat osana Epikurolaista järjestelmää.

* * *

En vertaisi Epikurolaista elämää munkkiuteen tai Morrisoniin. Nämä vaihtoehdot ovat kaksi ääripäätä, ja Epikurolainen hylkäisi molemmat. Munkiksi ryhdytään koska uskotaan yliluonnolliseen, ja tämä on huono syy tehdä yhtään mitään. Morrison puolestaan edustaa itsetuhoisesti mieletöntä mässäilyä, jota Epikurolainen kavahtaisi.

Kohtuullisuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä Epikurolaisessa elämässä, mutta niitä ei arvosteta itsensä vuoksi. Onnellinen elämä on tarkoitus, kun kohtuullisuus ja yksinkertaisuus taas ovat työkaluja. Yksinkertainen ja kohtuullinen elämä on hyvä asia, koska silloin voi elää onnellisena ilman kamppailua rikkauksista. Epikurolaiset eivät myöskään välttele ylenpalttisuutta! Kahdenkymmenennen päivän juhlinnastahan tuli pahamaineinen... Mutta ylenpalttisuutta pitäisi olla vain silloin tällöin, ei jatkuvasti.

* * *

Mielestäni Epikurolainen Filosofia on vahvin ehdokas naturalistiseksi etiikaksi, koska se on yhtenäinen filosofinen järjestelmä. Sen epistemologia ja metafysiikka sopivat nykytieteeseen, sen ideat oikeudenmukaisuudesta nykykäsityksiimme, ja tärkeimpänä sen etiikka on tarkoitettu ihmisille, ei abstrakteille ihanteille tai yliluonnollisille olennoille.

* * *

Kun vertaamme intuitioitamme filosofisen järjestelmän ehdotuksiin, meidän täytyy pitää kirkkaana mielessämme, että valtaosa siitä, mitä pidämme intuitiona, on opittua, siis osa jotain filosofista järjestelmää. Artikkelissa oleva äyriäistapaus on tästä erittäin hyvä esimerkki. Ei ole olemassa eettistä intuitiota välttää äyriäisten syömistä. Se on uskonnollisesta filosofisesta järjestelmästä opittu eettinen periaate. Epikurolainen Filosofia ei hylkäisi tätä periaatetta koska 'intuitio' on väärä, vaan siksi että perustelu on yliluonnollinen (pilaantuminen tai allergia on naturalistinen syy välttämiseen).

Koska on epävarmaa mitkä eettiset 'intuitiomme' ovat todellisuudessa intuitioita, on näyttöönperustuva eettinen järjestelmä todennäköisemmin oikeassa. Alusta alkaen Epikurolainen Filosofia on pyrkinyt totuuteen. Uskon että Epikuros itse olisi ensimmäisenä muuttamassa kohtaa joka osoittautuu vääräksi (hän teki näin ainakin kerran). Filosofisen järjestelmän kehittyminen ei ole intuition ja filosofian välillä valitsemista, vaan totuuden tai virheen. Ovathan monet aidoista intuitioistammekin epäeettisiä...

* * *

Ehkä muiden filosofioiden on vaikea sanoa miksi tuleen juokseminen tai oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen on kiitettävää, mutta Epikurolaisessa Filosofiassa tämä on helppoa.

Useimmat ihmiset juoksevat tuleen, koska he yrittävät pelastaa rakastamaansa ihmistä. Epikurolaisessa Filosofiassa, rakkaus on äärimmäinen muoto ystävyydestä, joka puolestaan on yksi tärkeimpiä arvoja. Ihmiset siis vaarantavat itsensä äärimmäisen arvon vuoksi.

Vähemmistö juoksee tuleen yrittäessään pelastaa tuntemattoman. Tässä tapauksessa he yrittävät pelastaa elämän. Epikurolaisessa järjestelmässä elämä (siis biologinen elämä) on kaikkien arvojen perusta, ja näin ollen myös korkein arvo. Sen pelastaminen on siis hyvä teko.

Huomatkaa että palomiehet eivät koskaan juokse tuleen... Sillä se on uskomattoman vaarallista. Tuli voi tappaa tuhannella tavalla (savu tai häkä ovat yleisimmät). Palomiehet ovat rohkeita ammattilaisia, jotka luottavat koulutukseen ja välineisiin, onnen ja adrenaliinin sijaan.

"mitä oikeudenmukaisuus sitten lopulta onkaan."
[oma käännökseni]

Tämä on yksi asia, jota Epikurolaisen ei tarvitse arvuutella. Oikeudenmukaisuus on ihmisten välinen sopimus olla vahingoittamatta toista tai sallia toisen vahingoittaa itseään. Tämä on tietysti oikeudenmukaisuus abstrakteimmalla tasollaan. Epikurolaisen Filosofian selkeä määritelmä tekee välittömästi selväksi miksi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta (joko julkisuudessa tai väkivaltaa vastaan): oikeudenmukaisuuden puolesta tarkoittaa tuskaa vastaan.

Oikeudenmukaisuuden puolesta kuoleminen on vaikeampi aihe. Kuten yllä sanoin, elämä on korkein arvo, joten kuolemista pitäisi välttää. Kun pitää valita kuoleman tai väistämättömän epäoikeudenmukaisuuden kanssa eläminen, Epikurolainen valitsisi elämän. Ja tekisi myöhemmin jotain asialle. Tällaiset äärimmäiset tilanteet ovat tietysti aina monimukaisia ja henkilökohtaisia. Taistelun ja kuoleman valitseminen on kauheaa, olivat syyt miten hyviä tahansa.

* * *

Epikurolaisessa Filosofiassa on omat tapansa saada tietoa ja selvittää totuutta, joten ei välttämättä ole hyvää syytä ryhtyä "Badioulaiseksi subjektiksi". Tässä täytyy myöntää, etten tunne Badiouta tai hänen filosofiaansa, mutta pikainen interwebeissä olevan aineiston silmäily nostaa esiin yhden mahdollisen syyn miksi Epikurolainen ei osallistuisi "totuus-prosessiin".

Kaikki totuudet eivät ole ikuisia. Monet niistä ovat tosia vain tietyissä yhteyksissä tai tiettynä aikana. Esimerkiksi joskus oli totta, että nopein tapa jolla ihminen pystyi matkustamaan, oli juokseminen, mutta tämä ei ole ollut totta pitkään aikaan. Epikurolainen Filosofia ei etsi absoluuttista varmuutta tietämyksessä, itse asiassa sen etsimistä pidetään haitallisena. Täydellisyys on hyvän vihollinen. Ihmiset eivät ole täydellisiä, eikä sitä ole tietommekaan. Meidän pitäisi hyväksyä tämä, ja tarvittaessa muuttaa sitä mitä pidämme totuutena.

Artikkelissa esiintyy myös asia, johon Epikurolainen ottaisi kantaa. Kaikki nautinnot, joita ihmisellä voi olla ovat eläimellisiä. Mehän olemme eläimiä...

Kovat tuskat ilman hyvää tulosta iljettävät Epikurolaista. Ne ovat pahuuden määritelmä. Epikurolaisessa Filosofiassa tuska ei ole vain tuntemus jonka voi sivuuttaa, vaan se on suoraa vahinkoa ja lopulta uhkaa elämääsi (ääritapauksessa biologista elämääsi). Jos jokin toiminta aiheuttaa tällaista tuskaa, se pitää lopettaa välittömästi.

Ei ole kuitenkaan selvää miksi annettu esimerkki, "tasa-arvoisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu" [oma käännökseni], johtaisi vain kovaan tuskaan, eikä aiheuttaisi tuloksia ja nautintoa. Ehkä tämä on jokin Badioulaisen filosofian osa-alue, joka ei käy selväksi artikkelista... Epikurolainen kuitenkin arvostaisi lisääntynyttä oikeudenmukaisuutta, ja hyötyisi siitä.

* * *

Epikurolainen järjestelmä on riittävän lujatekoinen tarjotakseen syyn suurimmalle osalle niistä asioista, joita me ihmiset pidämme hyvinä. Mutta se myös hyväksyy erehtyväisyytemme, ja sen että monet hyvinä pitämämme asiat ovatkin oikeasti haitallisia... jos haluamme elää onnellisina.

FAQ

Death
Gods
Misc
Modern life
Pleasure and Pain
Science
Sex
Virtues

Death

I know Epicurus says that death should not be feared and he gives arguments for it, but how does one manage the death of a loved one, not one's own death?

The arguments given to not fear one's own death also apply to the death of loved ones. They do not suffer in a afterlife, and no deity is punishing them for anything.

To alleviate our sorrow for the loss, he would advice us to remember all the good things that the deceased brought into our lives, all the funny stories they were involved in, and of course the camaraderie integral in an Epicurean friendship.

Gods

Can one practice Epicurean teachings and idealism regardless of theism or atheism?

Theism/Atheism make no difference as far as being an Epicurean is concerned. Some who believe in gods may have trouble with the Epicurean theology, whereas the atheist can bypass such things, but the rest of the system is the same for both.

Does epicurean philosophy have anything to say about any sort of afterlife?

In Epicurean metaphysics all souls are made of atoms which are dispersed at death (like the ones that the body is made of). There is no life after death.

Does epicurean philosophy have anything to say about a higher power?

Read this

Is Epicurean Philosophy secular and humanist like other philosophies of its time?

There are few philosophies from Epicurus' time that we would call secular today. Most of them include some kind of supernatural element. Epicurean Philosophy, too, contains talk and doctrines about the existence of deities, so it's not entirely secular either. The Philosophy is, however, humanist through-and-through. It's the philosophy for humans, so that they can live a good and happy life. Even the Epicurean theology is intended to remove the fear of the deities so that the humans can live better.

In what regards would've the Buddha and Epicurus have philosophical differences if they chatted with each other?

Epicurus didn't think that we should remove all desires and/or attachments. Also his focus was in this life, not in the next or any other supernatural existence.

Is the famous quote of the problem of evil really by Epicurus?

By an Epicurean certainly, but only 'perhaps' by Epicurus. (Monotheism wasn't all that common in his time.)

Can Epicurus cure us of superstitious beliefs?

Perhaps. Epicurus doesn't offer a panacea for this, but if someone accepts the Epicurean view, they'd come to the conclusion that superstitious beliefs are either misunderstandings or misinformation. He'd also reinforce this with furthering our understanding of nature through the sciences.

In his writings, he mentions God quite a bit. Not Gods but God. As in singular. What's up with that?

He uses the plural, too (ref. first part of the Letter to Menoeceus). "Do not fear the gods" is also one of the Four Cures (Tetrapharmakos).

One possible source of this confusion is that he speaks of singular gods as examples of the general features of all the gods. But he's not talking about the God (as a name) of christianity, judaism, or islam, because monotheism was a minority in the Hellenic age (and Athens was polytheistic).

Misc

Did Epicurus commit suicide?

There is no evidence to answer this question one way or another.

Epicurus wasn't against suicide, but only as the absolute last resort when the alternative is a life of nothing but pain. "Small indeed is the man who finds many reasons to kill himself." (Sayings 38)

In Diogenes Laertius you'll find his last letter written on his death bed. (Laertius 22, Letter to Idomeneus)

Is Epicurean philosophy uniform, or are there variations among practitioners?

There is of course variation between Epicureans. We are all on a continuum from the person that just heard about Epicurus to those who write books and set up organizations for the promotion of the Philosophy. There are also many reasons for this variation.

The philosophy itself, as a system of ideas and concepts, is highly uniform in that there has been little to no addition after the time of Epicurus. This is quite unique in a philosophical system. As time passes there is naturally drift with the accumulation of scientific knowledge, but there has never been factionalization of the system (like in religious systems).

If you had to boil it down to basic principles what would they be?

The tetrapharmakon: Don't fear the gods. Don't fear death. The pleasures are easy to get. The pains are easy to remove or endure.

A word of warning, though. The Epicurean System isn't suitable to be condensed into an elevator pitch. These four touch on many of the most important aspects, but there are numerous nuances, buts-and-ifs, and issues not addressed. Only a thorough and careful study can give a true understanding of the Philosophy.

How does happiness and money link in to a bigger picture?

Happiness is the biggest picture. Money is just a tool.

How can one get through a stressful work day with epicurean philosophy?

There are too many ways a day can be a stressful one to give any quick answers... The main thing is to understand what causes the stress and how you can deal with it.

Do you have an article that shows how it's affected future philosophical progression?

On this issue Stephen Greenblatt's book "The Swerve" is excellent.

What Epicurus's philosophy is about?

How to live happily.

Why have Epicurean Values been forgotten?

Not forgotten so much as suppressed and vilified. Mostly by the stoics and christians (and they overlap). Epicurean Philosophy was strongly anti-supernaturalist, so it's no wonder that they would have done so when they gained the power.

Epicurean ideas have also lived on without the label. For instance, Thomas Jefferson was a self-identified Epicurean... And Stephen Greenblatt makes the case that the rediscovery of Lucretius' On the Nature of Things kickstarted the scientific revolution.

What do you think the meaning of life is?

The only the meaning that can be given is that a life should be happy (filled with pleasure and without pain or fear). As long as you follow proper morality, the question then becomes "what makes you happy?"

Is he nationalist?

No. Epicurean Philosophy is by nature a universal one, independent from any nationality or group. In essence, it's a philosophy for all humans everywhere.

The Vatican Sayings? This must be a mistake.

They were found in the archives of the Vatican, amongst other papers. That's why they are commonly known by that name. The proper name is of course "The Sayings of Epicurus".

Epicurus preceded Zeno. Is there any evidence besides Seneca's reverence for Epicurus that Epicureanism influenced The Stoics?

Seneca is such an elephant in the room that no other source is necessary. And like other (later) stoics, ultimately he is opposed to Epicurean Philosophy.

Was Epicurus influenced by the philosophies from India

It's possible that Epicurean Philosophy was influenced by contact with Indian thinkers, since it arises right after Alexander the Great's conquests. It could also be an independent strain arriving at similar conclusions. We do not know which is true.

Is it true that DaVinci took his philosophy from Epicurus?

Probably not. While the philosophy of DaVinci is a field of study onto itself, it seems that he was mostly influence by the christian philosophy of his time.

Modern life

Can we reinvent epicurean philosophy in a post-modern world?

If by reinvent you mean adapt, then the answer is yes. Humans are pretty much the same that they were in Epicurus' time (perhaps a little better informed, need the same basic things, are confused what are the best things to desire...), so his ethical advice is very current.

In this day and age, would it be difficult to apply Epicurean philosophy? (Considering that the concept of money has been well established and mass consumerism is at its peak.) How could the simple Epicurean life counters the face of modernism?

It isn't any harder than in any other age... The Epicurean school has always advocated an alternative life-style that has never been in line with "the mainstream". Mostly this is because we have always shunned both politics and consumerism.

The task of living the Happy life is unfortunately the burden of every individual. Others can help (or hinder) but they can't give detailed advice. One general advice would be to start letting go of all things that bring with them either pain or anxiety.

How will a care free society exist in a universe built by laws?

Equating a society and the universe in this way is a mistake (sadly all too common one). Since all societies have to exist in the universe, these two should not be considered as equals or excluding one another.

A human society can and must have additional laws in addition to the laws of Nature. There is no natural law that would invalidate the law against murder that we'd have in a care free society. Such a society would exist by choice.

As for things in the universe that happen by necessity or by chance... We should prepare against them as best we can (and endure them if this fails). One important preparation is to know the Nature as best we can (one good example would be to vaccinate all people against all diseases possible).

If Epicurus was still alive, how would he rationalize death?

Epicurus most likely would not try to rationalize it in any way. For him death was a self-evident thing that need no reasoning, simply a notice and an explanation why it's not an obstacle to Happiness. What he would be engaged in would be alleviating the fear of death.

Pleasure and Pain

If pain can be pleasurable, is pleasure also suffering?

A pain can lead to a greater pleasure, for instance when you undergo surgery to cure an injury, etc.. And similarly a pleasure can lead to a pain, usually through overindulgence. Gluttony is the classical example: Food is a necessary part of life, but too much eating becomes dangerous.

The source of Epicurus' teaching on this analysis can be found in The Letter to Menoeceus (Laertius 122).

Does Epicurus speak about the pain, too?

One purpose of Epicurean Philosophy is the removal of all pain. The definition of the ultimate state of Happiness is the absence of all pain from the body and mind. So Epicurus talks about pain all the time, even if it's not mentioned by name the avoidance of pain is always in the background.

How can so little be sometimes enough?

Because it's always the little things that are the most important. Proper pleasures (the one's without bad consequences) are relatively simple, and if you've correctly fulfilled them you'll recognize the destructive desires.

Science

What is the fundamental nature of reality?

Epicurus' answer would have been: Elemental particles and the void. We'd today call it mass-energy and space-time.

But the honest answer is: Really smart people are working on that with the Large Hadron Collider. Maybe they'll tell us in a few years.

Does epicurean philosophy have anything to say about creation of life?

Of the creation of life and its development Lucretius' On the Nature of Things says many things. In a nutshell: life arose by accident and the life we see around us is the most suited for the conditions. Today we know that the exact origins of life are unknown, and that it developed through evolution by natural selection (both are absolutely compatible with Epicurean Philosophy).

Can you explain The Canonics please?

Canonics (that is, the theory of knowledge in Epicurus' philosophy) is available to us through secondary sources. The originals have unfortunately been lost. Lucretius and Laertius had Epicurus' originals in hand when they were writing their works so they are taken as reliable sources.

The Canon tells us how we can know about good and evil, the world, and ourselves. It's not possible to give an exhaustive account here, but the bare bones are these:

Pleasure tells us that a thing is good, pain that another is an evil.
Observation through the senses tells us what the world is like (this is science).
And the anticipations are our in-born abilities and tendencies that nature has equipped us with (for example, our intuitive grasp of justice or fairness).

We should just stop over analyzing every thing in the universe and just live a happy life, right?

These aren't mutually exclusive things... (if they are, something is wrong in one's analysing).

Happiness, as the goal of life, is a complex thing. Certainly not the simple three step program they sell on TV. Knowledge of the universe (as in the sciences) is an important part of this, since you can't live without anxiety if you fear Nature.

Sex

What was Epicurus' sex life like? Was he married?

We know that he wasn't married, but beyond that we can't say for sure.

How are sexual relationships viewed through Epicurean Philosophy?

(Facets such as hetero/non heterosexual, monogamy/polygamy, social care to parents/family, expectations of sexual partners)

There are very few points where Epicurus writes about sex. He affirms that sex is a pleasure, but also cautions us that there are dangers of overindulgence (this applies to most other pleasures also). One infamous example is Sayings 51.

On the whole he seems to have been sex positive, though we have to remember that the sexual mores of his time were very different from ours. For instance, he was definitely against the practice that a youngster should have an older man as both a teacher and lover, and this was the norm in his time.

Epicurean philosophy is for all humans, so he makes no distinctions between sexual orientations. The advice would be the same for all.

There is no talk about the number of people in a marriage. He does advice us to follow the local laws, so in the context of a western European or American societies this would mean monogamy. Also the practice of polygamy has historically been one man and several not necessary willing women... Epicurus would be against such a marriage.

In general, Epicurus would be for social security (because the promotion of happiness is good), so he would be for taking care of one's parents and family, both social and private. There is a fragment of a letter to his mother where he wishes that she would stop sending him money, not because he couldn't use it, but so that she would have more.

With "expectations" you mean 'desires'? These should be analyzed like all other desires. And of course the expectations have to be compatible...

Most philosophers avoid the theme of sex. How to deal with this complex subject that causes us a lot of problems but is unavoidable?

Epicurus affirmed that sex is a pleasure, but like all pleasures it can have bad consequences. Like in all such cases, an individual should apply wisdom in deciding who to have sex with and when.

Virtues

Is a virtuous life a satisfying life?

Yes.

Laertius 132:
"Of all this the beginning and the greatest good is prudence. Wherefore prudence is a more precious thing even than philosophy; from it spring all the other virtues, for it teaches that we cannot lead a life of pleasure which is not also a life of prudence, honor, and justice; nor lead a life of prudence, honor, and justice, which is not also a life of pleasure. For the virtues have grown into one with a pleasant life, and a pleasant life is inseparable from them."

In Epicurean Philosophy virtues are patterns of behavior that are productive of pleasure. And a pleasurable life is a satisfying life.

Isn't it virtuous or satisfying to die so that others could have eudaimonia?

If it were virtuous to die for other people's eudaimonia (aristotelian term that is never properly defined), wouldn't that mean they would have to die for yours, too? In which case both would be dead...

Dying while protecting others would not be a case of dying to protect their eudaimonia... It would be case of dying to protect their lives, for example, a father protecting his children from attackers. An Epicurean would definitely do this.

Eudaimonia, as it's currently used, is an aristotelian term without any real meaning. Trying to pin down the meaning is like punching water... But one thing it does not take into account is life, since your eudaimonia can be destroyed after you have died. For an Epicurean such terms are a headache and we'd rather avoid them.

What is not virtue?

In Epicurean Philosophy virtues are patterns of behavior that produce long-term stable pleasures (in addition of being immediately pleasurable). For instance, honesty and justice are virtues because they bring with them life-enhancing results, whereas lying or criminality will lead to pain.

If a pattern of behavior doesn't produce such results, it can't be a virtue, and if it brings with it dangerous levels of pain it is a vice.

What is important if not virtue?

Virtues are important in choosing actions, since to know them means that one has studied and experienced what are, in general, the better ways to act. The application of prudent choices is easier when we know the virtues.

In the philosophical system, however, virtues aren't primary concepts. They are virtues because they produce pleasure, not the other way around. For example, Friendship is a virtue because friends are the greatest source of pleasure (and security). Pleasure is therefore the primary aspect and virtues 'merely' consequences of pleasure.

Unless I'm mistaken, Epicurean philosophy regards virtue as a merely an instrumental means to one's personal good, instead of as a constitutive means as found in the ethics of Aristotle, for instance. Do you see this as an advantage over such systems, or as a problem, or both?

Since the aristotelian etc. systems are wrong about the role of virtue and about the goal of life, the answer is "advantage".

Announcing the "Epicurean Year" -project

The purpose of this project is to produce a yearly calendar of Epicurean topics that would serve as a basis of study, understanding, and living as taught in the Epicurean Philosophy.

The first goal is to come up with 12 monthly topics that would cover the major aspects of Epicurus' teachings. This would be filled in with the second goal of a weekly topic that would add to and expand on the monthly topics. The third goal is to have advice and exercises to help people integrate the Philosophy into their daily life with the goal of enhancing Happiness and well-being.

Since the project is much too big for anyone alone, Garden participation in the form of material, suggestions, and constructive criticism, will be much appreciated.

---

"Epikurolainen Vuosi" -hankkeen julkistus

Tämän hankkeen tarkoituksena on tuottaa vuosittainen kalenteri Epikurolaisista aiheista tukemaan opiskelua, ymmärrystä ja Epikurolaisen Filosofian oppien mukaan elämistä.

Ensimmäisenä tavoitteena on luoda 12 kuukausittaista aihetta, jotka kattavat kaikki Epikuroksen opetusten tärkeimmät osa-alueet. Tätä täydennetään toisen tavoitteen viikottaisilla aiheilla, jotka lisäisivät ja laajentaisivat kuukausittaisia aiheita. Kolmantena tavoitteena on neuvot ja harjoitteet, joilla avustetaan Filosofian soveltamista päivittäiseen elämään Onnellisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Koska hanke on aivan liian suuri yhdelle, Puutarhan osallistumista, aineiston, ehdotusten, ja rakentavan arvioinnin muodossa, arvostetaan erittäin paljon.