Bartholomew asks:
"Why are things created by mankind considered unnatural? Are not ourselves and our
creative capacities just as natural as everything else? Are we not merely another
mechanism in the process of natural creation? When ants burrow into the earth to build a
home is it more natural than when man mines minerals and cuts down trees for the same
end?"
Animals have only natural desires
One of the differences between us and the animals is that they live under conditions
that prohibit them from pursuing anything but what is required for survival. Sadly, some
humans are also in this situation. But other humans are insulated from survival
conditions, and they are at risk from non-natural desires.
Ants and humans both build homes for themselves, but ants build one because if they
don't, they will die. Many humans who build a home go far beyond what is required for
life... or even great comfort!
To put it bluntly, it's natural for us to desire a home, but non-natural to want to
live in a palace.
There is a disconnect between our capabilities and our understanding of "what is good
for me?" So if (and when) Epicureanism cautions us against some desires, it's not because
all human creations are non-natural, but because some definitely
are.
Negative effects are the guide in this
Tom adds:
"Why do you think that Eism considers things created by mankind as unnatural? It
doesn't unless these 'creations' cause negative effects."
Tom is right.
As always, when evaluating desires, the question to ask is: "Where will this lead to?
Will it detract from my life, or add to it? Will it eventually cause more pain than
pleasure?"
In the Letter to Menoeceus (130), Epicurus writes: "Although pleasure is the
greatest good, not every pleasure is worth choosing."
Later he adds (132): "When we say that pleasure is the goal, we do not mean the
pleasure of debauchery or sensuality."
What is generally misunderstood about Epicureanism is that it's ascetic at its core.
It's not the hedonism of your forebears...
Many times people have criticized Epicureanism for its hedonism, without understanding
how this is brought under control. In the same Letter, Epicurus talks about
sober reasoning that will have to be done to pursue the proper desires and
disregard the non-natural ones.
The beginning of Epicurean ethics is "pursue pleasure", but the rest is "here's how to
do it without destroying yourself."
Necessity, chance, and choice
Bartholomew continues:
"I think this because of the page description. Any creation of man is far from
simple. No man can make a pencil on his own. It takes miners, lumberjacks, refiners, etc.
As for causing negative effects, Epicurus did not believe in determinism, but in
indeterminism. Probabilistic causation does not infer that an act must cause negative
effects, which are themselves only perceived as negative. Eating does not have negative
effects for the eater, but does for the eaten. Deriving that pain is evil and pleasure is
good creates a paradox in social interaction, it is evil in one set of eyes, but good in
another. This makes good and evil a perception, and not a definitive objectivity. I
personally do not believe in either. I believe in actions and their results."
Actually Epicurus believed in both. And in choice, too, though he set that apart from
them. He says in the Letter to Menoeceus (134): "He understands that while some
things are indeed caused by fate, other things happen by chance or by choice."
Even within probabilistic causation some things are so probable as to be virtually
certain. In many cases these virtually certain things are virtually certain to cause
negative effects. In Epicurean understanding of desires the further one moves from those
desires that are natural and necessary for physical life, the more certain one
can be that the effects will be negative... eventually.
Eating will most certainly have negative effects for the eater who eats without
prudence. Obesity is mostly a result of disordered eating. And it will kill you.
While Epicureanism doesn't (and can't) give specific advise on how to eat, it can say
that an obese person is doing something harmful to one self.
The paradox is an illusion. It's caused by a misunderstanding of the Epicurean system
beyond pleasure and pain. If we were to only follow these two we would end up in
the Utilitarian mess, where everything is smoke and mirrors.
Fortunately Epicurus goes further. For any living thing pleasure and pain are the
mechanism that it uses to differentiate things that will keep it alive and things that
will kill it. This is not a matter of mere perception, it's a matter of Life. On this
foundation Epicurus built a classification of the desires, and ultimately an ethical
system.
There is however no possible way for humans to achieve definite objectivity. Life, and
especially human Life, is much too complex to pursue such folly (a perfect example of
non-natural desire). This doesn't, however, mean that we cannot say anything
about good and evil. That would be a case of the Nirvana Fallacy.
Jotkin ihmisten luomat asiat ovat ei-luonnollisia haluja
Bartholomew kysyy:
"Miksi ihmisten luomia asioita pidetään epäluonnollisina? Emmekö
me ja kykymme luoda uutta ole yhtä luonnollista kuin kaikki muukin? Emmekö ole
vain yksi luonnon luovista mekanismeista? Onko muurahaisten keonrakentaminen
luonnollisempaa kuin mineraalien kaivaminen ja puiden kaataminen kotien
rakentamiseksi?"
Eläimillä on vain luonnollisia haluja
Eräs ihmisiä ja eläimiä erottavista tekijöistä on,
että ne elävät oloissa, jotka estävät tavoittelemasta
mitään mikä ei auta selviytymisessä. Valitettavasti ihmisiäkin
elää näissä oloissa. Mutta monet ihmiset ovat suojassa
näiltä oloilta, ja he ovat alttiita ei-luonnollisille haluille.
Sekä muurahaiset että ihmiset rakentavat koteja, mutta muurahaiset
rakentavat sellaisen, koska muuten ne kuolevat. Monet ihmiset rakentavat koteja, jotka
ylittävät roimasti elämän... ja jopa mukavuuden vaatimukset!
Suoraan sanottuna, on luontaista haluta kotia, mutta ei-luonnollista haluta asua
palatsissa.
Meidän kykymme ovat ristiriidassa ymmärrykseemme siitä, "mikä on
hyväksi meille?" Joten jos (ja kun) Epikurolaisuus varoittaa joistakin haluista, se
ei johdu siitä, että kaikki ihmisen luoma olisi ei-luonnollista, vaan
koska jotkin niistä varmasti ovat.
Haitalliset seuraukset ovat oppaamme
Tom lisää:
"Miksi ajattelet että Epikurolaisuus pitää ihmisen luomaa
epäluonnollisena? Näin ei ole elleivät nämä 'luomukset' aiheuta
haitallisia vaikutuksia."
Tom on oikeassa.
Kun arvioidaan haluja, pitää aina kysyä: "Mihin tämä johtaa?
Haittaako se elämääni, vai lisää siihen jotain? Tuleeko
siitä loppujenlopuksi enemmän tuskaa kuin nautintoa?"
Kirjeessä Menoekeukselle (130) Epikuros kirjoittaa: "Vaikka nautinto on
korkein hyvä, kaikki nautinnot eivät ole valitsemisen arvoisia."
Myöhemmin hän lisää (132): "Kun sanomme että nautinto on
tavoite, emme tarkoita irstailun tai aistillisuuden nautintoja."
Monestikaan ei ymmärretä, että Epikurolaisuus on pohjimmiltaan
askeettista. Se ei ole esiäitiesi hedonismia...
Usein Epikurolaisuutta arvostellaan juuri hedonismin vuoksi,
ymmärtämättä kuitenkaan miten sitä hillitään.
Samassa Kirjeessä Epikuros puhuu selvästä järkeilystä,
jota täytyy tehdä, jotta voi tavoitella säädyllisiä haluja ja
välttää ei-luonnollisia.
Epikurolainen etiikkaa alkaa "nautinnontavoittelusta", mutta loppu onkin sitten
"näin teet sen tuhoamatta itseäsi."
Välttämättömyys, sattuma, ja valinta
Bartholomew jatkaa:
"Sivun kuvaus saa minut ajattelemaan näin. Kaikki ihmisen luoma on
monimutkaista. Kukaan ei osaa tehdä kynää. Siihen tarvitaan
kaivosmiehiä, metsureita, jalostajia, jne. Mitä tulee haitallisiin
vaikutuksiin, Epikuros ei uskonut determinismiin vaan indeterminismiin.
Todennäköisyyskausaatio ei osoita että toiminta aiheuttaa haitallisia
seurauksia, jotka vain käsitetään haitallisina. Syöminen ei aiheuta
syöjälle haittaa, mutta syödylle kyllä. Johdettaessa, että tuska
on pahaa ja nautinto hyvää, aiheutetaan paradoksi sosiaalisissa suhteissa, se
on pahaa jollekin, mutta hyvää toiselle. Näin hyvästä ja pahasta
tulee näkökulma, eikä varmaa objektiivisuutta. Itse en usko kumpaankaan.
Uskon toimiin ja niiden seurauksiin."
Itseasiassa Epikuros uskoi molempiin. Ja myös valintaan, vaikka hän
erottikin sen näistä. Hän sanoo Kirjeessä Menoekeukselle (134):
"Hän ymmärtää, että vaikka jotkin asiat tapahtuvat
välttämättä, toiset tapahtuvat sattumalta tai koska ne
valitaan."
Jopa todennäköisyyskausaatiossa jotkin asiat ovat niin
todennäköisiä että ovat lähes varmoja. Monesti nämä
lähes varmat asiat aiheuttavat lähes varmasti haitallisia vaikutuksia.
Epikurolaisessa ajattelussa mitä kauemmas siirrytään haluista, jotka ovat
luonnollisia ja välttämättömiä fyysiselle
elämälle, sitä varmempia voimme olla, että ne aiheuttavat
haitallisia vaikutuksia... lopulta.
Syöminen aiheuttaa varmasti haittaa sille, joka syö ilman
harkintaa. Lihavuus on enimmäkseen seurausta häiriintyneestä
syömisestä. Ja se on kuolemaksi. Vaikka Epikurolaisuus ei (eikä voi) neuvo
kuinka pitäisi syödä, se voi sanoa lihavan tekevän jotain
haitallista.
Paradoksi on harha. Se on nautinnon ja tuskan ulkopuolelle jäävän
Epikurolaisen järjestelmän väärinymmärrystä. Jos me
seuraisimme vain niitä päätyisimme Utilitaristien sotkuihin,
joissa kaikki on sumun ja varjojen peitossa.
Onneksi Epikuros menee pidemmälle. Jokaiselle elävälle olennolle
nautinto ja tuska ovat mekanismi, jolla se erottelee elämää
ylläpitävät asiat niistä jotka tappavat. Tämä ei ole
pelkkää näkökulmaa, vaan se on Elämän ehto. Tälle
perustalle Epikuros rakentaa halujen luokittelun, ja lopulta eettisen
järjestelmän.
Ei ole kuitenkaan mahdollista saavuttaa varmaa objektiivisuutta. Elämä, ja
erityisesti ihmiselämä, on aivan liian monimutkaista tällaisen hupsuuden
tavoitteluun (täydellinen esimerkki ei-luonnollisesta halusta). Tämä ei
kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi sanoa mitään
hyvästä ja pahasta. Se olisi Nirvana Harhapäätelmä.