Tommy asks:
"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)
What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"
Forms of pleasure
The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.
Basically there are two kinds of pleasure.
The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.
The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).
Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.
The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.
Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.
Variation is in the kinematic pleasures
Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.
While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.
Will comments:
Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.
As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.
There can be pleasure while there is also pain.
Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.
The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.
Loosing sight of the important things
This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.
It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.
This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.
Beware of partying
Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.
Vaihtelu nautinnossa
Tommy kysyy:
"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)
Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"
Nautinnon muodot
Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.
Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.
Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.
Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).
Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.
Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.
Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.
Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa
Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.
Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.
Will kommentoi:
Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.
Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.
Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.
Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.
Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.
Tärkeiden asioiden unohtamisesta
Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.
On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.
Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.
Varokaa juhlimista
Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.
