Correcting some misunderstandings

There are many misunderstandings about Epicurus and Epicurean Philosophy. Some are genuine mistakes, but some are deliberate lies. For an Epicurean it's always a sad thing when smart people fall victim to these misunderstandings, presumably because they simply can't know any better.

Sometimes though, the mistakes step over the line into neglecting due diligence. This article, and the paper it's based on (available here as pdf), is an example of such neglect. Four obviously educated and intelligent people... and none of them ever asked "Wait a minute! Is this really the only way to interpret this?"

Because it is not.

Most of these you've probably heard before, if you've been reading about Epicurus. Hopefully you've not believed any of them...

The Garden was a SCHOOL.

Many make the mistake of assuming that — because the Garden was outside of the city walls of Athens — it was some sort of a hippie commune in the countryside... But if this is true then the platonists are even hippier than Epicurus, because the Garden was between Athens and the Academy! And no sane person would mistake Plato for a country bumpkin...

In reality the Garden was a school and a publishing house (though this was mostly done from Epicurus' house inside Athens). It was not a commune as we understand it today. In fact, there is no evidence that Epicureans lived in communes ever. (If you find evidence, please leave a comment.)

Especially the paper makes a great deal out of this idea of living in communes, and the negative experiences that people can have in them. This doesn't touch Epicurean Philosophy, because it never was a part of the system.

It can't be denied that the living arrangements of the core of the Garden seem strange to us. This doesn't however mean that we can pick the modern analog that sort of fits, and extend its pros and cons to antiquity.

Avoidance of pain is a TOOL.

Authorized Doctrine 25:
"If you do not reconcile your behavior with the goal of nature, but instead use some other criterion in matters of choice and avoidance, then there will be a conflict between theory and practice."

If you know what the "goal of nature" is, you are way ahead of the authors...

Epicureans don't avoid pain just to be avoiding pain. The goal of life is to be happy, and this is achieved through the pursuit of proper pleasures and the avoidance of pain. Both the choice and the avoidance talked about in the Doctrine are tools, and the goal of nature is The Goal.

There are many that take the avoidance of pain to mean some kind of asceticism, that is, if a thing has the remotest of chances to cause any pain it must be avoided at all costs. This is of course nonsense to anyone who knows the Epicurean categorization of the desires.

We pursue pleasures and avoid pains based on our desires. Epicurus divides these into three categories: Vain, Natural and necessary, and Natural but not necessary. We talk about the first two elsewhere, but the last one is of importance for this issue.

Natural but not necessary desires are those ones that you don't have to fulfill to live, be comfortable, and to be happy (Natural necessary ones cover those), and they are not immediately harmful for you (like the Vain ones). They are the ones that add variety and individuality to your desires and the pleasures you pursue.

The downside is that they can become harmful in the long-term. For example, if you always eat a luxurious diet without any regard to health, you will eventually have problems. Epicurus doesn't however say that "therefore you should never eat a luxurious meal". He says that you should eat one only occasionally. Similarly you should choose other pleasures with the long-term view as well as the short-term.

Epicureans were called the Twentyers for their custom of feasting together on the twentieth of each month. If you accuse people like that of asceticism, you understand neither Epicurus nor ascetics.

Pleasure OR pain, no third alternative.

The authors make a great deal about the role that positive emotions play in human life, and claim that mere avoidance of pain is not sufficient. They are of course right... but they don't realize that Epicurus' understanding of pleasure is better than theirs.

A human is either in pain or in pleasure, and there is no neutral state. In Epicurean Philosophy such pain-free states are called katastematic pleasures. Such stable pleasures are achieved through the pursuit of proper pleasures. For example, being hungry is a pain, and being not-hungry is a pleasure (as is healthy eating).

The authors have forgotten the pursuit of pleasure in their rush to condemn mere avoidance of pain.

Anti-POLITICS, not anti-social.

This delusion is made worse by the belief that Epicureans lived in communes, but it does have some roots in the Epicurean system. It's just that they are a molehill that has been made into a mountain.

Epicurus warns us that a political career isn't the way to happiness (unlike what Plato or Aristotle claim). This is because pursuing political office means that you are placing your future and happiness in the hands of others, either monarchs or the voters. This isn't a good situation to be in.

The mistake that many modern readers make innocently is that this concerns only politics, not every sphere of social action! The authors of the paper and the article jump from "Career in politics doesn't guarantee Happiness." to "Never participate in anything social!" This is of course a completely unfounded conclusion.

In antiquity those who opposed Epicurean Philosophy, made this jump maliciously. They wanted to make Epicureans seem like bad Romans or not True Athenians. They were lying for a purpose, and it seems that modern commentators have fallen for the lies.

This delusion is similar to the one that Epicurus was against education. People honestly claim this about the founder of a philosophical school!

Pro-sex, not anti-marriage.

The authors' neglect of their duty for due diligence -- and frankly their ignorance of Epicurus and the Garden -- culminate in their claim that Epicurus was anti-marriage.

The truth is that we don't know what the complete picture is, because we don't have those texts. What we have are two seemingly contradictory statements.

In Laertius 6 he is quoted to say:

"I know not how to conceive the good, apart from the pleasures of taste, sexual pleasures, the pleasures of sound and the pleasures of beautiful form."

And in Sayings 51:

"[addressing a young man] I understand from you that your natural disposition is too much inclined toward sexual passion. Follow your inclination as you will, provided only that you neither violate the laws, disturb well-established customs, harm any one of your neighbors, injure your own body, nor waste your possessions. That you be not constrained by one or more of these conditions is impossible; for a man never gets any good from sexual passion, and he is fortunate if he does not receive harm."

Both of these are out of context and we are lacking the Epicurean view of sexuality we'd need to solve the contradiction.

For anyone who knows anything about the Garden it's however glaringly obvious that the conclusion that the authors come to, namely 'Epicurus was anti-marriage' is complete nonsense. There were married couples, and even children, in the Garden!

In the paper the authors define 'marriage' very loosely. It includes both those who are ritually and legally married, and those who co-habit. The Garden included both of these instances of marriage.

Metrodorus (the second greatest Epicurean, right after Epicurus) and Leontion (who wrote against other schools so well that Cicero needed to shame her) were absolutely married... by the definition of the authors who claim that Epicurus was against marriage.

We may have contradictory source material on Epicurean view of sexuality, but that doesn't excuse a contradiction between the evidence and one's conclusions.

---

Joidenkin väärinymmärrysten oikaisua

Epikurosta ja Epikurolaista Filosofiaa ymmärretään monesti väärin. Joskus tämä on pelkkä virhe, mutta monesti kyseessä on valhe. Epikurolaisesta on aina surullista kun fiksut ihmiset lankeavat näihin väärinymmärryksiin, koska eivät vain voi tietää totuutta.

Toisinaan nämä virheet kuitenkin muuttuvat silkaksi huolimattomuudeksi. Tämä artikkeli, ja alkuperäinen essee (pdf saatavilla täältä), ovat esimerkki tällaisesta huolimattomuudesta. Neljä kouluttautunutta ja älykästä ihmistä... eikä yksikään sanonut "Hei hetkinen! Onko tämä tosiaan ainoa tapa tulkita tätä?"

Koska ei ole.

Jos olet lukenut Epikuroksesta, olet varmaankin törmännyt useimpiin näistä. Toivottavasti et ole uskonut jokaista...

Puutarha oli KOULU

Monet olettavat virheellisesti, että — koska Puutarha sijaitsi Ateenan muurien ulkopuolella — se oli jonkinlainen hippikommuuni maaseudulla... Mutta jos tämä olisi totta niin platonilaiset olisivat hipimpiä kuin Epikuros, sillä Puutarha oli Ateenan ja Akatemian välissä! Eikä kukaan täysjärkinen erehtyisi luulemaan Platonia maalaisjuntiksi...

Todellisuudessa Puutarha oli koulu ja painotalo (vaikka tätä tehtiinkin pääasiassa Epikuroksen talosta Ateenan sisältä). Se ei ollut kommuuni, niin kuin sellaisen nykyään määrittelemme. Itseasiassa ei ole todisteita siitä, että Epikurolaiset olisivat ikinä asuneet kommuuneissa. (Jos löydät todisteita, niin ole hyvä ja kirjoita kommentti.)

Erityisesti essee käsittelee paljon tätä ajatusta kommuuneista, ja huonoista kokemuksista, joita ihmisillä voi niissä olla. Tämä ei kuitenkaan koske Epikurolaista Filosofiaa, sillä se ei koskaan ollut osa järjestelmää.

Ei voida kiistää, etteivätkö Puutarhan ytimen asumisjärjestelyt vaikuttaisi meistä oudoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta valitsemaan melkein sopivaa modernia analogiaa, ja sen hyötyjen tai haittojen soveltamista antiikkiin.

Tuskan välttäminen on TYÖKALU

Virallinen Oppi 25:
"Jos et jatkuvasti ota huomioon jokaisen tekosi luonnollista päämäärää vaan valitessasi ja jättäessäsi asioita tekemättä tavoittelet jotain muuta, periaatteesi eivät käy yksiin tekojesi kanssa."

Jos tiedät mitä "luonnollisella päämäärällä" tarkoitetaan, olet näitä kirjoittajia viisaampi...

Epikurolaiset eivät vältä tuskaa vain välttääkseen tuskaa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja tämä saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja ja välttämällä tuskaa. Opissa mainitut valinta ja välttäminen ovat työkaluja, ja luonnollinen päämäärä on Tarkoitus.

Monet pitävät tuskan välttämistä jonkinlaisena asketismina, eli jos jollain asialla on pienikään mahdollisuus aiheuttaa tuskaa, sitä pitää välttää kaikin keinoin. Tämä on tietenkin pötypuhetta kenellekään, joka tuntee Epikurolaista halujen jaottelua.

Nautintoja tavoitellaan ja tuskaa vältetään halujen perusteella. Epikuros jaottelee ne kolmeen kategoriaan: Turhamaiset, Luonnolliset ja välttämättömät, ja Luonnolliset mutteivät välttämättömät. Kahdesta ensimmäisestä kirjoitetaan muualla, mutta viimeinen on tärkeä nyt.

Luonnolliset mutteivät välttämättömät halut ovat niitä joita et tarvitse elääksesi, ollaksesi mukavasti, tai ollaksesi onnellinen (Luonnolliset ja välttämättömät kattavat nämä), eivätkä ne ole välittömästi vahingollisia (kuten Turhamaiset). Ne tuovat vaihtelua ja yksilöllisyyttä haluihisi ja nautintoihin, joita tavoittelet.

Kääntöpuolena on, että niistä voi tulla haitallisia pidemmän päälle. Jos esimerkiksi syöt jatkuvasti ylellisesti ilman terveydestä huolehtimista, niin joudut lopulta vaikeuksiin. Epikuros ei kuitenkaan sano "Siksi sinun ei koskaan pidä syödä ylellisesti". Hän sanoo, että sinun pitää tehdä niin vain silloin tällöin. Niinpä sinun pitäisi valita muutkin nautinnot sekä pitkä- että lyhytaikaisen hyödyn perusteella.

Epikurolaisia kutsuttiin Kakskymppisiksi, sillä he aterioivat juhlallisesti joka kuukauden kahdentenakymmenentenä. Jos syytät tällaisia ihmisiä asketismista, et ymmärrä Epikurosta tai askeetteja.

Nautinto TAI tuska, ei kolmatta vaihtoehtoa.

Kirjoittajat painottavat positiivisten tunteiden merkitystä ihmiselämässä, ja väittävät ettei pelkkä tuskan välttäminen riitä. He ovat tietenkin oikeassa... mutteivät tajua, että Epikuroksen ymmärrys nautinnosta on parempi kuin heidän omansa.

Ihminen on joko tuskissaan tai nauttii, eikä neutraalia tilaa ole. Epikurolaisessa Filosofiassa näitä tuskastavapaita tiloja kutsutaan katastemaattisiksi nautinnoiksi. Tällaiset vakaat nautinnot saavutetaan tavoittelemalla oikeita nautintoja. Esimerkiksi nälissään oleminen on tuskaa, ja ei-nälissään oleminen on nautintoa (kuten on terveellisesti syöminenkin).

Kirjoittajat ovat unohtaneet nautinnon tavoittelun rynnätessään tuomitsemaan pelkkää tuskan välttämistä.

POLITIIKKAA, ei yhteiskuntaa, vastaan

Tätä harhakuvitelmaa pahentaa ajatus kommuuneissa elävistä Epikurolaisista, mutta sillä on juurensa Epikurolaisessa järjestelmässä. Tässä on kuitenkin tehty kärpäsestä härkänen.

Epikuros varoittaa, että poliitikon ura ei ole tie onnellisuuteen (vaikka Platon ja Aristoteles niin väittävät). Poliittisen aseman tavoittelu vaatii, että asetat tulevaisuutesi ja onnellisuutesi muiden käsiin, joko monarkkien tai äänestäjien. Tässä asemassa ei ole hyvä olla.

Virhe, johon monet lukijat nykyään sortuvat viattomasti, on että tämä koskee vain politiikkaa, ei kaikkea sosiaalista toimintaa! Artikkelin ja esseen kirjoittajat hyppäävät ohjeesta "Ura politiikassa ei takaa Onnellisuutta" väitteeseen "Älä ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen!" Tämä on tietenkin täysin perusteeton johtopäätös.

Antiikissa Epikurolaisen Filosofian vastustajat tekivät tämän hyppäyksen pahantahtoisesti. He halusivat saada Epikurolaiset näyttämään huonoilta roomalaisilta tai ateenalaisilta. He valehtelivat tarkoituksellisesti, ja nykyiset kommentoijat ovat tulleet huijatuiksi.

Tämä harhakuvitelma on samanlainen kuin se, että Epikuros vastustaa koulutusta. Ihmiset sanovat tosissaan tällaista filosofisen koulun perustajasta!

Seksin puolesta, ei avioliittoa vastaan.

Kirjoittajien piittaamattomuus huolellisuudesta — ja rehellisesti sanoen heidän tietämättömyytensä Epikuroksesta tai Puutarhasta — huipentuu väitteeseen Epikuroksen avioliittovastaisuudesta.

Totuus on, ettemme tiedä mikä on Epikuroksen todellinen mielipide, sillä meillä ei ole näitä tekstejä. Meillä on kaksi näennäisesti ristiriitaista lausuntoa.

Laertiuksen kohdassa 6 häntä lainataan näin:

"En tiedä kuinka käsittää hyvää, jos se on erotettu makunautinnoista, seksuaalisesta nautinnosta, äänien nautinnoista ja kauniiden muotojen tuomasta nautinnosta."

Ja Sanonnassa 51 taas näin:

[nuorelle miehelle] "Kerrot, että helposti kiihottuvana olet taipuvainen lemmennautintoihin. Jos et riko lakia tai hyviä tapoja, et loukkaa lähimmäistäsi, et tuota vahinkoa ruumiillesi etkä tuhlaa yli varojesi, voit tehdä mitä haluat. Näihin rajoituksiin sinä kuitenkin törmäät. Siksi lemmennautinnot eivät koskaan hyödytä ihmistä. Tyytyväinen saa olla hän, jota ne eivät vahingoita."

Kummallakaan näistä ei ole asiayhteyttä, ja meiltä puuttuu Epikurolaisuuden näkemys seksuaalisuudesta, jota tarvitsisimme ristiriidan ratkaisuun.

Kenelle tahansa, joka tietää mitään Puutarhasta, on kuitenkin täysin itsestäänselvää, että kirjoittajien johtopäätös 'Epikuros vastusti avioliittoa' on täyttä hölynpölyä. Puutarhassa oli aviopareja, ja jopa lapsia!

Esseen kirjoittajat määrittelevät 'avioliiton' hyvin löyhästi. Se kattaa ne, jotka ovat rituaalisesti ja laillisesti vihittyjä, ja ne jotka asuvat yhdessä. Puutarhassa oli molempia avioliiton muotoja.

Metrodorus (toiseksi tärkein Epikurolainen, heti Epikuroksen jälkeen) ja Leontion (joka kirjoitti muita kouluja vastaan niin hyvin, että Ciceron täytyi häpäistä häntä) olivat naimisissa... jos käytämme määritelmää kirjoittajilta, jotka väittävät Epikurosta avioliiton vastustajaksi.

Lähdemateriaalimme Epikurolaisesta näkemyksestä seksuaalisuuteen saattaa olla ristiriitaista, mutta se ei oikeuta ristiriitaa todistusaineiston ja johtopäätösten välillä.

Authorized Doctrine 1: There is no need to fear the gods

"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

Epicurus was not an atheist

Contrary what many today believe (and ancient opponents asserted), Epicurus seems to have believed in the Hellenic gods, and he urged his students to participate in the religious life of their cities and states.

However, he did not agree with the interpretations his contemporaries drew about the nature of the gods, their effect on human life, or vengefulness towards the humans.

The nature of the gods

In Epicurus' time every society believed in some sort of divinity, with polytheism being the most common variant. It's probable that he received a fairly religious upbringing from his mother. Because he expresses gentle feelings about his parents, it's possible that this wasn't as gloomy a thing as we tend to think today. This may also be the reason that the Epicurean gods are called blessed.

When we think about the circumstances that Epicurus writes in, we must remember that the sciences we have today couldn't even be imagined. The atomic theory (and physics in general) of his time wasn't an empirical science. They were inferences from the observable to the unobservable.

Because of his atomic theory (and his theory on sense-perceptions) Epicurus was certain that the gods existed as corporeal beings, and that humans perceived their 'images', with the mind serving as the sense organ.

The influence of the gods on human life

At this point we must admit a gap in our knowledge about Epicurus' writings about the gods (especially the work called On the Gods). None of these have survived to the present day. We are left to reconstruct his theories from statements (like this Doctrine), short passages, and fragments.

What we can be sure is that Epicurus didn't think that we should fear them because they either interfere in our lives or punish us for our actions.

The likeliest explanation is that, because he thought it self-evident that the gods exist, but couldn't find any evidence of interference, the gods were a higher category of beings than humans, and were not taking an interest in our lives.

The only effect they have on us, through the images we perceive of them, is to let us know that true Happiness is possible in the world. And by the practice of a proper philosophy we, too, can achieve it. The gods, in essence, set an example to us (like the one that the wise people set).

Epicurus said that what most people think about the gods is wrong. People tend to give to the gods attitudes and ideas that they themselves hold. And most such things are against the blessed nature of the deities.

In its theology, as in all other aspects, Epicurean Philosophy requires that we analyze and understand our beliefs as deeply as possible. If our beliefs about anything are inconsistent or contradictory, Happiness becomes impossible. There can be no peace of mind if we are mistaken about the pleasures we seek, nor if we are mistaken about the gods.

Punishment for atheism was severe.

The Athenians took their gods seriously, and since religion was an integral part of the state, atheism was also a crime. Though Socrates could have avoided the execution, he would have been exiled from the city (like Aristotle was).

It's possible that Epicurus was trying to avoid a similar fate, since he went even further than those two. There is, however, no evidence for this view. In all his writings there is both sincerity and willingness to tell things like they are. Most likely, if he had been an atheist, Epicurus wouldn't have shirked from saying so.

Deities today

Elsewhere the actual existence of the Epicurean gods has been analyzed more deeply.

The conclusion: There is no evidence of their existence.

---

Virallinen Opinkappale 1: Jumalia ei tarvitse pelätä

"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

Epikuros ei ollut ateisti

Toisin kuin monet nykyään uskovat (ja muinaiset vastustajat väittivät), Epikuros nähtävästi uskoi hellenistisiin jumaliin, ja kehotti oppilaitaan osallistumaan kaupunkiensa ja valtioidensa uskonnolliseen elämään.

Hän ei kuitenkaan yhtynyt aikalaistensa tulkintoihin jumalten luonteesta, heidän vaikutuksesta ihmiselämään, tai kostonhaluisuudesta ihmisiä kohtaan.

Jumalten luonne

Epikuroksen aikaan jokainen yhteiskunta uskoi jonkinlaiseen jumaluuteen, ja monijumalaisuus oli yleisin muoto. On todennäköistä, että hän sai varsin uskonnollisen kasvatuksen äidiltään. Koska hän ilmaisee helliä tunteita vanhempiaan kohtaan, on mahdollista, ettei tämä ollut niin synkkä asia kuin kuvittelemme. Tämä saattaa myös olla se syy miksi Epikurolaiset jumalat kuvataan siunattuina.

Ajatellessamme olosuhteita, joissa Epikuros kirjoitti, meidän tulee muistaa, ettei meidän tuntemiamme tieteitä voitu edes kuvitella. Hänen aikainen atomiteoria (ja fysiikka yleisesti) ei ollut kokeellinen tiede. Ne olivat päätelmiä havainnoitavasta ei-havainnoitavaan.

Atomiteoriansa (ja aisti-havaintoteoriansa) takia Epikuros oli varma jumalten olevan olemassa ruumiillisina olentoina, ja ihmisten havaitsevan heidän 'kuviaan', mielen toimiessa aistielimenä.

Jumalten vaikutus ihmisten elämään

Meillä on kuitenkin aukko tietämyksessämme. Meiltä puuttuu Epikuroksen kirjoitukset jumalista (erityisesti kirja nimeltään Jumalista). Mikään näistä ei ole säilynyt nykypäivään asti. Meidän pitää siis rakentaa hänen teoriansa uudelleen lausahduksista (kuten tämä Opinkappale), lyhyistä kappaleista, ja sirpaleista.

Epikuroksen mukaan voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei meidän tarvitse pelätä jumalia siksi että he puuttuisivat elämäämme tai rankaisisivat teoistamme.

Todennäköisin selitys on että, koska hän piti jumalia itsestäänselvinä, muttei löytänyt mitään todisteita asioihinpuuttumisesta, jumalat olivat olentoina korkeammalla tasolla kuin ihmiset, eivätkä olleet kiinnostuneita elämästämme.

Ainoa vaikutus joka heillä on meihin, heistä havaitsemiemme kuvien kautta, on kertoa meille todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista. Oikeanlaisen filosofian harjoittamisella mekin voimme saavuttaa sen. Jumalat siis, pähkinänkuoressa, näyttävät meille esimerkkiä (kuten viisaat ihmisetkin).

Epikuroksen mukaan useimpien ihmisten uskomukset jumalista ovat vääriä. He antavat jumalille asenteita ja ideoita, joita itse pitävät tärkeinä. Ja useimmat näistä ovat vastoin jumalten siunattua luonnetta.

Teologiassaan, kuten kaikissa muissakin osissaan, Epikurolainen Filosofia vaatii meitä tarkastelemaan ja ymmärtämään uskomuksemme niin syvällisesti kuin mahdollista. Jos uskomuksemme ovat epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia, Onnellisuus ei ole mahdollista. Mielenrauhaa ei ole jos olemme väärässä nautinnoista, joita tavoittelemme, tai jos olemme väärässä jumalista.

Rangaistus ateismista oli ankara

Ateenalaiset ottivat jumalansa vakavasti, ja koska uskonto oli kiinteä osa valtiota, ateismi oli myös rikos. Sokrates olisi voinut välttää teloituksen, mutta hänet olisi silti karkotettu (kuten Aristoteles myöhemmin).

On mahdollista Epikuroksen yrittäneen välttää samanlaisen kohtalon, sillä hän meni vielä pidemmälle kuin nuo kaksi. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Kaikissa hänen kirjoituksissaan on vilpittömyyttä ja valmiutta kertoa asiat niin kuin ne ovat. Jos Epikuros siis olisi ollut ateisti, hän olisi todennäköisesti sanonut niin.

Jumalat nykyään

Toisaalla on käsitelty syvällisemmin Epikurolaisten jumalien todellista olemassaoloa.

Johtopäätös: Heidän olemassaolostaan ei ole mitään todisteita.

Epicurean Gods

Why are we talking about this?

The question of the existence of the deities and their nature is as pressing today as it was in Epicurus' time. One could argue that, given our superior knowledge of the universe, it's even more pressing.

The world is full of people promising punishment of the gods... unless we follow certain rules, customs, or commandments. So nothing has changed in two thousand years.

The goal of Epicurean Philosophy is to promote the Purpose (telos) of Life. Therefore it's vital that the system contain an answer to those who fear divine punishment, especially if they are thinking of leaving their religion.

The two answers of Epicurus

The gods are perfect (1), and cannot punish after death (2).

In the Letter to Menoeceus, Epicurus says, explicitly, that he believes the gods to be real... BUT their nature is not what was commonly taught.

Gods are by their nature Perfect, and this means that they are not vengeful. In fact, there are no reasons to ever fear a perfect being.

Authorized Doctrine 1:
"A blessed and imperishable being neither has trouble itself nor does it cause trouble for anyone else; therefore, it does not experience feelings of anger or indebtedness, for such feelings signify weakness."

(A note for all who'll ask "What if the gods are evil?" Such a being is not a deity. A word that comes to mind is 'demon'...)

Souls come into being with the body, and end with it. (They are a whole, but there are reasons to talk about them separately too.)

Therefore, death means that the human is no more. And cannot be harmed. There can be no punishment in the afterlife, because there is no afterlife.

Letter to Menoeceus, 125:
"So death, the most dreaded of evils, is nothing to us, because when we exist, death is not present, and when death is present, we do not exist."

Two ways to interpret Epicurus' gods

Traditionally there have been two ways to interpret Epicurean theology: idealist or realist.

Idealist interpretation is, in a nutshell, that Epicurean gods do not really exist as physical beings. They are human creations and serve as examples of Happiness.

The realist interpretation is that Epicurus was right in that the gods are real entities, who exist somewhere out there. They don't interfere in human affairs, and the only effect they have on us is that we know of their existence, and therefore that real Happiness is possible.

What is noteworthy is that both of these are in accordance with the texts we have from Epicurus. There is no easy way to say which is the one that Epicurus meant.

There is a third way to look at this

We know the universe better than was possible for Epicurus, and even though he was well ahead of his time in his metaphysics, we are well ahead of him.

Gods, as Epicurus defined them, are impossible in the light of the evidence that we have. In effect, there is a conflict with what the Canon (Epicurean theory of knowledge) says about Nature and what Epicurean metaphysics says about the gods.

And the Canon has primacy in such matters!

A third interpretation goes therefore like this:

In the light of the evidence, we must say that there cannot be any physical beings such as the gods defined by Epicurus. So the realist interpretation is clearly false.

What then about the idealist interpretation? It's not self-evidently false in the light of the evidence, but it has other problems. The main one being, "Is it necessary for the promotion of Happiness to advocate belief in imaginary beings?" The most likely answer to this is "no", since truth itself is a high value for an Epicurean.

This third interpretation is, in a nutshell:

1. To date no proposed deity has passed the Canon.

2. Any deity worthy of the name must be Perfect, and therefore not vengeful.

3. There can be no punishment after death, since death is the end of sensation.

4. Fear of punishment from an imaginary Perfect being in the afterlife is therefore an unnecessary fear.

5. All unnecessary fears can, in time, be gotten rid of.

---

Epikurolaiset jumalat

 

Miksi puhumme tästä?

Kysymys jumalten olemassaolosta ja luonteesta on yhtä tärkeä tänään kuin se oli Epikuroksen aikaan. Voitaisiin väittää, että ottaen huomioon paljon paremmat tietomme universumista, se on tärkeämpikin.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka lupaavat jumalten rangaistusta... ellemme noudata tiettyjä sääntöjä, tapoja, tai käskyjä. Mikään ei siis ole muuttunut kahdessatuhannessa vuodessa.

Epikurolaisen filosofian päämäärä on edistää Elämän Tarkoitusta (telos). Niinpä on tärkeää, että järjestelmä sisältää vastauksen niille, jotka pelkäävät jumalten rangaistusta, erityisesti jos he ovat aikeissa jättää uskontonsa.

Epikuroksen kaksi vastausta

Jumalat ovat täydellisiä (1), eivätkä voi rangaista kuoleman jälkeen (2).

Kirjeessä Menoekeukselle Epikuros sanoo suoraan, että hän uskoo jumalten olevan todellisia... MUTTA heidän luonteensa ei ole sellainen kuin yleisesti opetettiin.

Jumalat ovat luonnoltaan Täydellisiä, ja tämä tarkoittaa että he eivät ole kostonhimoisia. Täydellistä olentoa ei tarvitse koskaan pelätä.

Virallinen Oppi 1:
"Siunatulla ja tuhoutumattomalla olennolla ei ole huolia, eikä hän aiheuta niitä muille. Niinpä hän ei koe vihaa tai kiitollisuudenvelkaa, sillä nämä tunteet merkitsisivät heikkoutta."

(Huomio kaikki, jotka haluavat kysyä "Entä jos jumalat ovat pahoja?" Tällainen olento ei ole jumala. Tulee mieleen sana 'demoni'...)

Sielut alkavat samaan aikaan kuin ruumis, ja päättyvät sen kanssa. (Ne ovat kokonaisuus, mutta on syytä puhua niistä erikseenkin.)

Niinpä kuolema tarkoittaa, ettei ihmistä enää ole. Eikä häntä voi vahingoittaa. Tuonpuoleisessa ei voi rangaista, sillä tuonpuoleista ei ole.

Kirje Menoekeukselle, 125:
"Niinpä kuolema, kaikista pahuuksista pelätyin, ei ole meille mitään, koska kun me olemme, kuolemaa ei ole, ja kun kuolemaa on, meitä ei ole."

Kaksi tapaa tulkita Epikuroksen jumalia

Perinteisesti on ollut kaksi tapaa tulkita Epikurolaista teologiaa: idealistinen ja realistinen.

Idealistinen tulkinta on, pähkinänkuoressa, etteivät Epikurolaiset jumalat ole oikeasti fyysisiä olentoja. Ne ovat ihmisen keksintöä ja toimivat esimerkkeinä Onnellisuudesta.

Realistinen tulkinta on, että Epikuros oli oikeassa ja jumalat ovat oikeita olentoja, jotka ovat olemassa jossain tuolla. He eivät puutu ihmisten asioihin, ja heidän ainoa vaikutus meihin on, että tiedämme heistä, ja näin ollen tiedämme todellisen Onnellisuuden olevan mahdollista.

Huomionarvoista on, että molemmat ovat Epikurokselta säilyneiden tekstien mukaisia. Ei ole helppoa tapaa päätellä kumpaa Epikuros tarkoitti.

On kolmaskin tapa nähdä asia

Me tunnemme maailmankaikkeuden paremmin kuin Epikurokselle oli mahdollista, ja vaikka hän oli aikaansa edellä metafysiikassaan, me olemme paljon häntä edellä.

Jumalat, niin kuin Epikuros heidät määritteli, ovat mahdottomia todistusaineistomme valossa. On siis ristiriita sen välillä mitä Kaanon (Epikurolainen tietoteoria) sanoo Luonnosta ja mitä Epikurolainen metafysiikka sanoo jumalista.

Ja Kaanonilla on näissä asioissa etusija!

Kolmas tulkinta menee siis näin:

Todistusaineistomme valossa meidän täytyy sanoa, ettei Epikuroksen määrittelemiä jumalia voi olla fyysisesti olemassa. Niinpä realistinen tulkinta on selvästi väärä.

Entä sitten idealistinen tulkinta? Se ei ole itsestäänselvästi väärä todistusaineistomme pohjalta, mutta siinä on muita ongelmia. Tärkeimpänä, "Onko Onnellisuuden edistämisen kannalta välttämätöntä edistää uskoa kuvitteellisiin olentoihin?" Todennäköisin vastaus tähän kysymykseen on "ei", sillä totuus itsessään on Epikurolaisuudessa tärkeä arvo.

Kolmas tulkinta siis on, pähkinänkuoressa:

1. Tähän mennessä yksikään ehdotettu jumaluus ei ole läpäissyt Kaanonia.

2. Jokaisen aidon jumaluuden pitää olla Täydellinen, eikä siis voi haluta kostoa.

3. Kuolemanjälkeistä rangaistusta ei voi olla, sillä kuolema on aistimusten loppu.

4. On siis tarpeetonta pelätä kuvitteellisen Täydellisen olennon kuolemanjälkeistä rangaistusta.

5. Kaikista tarpeettomista peloista voi, ajan kanssa, päästä eroon.

Science is vital to Happiness

Roger asks:
"Why do we feel the need to ask why?"

We ask "why" because we do not instinctually know what we should do or how we should act.

Authorized Doctrine 11:
If we were never troubled, by how phenomena in the sky or death might concern us, or by our failures to grasp the limits of pains and desires, we would have no need to study nature.

While the world is a complex place for all animals, we as homo sapiens sapiens live in a more complex world than other animals. For instance, we are not limited to a single environment. We are able to live in all of them... with the help of technology.

Which leads us to the second main reason... Our big brains give us the ability to engage in a vast multitude of possible actions, in nature, in society, and with technology. We need to know the world and ourselves to be able to make good choices.

Authorized Doctrine 12:
One cannot rid himself of his primal fears if he does not understand the nature of the universe but instead suspects the truth of some mythical story. So without the study of nature, there can be no enjoyment of pure pleasure.

---

Tiede on ehto Onnellisuudelle

Roger kysyy:
"Miksi tunnemme tarvetta kysyä miksi?"

Kysymme "miksi" koska emme vaistonvaraisesti mitä meidän pitäisi tehdä tai miten toimia.

Virallinen Oppi 11:
Jos meitä ei koskaan vaivaisi, kuinka taivaan ilmiöt tai kuolema vaikuttavat meihin, tai epäonnistumisemme tuskan ja halujen ymmärtämisessä, meidän ei tarvitsisi tutkia luontoa.

Vaikka maailma on monimutkainen paikka kaikille eläimille, me homo sapiens sapiens elämme muita eläimiä monimutkaisemmassa. Esimerkiksi emme ole yhden ympäristön armoilla. Me voimme elää niissä kaikissa... teknologian avulla.

Tämä johtaa toiseen pääsyyhyn... Suuret aivomme antavat meille kyvyn laajaan mahdollisten toimien joukkoon, luonnossa, yhteiskunnassa, ja teknologian avulla. Meidän pitää tuntea maailmaa ja itseämme voidaksemme tehdä hyviä valintoja.

Virallinen Oppi 12:
Emme voi vapautua alkukantaisista peloista jos emme ymmärrä maailmankaikkeuden luonnetta, vaan oletamme todeksi jonkin myytin. Niinpä ilman luonnon tutkimusta, emme voi kokea puhdasta nautintoa.

Authentic quotes

Joacim asks:
"How many authentic quotes from Epicurus have survived?"

In general, Diogenes Laertius' bookseries The Lives of the Philosophers is the primary source of Epicurus' teachings. None of the actual originals have survived, but Laertius copied them in verbatim. The Epicurean texts are in the tenth book, and contain the Authorized Doctrines, the Letters to Menoeceus, Herodotus, and Pythocles. These are the most important philosophical writings, but there are also other bits, like the last will and testament, and his last letter.

There is also a collection of Epicurean quotes called the Vatican Sayings (they were rediscovered in Vatican). These have much overlap with Laertius, so they are accepted as reliable sources too.

In 1887 Hermann Usener published a collection called the Epicurea, that contains fragments about Epicurus and Epicureans. Many of these are from unknown or hostiles sources, so care must be had when using them.

All of these text can be found here.

---

Aidot lähteet

Joacim kysyy:
"Kuinka monta aitoa lähdettä Epikurokselta on säilynyt?"

Yleisesti tärkeimpänä lähteenä Epikuroksen opeista pidetään Diogenes Laertiuksen kirjasarjaa Filosofien Elämät. Yksikään alkuperäisteksti ei ole säilynyt, mutta Laertius kopioi ne sanatarkasti. Epikurolaiset tekstit ovat kymmenennessä kirjassa, ja pitävät sisällään Viralliset Opit, sekä kirjeet Menoekeukselle, Herodotukselle, ja Pythokleelle. Nämä ovat tärkeimmät filosofiset kirjoitukset, mutta tämän lisäksi on vielä testamentti ja hänen viimeinen kirjeensä.

Lisäksi on kokoelma Epikurolaisia lainauksia, Vatikaanin Sanonnat (ne löydettiin Vatikaanista). Niissä on paljon samaa kuin Laertiuksessa, joten myös niitä pidetään luotettavina lähteinä.

Vuonna 1887 Hermann Usener julkaisi kokoelman nimeltään Epicurea, joka sisältää katkelmia Epikuroksesta ja Epikurolaisista. Monet näistä ovat tuntemattomista tai vihamielisistä lähteistä, joten niitä käytettäessä pitää olla varovainen.

Kaikki nämä tekstit löytyvät täältä.

Fear of death trumps knowledge

Tony asks:
"Why do we still fear death, even though we know in advance that we are going to die?"

The fear of death is one of the main fears of human life (with gods and pain). This is why it's a part of the Tetrapharmakos, or Four-fold Medicine, of Epicurus.

Authorized Doctrine 2:
Death is nothing to us, because a body that has been dispersed into elements experiences no sensations, and the absence of sensation is nothing to us.

The reason that we still fear death even though we know we are mortal, is that fear is an emotion, and knowledge has only a weak effect on our emotions. Even though some schools of thought assert that intellect is the dominant thing in our lives, the Epicureans understand that this is not entirely true.

Most people will avoid contemplating or even of thinking about death. While this is understandable, it also leaves them open to an unnecessary fear. And we must remember that real life will include death without regard to our wishful thinking...

The proper way to prepare oneself is a combination of knowledge and emotional training. It's not enough to know that we will die, but we must also understand that death is nothing to us, and this includes a practice of contemplation.

After death there is nothing that can hurt or punish us. There is no heaven or hell. There is nothing. At death we cease to be.

Socrates Judah adds:
"People often fear death because they don't wnt to leave all that they have in their life behind."

This a part of the fear, yes. People and possessions dear to our hearts will, in a sense, be left behind. Though, it must be said that this is a manifestation of the general fear of being dead.

One good way of avoiding this aspect is to live better, and while our loved ones may grieve us, they too should understand that our lives are the thing that matters, not our death. If we don't fear our deaths, we won't fear the death of another.

Ida adds:
"most people have always been afraid of the unknown."

And being dead is the ultimate unknown... for some.

Epicureans should strive to know and feel that it's not unknown, it's actually a state of non-being. It's like not-being-born-yet.

Death is nothing to us.

---

Kuoleman pelko voittaa tietämisen

Tony kysyy:
"Miksi me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme etukäteen kuolevamme?"

Kuoleman pelko on yksi ihmiselämän tärkeimmistä peloista (jumalten ja tuskan ohella). Tämän vuoksi se on osa Epikuroksen Tetrapharmakosta, Nelinkertaista Lääkettä.

Virallinen Oppi 2:
Kuolema ei ole meille mitään, sillä keho, joka on hajonnut osiinsa ei koe mitään tuntemuksia, ja tuntemusten puute ei ole meille mitään.

Me pelkäämme kuolemaa, vaikka tiedämme olevamme kuolevaisia, koska pelko on tunne, ja tiedolla on vain hyvin heikko vaikutus tunteisiimme. Jotkut koulukunnat väittävät järjen olevan hallitseva tekijä elämässämme, mutta Epikurolaiset tietävät, ettei tämä ole täysin totta.

Useimmat ihmiset välttävät kuoleman mietiskelyä tai jopa sen ajattelua. Vaikka tämä on ymmärrettävää, se jättää heidät alttiiksi tarpeettomalle pelolle. Ja täytyy muistaa, että kuolema kuuluu elämään toiveajattelustamme huolimatta...

Asianmukainen valmistautuminen koostuu tiedosta ja tunne-elämän harjoittamisesta. Ei riitä, että tiedämme kuolevamme, vaan meidän pitää myös ymmärtää, ettei kuolema ole meille mitään, ja tämä sisältää mietiskelyä.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään mikä voisi satuttaa tai rangaista meitä. Taivasta tai helvettiä ei ole. Siellä ei ole mitään. Kuoltuamme me lakkaamme olemasta.

Socrates Judah lisää:
"Ihmiset monesti pelkäävät kuolemaa, koska eivät halua jättää kaikkea omaamaansa."

Tämä on osa pelkoa. Rakastamamme ihmiset ja asiat jäävät tavallaan jälkeemme. Pitää kuitenkin muistaa tämän olevan oire yleisestä pelosta olla kuollut.

Eräs hyvä tapa välttää tätä pelkoa on elää paremmin, ja vaikka rakkaamme saattavat surra kuolemaamme, heidänkin pitäisi ymmärtää, että merkittävää on elämämme, ei kuolemamme. Jos emme pelkää omaa kuolemaamme, emme pelkää toisenkaan kuolemaa.

Ida lisää:
"useimmat ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta."

Ja kuolleenaoleminen on kaikkein tuntemattomin... joillekin.

Epikurolaisten tulisi pyrkiä tietämään ja tuntemaan, ettei se ole tuntematonta vaan olemassaolemattomuutta. Kuin ei olisi vielä syntynyt.

Kuolema ei ole meille mitään.

No happiness at the expense of another

Surya asks:
"Is it right for someone to gain/experience happiness or rewards at the expense of another man?"

No!

There are two main reasons why Happiness can't be achieved at the expense of others: Justice and self-reliance.

Only the just person can be Happy

Authorized Doctrine 5:
It is impossible to live pleasantly without living wisely and honorably and justly, and it is impossible to live wisely and honorably and justly without living pleasantly. Whenever any one of these is lacking (when, for instance, one is not able to live wisely, though he lives honorably and justly) it is impossible for him to live a pleasant life.

If one breaks Justice, it becomes impossible to live in Happiness. This is the main reason that we must not pursue happiness through using others. The short-term rewards of exploiting others may be great, but eventually the consequences will overcome such rewards.

The reason?

Authorized Doctrine 35:
It is not possible for one who secretly violates the provisos of the agreement not to inflict nor allow harm to be confident that he won't get caught, even if he has gotten away with it a thousand times before. For up until the time of death, there is no certainty that he will indeed escape detection.

No rest for the wicked...

The Purpose of Life (telos) is to live without pain or anxiety. The unjust person is unable to do so because he can never be entirely sure that the actions of the past will not catch up.

An important thing to remember when discussing the Epicurean system of justice is that the motivation to be just is personal, but the benefits are mutual. It's good for everyone to be just.

Self-reliance

No one else can pursue your Happiness for you.

While it's true that others can help (or hinder) in the pursuit, it's an illusion that this can lead to a true state of Happiness.

Sayings 54:
It is not the pretended but the real pursuit of philosophy that is needed; for we do not need the appearance of good health but to enjoy it in truth.

For Epicurus philosophy is not merely the consideration of abstract concepts, but a form of mental hygiene. If we discard the harmful beliefs and habits, we are more likely to achieve Happiness (ataraxia).

In this instance, the belief that using others gains anything is harmful, and the habit of doing so even more destructive.

---

Toisen kustannuksella ei saavuta onnellisuutta

Surya kysyy:
"Onko oikein saavuttaa/kokea onnellisuutta tai palkkioita toisen ihmisen kustannuksella?"

Ei!

Onnellisuutta ei voi saavuttaa toisen kustannuksella kahdesta syystä: Oikeudenmukaisuus ja itseensäturvautuminen.

Vain oikeudenmukainen voi olla Onnellinen

Pääoppi 5:
On mahdotonta elää onnellisesti jos ei elä viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti, ja on mahdotonta elää viisaasti, kunniallisesti, ja oikeudenmukaisesti ilman että elää onnellisesti. Jos yksi näistä puuttuu (kun ei voi elää viisaasti, vaikka elää kunniallisesti ja oikeudenmukaisesti) on mahdotonta elää onnellinen elämä.

Jos on epäoikeudenmukainen, on mahdotonta elää Onnellisesti. Tämä on tärkein syy miksemme saisi tavoitella onnellisuutta toisen kautta. Muiden hyväksikäyttämisen tulokset voivat olla suuria lyhyellä aikavälillä, mutta jossain vaiheessa haitat kasvavat tuloksia suuremmiksi.

Syy?

Pääoppi 35:
Se, joka salaa rikkoo sopimusta olla vahingoittamatta toista tai sallia itseään vahingoitettavan, ei voi koskaan olla varma ettei jää kiinni, vaikka olisi välttänyt tämän tuhat kertaa aiemminkin. Kuolemaansa saakka hän ei voi olla varma etteikö häntä havaita.

Pahuus ei lepoa tunne...

Elämän Tarkoitus (telos) on elää tuskattomasti ja ilman ahdistusta. Epäoikeudenmukainen henkilö ei voi näin tehdä, sillä hän ei voi koskaan olla varma että menneisyyden teot eivät saa häntä kiinni.

Keskusteltaessa Epikurolaisesta oikeudenmukaisuudesta on tärkeää pitää mielessä, että syy olla oikeudenmukainen on henkilökohtainen, mutta hyödyt ovat molemminpuolisia. Oikeudenmukaisuus hyödyttää kaikkia.

Itseensäturvautuminen

Kukaan ei voi tavoitella Onnellisuutta puolestasi.

On totta, että muut voivat auttaa (tai haitata) tavoittelua, mutta on harhaa uskoa, että tämä johtaisi todelliseen Onnellisuuteen.

Sanonnat 54:
Emme tarvitse teeskenneltyä vaan todellista filosofian tavoittelua, sillä emme halua hyvän terveyden vaikutelmaa, vaan olla oikeasti terveitä.

Epikurokselle filosofia ei ole pelkästään abstraktien käsitteiden pohdintaa, vaan eräänlaista ajattelun hygieniaa. Kun jätämme haitalliset uskomukset ja tavat, saavutamme todennäköisemmin Onnellisuuden (ataraxian).

Tässä tapauksessa uskomus, että muiden hyväksikäytöllä saavutetaan mitään on haitallinen, ja näintekemisen tapa on vielä tuhoisampi.

Variation in Pleasure

Tommy asks:

"Pleasure in the body admits no increase when once the pain of want has been removed; after that it only admits of variation." (18, first part)

What is "variation" of pleasure, over and above katastematic satisfaction? And how is it not an increase in quantity of pleasure? I suppose this is another way of asking, "What does it really mean for the highest pleasure to be absence of pain?"

Forms of pleasure

The Epicurean analysis of pleasure is quite different from anything else that we have, and therefore presents a bit of a problem in the beginning.

Basically there are two kinds of pleasure.

The first is called kinematic pleasure. It's an active form of pleasure, for instance "drinking ice tea on a hot day". This is the form of here-and-now pleasures.

The second is katastematic pleasure. It's the form of stable pleasure, or states of pleasure. To use drinking as an example, this would mean the state of "I'm not thirsty." One could achieve this state with many sorts of drinks (all of which would be kinematic pleasures).

Ultimately there are only few katastematic (stable) pleasures that we, as humans, need and so should pursue.

The highest two in the Epicurean system are called aponia and ataraxia. Aponia is the total absence of pain in the body. Ataraxia means the total lack of pain in the mind. The painlessness in the mind is considered the higher because painlessness in the body is it's requisite.

Achieving ataraxia is also the Purpose (telos) of life itself. The thing that we instinctively seek, though we are bad at knowing how to get. It can be called Happiness.

Variation is in the kinematic pleasures

Katastematic pleasures are by nature stable. They admit no variation. However, we achieve them through the kinematic pleasures. This is what the 18th Authorized Doctrine is about.

While there is only one kind of "I'm not thirsty" -state, there are numerous ways to get there. Instead of ice tea one could drink cold water, or fruit juice, etc. This is the variation that is admitted within a stable pleasure, and all of them have many ways to vary. Without adding anything extra to the end result that we naturally seek.

Will comments:

Absence of pain is a state of being that must be achieved for pleasure to take place. Remember that back in those days life was hard and daily focus was on making sure that one had enough resources to get by. Pleasure therefore is the release from lack; this is the greatest and humblest blessing. Once this is achieved there can be no greater pleasure, or one will loose sight of what it is to get by in an unstable and challenging world. But life would be dull if other activities that bring pleasure are avoided, such as partying or pursuing something creative. So to add some variation into a life free from pain is important, but it only changes the way in which one experiences the absence of pain and cannot be greater than it.

As was said in the beginning, the Epicurean analysis is quite different, but its also more subtle than what we are used to today.

There can be pleasure while there is also pain.

Most of the time this is the situation in life. For example, at the moment I'm not thirsty because I just drank some water, but my shoulder is sore because I twisted it yesterday.

The absence of pain is the highest form of pleasure. But pleasures and pain can co-exist at the same time. When considering pleasures and pains we should avoid of only talking about the ultimate pleasure.

Loosing sight of the important things

This isn't really a matter where pleasures have much to say, because we are notoriously bad at choosing which pleasures to pursue in the first place. One could enjoy katastematic pleasures a plenty, and still seek something harmful.

It's true that the highest pleasures, especially ataraxia, might equip humans to have a better sight at what is a good pleasure, but we must also acknowledge that ataraxia is a very rare state of pleasure.

This is why we must understand pleasures and their pursuit much more widely. There are many more pitfalls in today's unstable and challenging world than there were in Epicurus' time. What we truly need hasn't changed, but what we can desire has increased unimaginably.

Beware of partying

Despite its reputation, Epicureanism discourages us from partaking in parties. Especially as they are understood today. The desire to party is a natural one, but also one that is wrought with dangers. Remember that pleasures can lead to painful consequences.

---

Vaihtelu nautinnossa

Tommy kysyy:

"Ruumiillinen nautinto ei enää kasva kun haluamisen tuska on poistettu. Tämän jälkeen siinä voi olla vain vaihteluita." (18, alku)

Mitä on nautinnon "vaihtelu" katastemaattisen tyydytyksen jälkeen ja lisäksi? Ja kuinka tämä ei ole kasvua nautinnon määrässä? Tämä on yksi tapa kysyä, "Mitä tarkoittaa että korkein nautinto on tuskan poissaoloa?"

Nautinnon muodot

Epikurolainen nautinnon analyysi eroaa ratkaisevasti siitä mihin olemme tottuneet, ja niinpä se voi olla hieman vaikea aluksi.

Periaatteessa on kahdenlaista nautintoa.

Ensimmäistä muotoa kutsutaan kinemaattiseksi nautinnoksi. Se on nautinnon aktiivinen muoto, esimerkiksi "jääteen juominen kuumana päivänä". Se on tässä-ja-nyt nautintoa.

Toinen muoto on katastemaattinen nautinto. Se on vakaiden nautintojen, tai nautinnon tilojen, muoto. Jatkaaksemme juomista esimerkkinä, tämä tarkoittaisi tilaa "En ole janoinen." Tämä voidaan saavuttaa monenlaisilla juomilla (jotka kaikki olisivat kinemaattisia nautintoja).

Katastemaattisia (vakaita) nautintoja on loppujen lopuksi vain harvoja, joita me ihmisinä tarvitsemme, ja joita meidän pitäisi tavoitella.

Epikurolaisuudessa kaksi korkeinta ovat aponia ja ataraxia. Aponia on täydellistä ruumiillisen tuskan puuttumista. Ataraxia tarkoittaa tuskan täydellistä puuttumista mielestä. Mielen tuskattomuutta pidetään korkeampana, sillä ruumiin tuskattomuus on sen ehtona.

Ataraxian saavuttaminen on myös elämän Tarkoitus (telos). Me tavoittelemme sitä vaistomaisesti, vaikkakin olemme huonoja tietämään kuin se saadaan. Sitä voidaan kutsua Onnellisuudeksi.

Vaihtelu on kinemaattisissa nautinnoissa

Katastemaattiset nautinnot ovat luonteeltaan vakaita. Niissä ei voi olla vaihtelua. Me kuitenkin saavutamme ne kinemaattisilla nautinnoilla. Tätä 18. Periaate tarkoittaa.

Vaikka on vain yksi "En ole janoinen" -tila, niin on monia tapoja päästä siihen. Sen sijaan että joisin jääteetä, voin juoda kylmää vettä, tai hedelmämehua, jne. Tämä on se vaihtelu, jota voi olla vakaan nautinnon sisällä, ja niissä kaikissa on monia vaihtelun mahdollisuuksia. Vaikkeivät ne lisääkään mitään lopputulokseen, jota tavoittelemme.

Will kommentoi:

Tuskan täytyy puuttua ennen kuin voi olla nautintoa. Muista, että noina aikoina elämä oli vaikeaa ja päivittäin piti varmistaa, että oli tarpeeksi resursseja selviämiseen. Nautinto on siis vapautumista puutteesta. Tämä on suurin ja nöyrin siunaus. Kun se saavutetaan, ei voi olla suurempaa nautintoa, tai menetät käsityksen siitä mitä vaaditaan epävakaassa ja haastavassa maailmassa selviämiseen. Mutta elämä olisi tylsää jos välttäisit muita toimia, jotka tuovat nautintoa, kuten juhliminen ja luovuuden tavoittelu. Niinpä vaihtelun tuominen tuskattomaan elämään on tärkeää, mutta se vain muuttaa sitä kuinka koet tuskattomuuden, eikä voi olla sitä korkeampaa.

Kuten alussa sanottiin, Epikurolainen analyysi on varsin erilainen kuin nykyään, mutta se on myös hienovaraisempi.

Nautintoa voi olla yhdessä tuskan kanssa.

Suurimman osan aikaa tämä on tilanne. Esimerkiksi minä en tällä hetkellä ole janoinen, sillä join juuri vettä, mutta olkapäätäni jomottaa, koska se vääntyi eilen.

Tuskan puuttuminen on korkein nautinnon muoto. Mutta samaan aikaan voi olla nautintoja ja tuskia. Kun puhumme nautinnoista ja tuskista, meidän pitää välttää puhumasta vain korkeimmasta nautinnosta.

Tärkeiden asioiden unohtamisesta

Tässä aiheessa nautinnoilla ei oikeastaan ole paljoakaan annettavaa, sillä olemme varsin huonoja valitsemaan mitä nautintoja meidän kannattaa tavoitella. On mahdollista nauttia monista katastemaattisista nautinnoista, ja silti tavoitella jotain vahingollista.

On totta, että korkeimmat nautinnot, erityisesti ataraxia, saattaisi auttaa ihmisiä näkemään paremmin hyvät nautinnot, mutta meidän pitää myöntää ataraxian olevan erittäin harvinainen nautinnon tila.

Tämän vuoksi meidän pitää ymmärtää nautintoja ja niiden tavoittelua laajemmin. Nykyisessä epävakaassa ja haastavassa maailmassa on paljon enemmän vaikeuksia kuin Epikuroksen aikaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme ei ole muuttunut, mutta mitä me voimme haluta on kasvanut valtavasti.

Varokaa juhlimista

Maineestaan huolimatta Epikurolaisuus varoittaa meitä juhlimisesta. Varsinkin sellaisena kuin ne nykyään ymmärretään. Halu juhlia on luonnollinen, mutta siihen liittyy monia vaaroja. Muista että nautinnot voivat johtaa tuskallisiin seurauksiin.

Epicurean good life?

Tim asks:
"I want to know what Epicurean's idea of the good life is. I have heard that it consists of three things. food, friends and shelter. is this correct? Where does this come from in his writings? Where might it have come from...?"

THE good life

In Epicureanism there is no the good life! Meaning that, despite what other schools of thought say, there are many roads to the Purpose of Life: Happiness. The world and life are much too complex to fit into simple categories.

What we can have from Epicureanism is a set of general principles that help us to determine what is good for one individual... and every individual must do this determination for themselves.

In a sense the whole Epicurean system is an answer to your question, Tim. I wish that I could give you a definite answer! But that would require me to lie like a platonist...

Food, friends and shelter

All three are requirements of a good life, but not the only requirements (necessary but not sufficient).

Food and shelter are necessary conditions for life itself, so they are primary requirements for a happy life. Friendship is the way we foster peace and safety among humans, so it's a requirement for a society.

Where does this come from?

Of Epicurus' writings I'd point you to the Letter to Menoeceus and the Principal Doctrines. They are the guides for a good life within the System.

We don't know whether there were any sources from which Epicurus may have drawn inspiration for this analysis, but he certainly claimed to be self-taught and original. So I cannot answer this part.

---

Epikurolainen hyvä elämä?

Tim kysyy:
"Haluaisin tietää millainen on Epikurolaisten käsitys hyvästä elämästä. Olen kuullut, että se koostuu kolmesta asiasta. Ruoasta, ystävistä ja suojasta. Onko näin? Missä Epikuroksen kirjoituksissa tämä esiintyy. Mistä se on voinut tulla...?"

TIETTY hyvä elämä

Epikurolaisuudessa ei ole tiettyä hyvää elämää! Tämä tarkoittaa että, toisin kuin muut koulukunnat väittävät, on monta polkua Elämän Tarkoitukseen: Onnellisuuteen. Maailma ja eläminen ovat liian monimutkaisia sopiakseen yksikertaisiin kategorioihin.

Epikurolaisuus antaa meille joukon yleisiä periaatteita, jotka auttavat meitä määrittämään mikä on hyvää yhdelle yksilölle... ja jokaisen yksilön pitää tehdä tämä määritys itse.

Koko Epikurolainen järjestelmä on Tim:in kysymykseen vastaamista. Haluaisin antaa kysymykseen tarkan vastauksen! Mutta silloin pitäisi valehdella kuin platonisti...

Ruoka, ystävät ja suoja

Jokainen näistä on hyvän elämän ehto, mutta muitakin ehtoja on (välttämätön, muttei riittävä).

Ruoka ja suoja ovat edellytyksiä elämälle itselleen, joten ne ovat ensisijaisia ehtoja hyvälle elämälle. Ystävyydellä varmistamme rauhaa ja turvallisuutta ihmisten keskellä, joten se on ehto yhteiskunnalle.

Mistä tämä tulee?

Epikuroksen kirjoituksista suosittelen Kirjettä Menokeukselle ja Keskeisiä Oppeja. Ne ovat opas hyvään elämään järjestelmän sisällä.

Emme tiedä oliko Epikuroksella lähteitä, joista hän sai ainekset näihin, mutta hän julisti olevansa itseoppinut ja alkuperäinen lähde. Joten en osaa vastata tähän kohtaan.

All things in moderation

Josh asked:
"All things in moderation. Knowing the difference between can and should."

Moderation is not for all things

It's true that Epicureanism urges people to practice moderation in their lives. And teaches that moderation is a good thing.

But!

Moderation is for the things that cause pleasure. And not even for all of those...

We instinctively know to avoid the things that cause pain. They are immediate and self-evident. Therefore we don't need a guide to avoid them if possible or to minimize them if not. It's the 'good' things that get us into trouble.

The classical example is food. We need it to survive and after that we derive immense pleasure from good food. But there is a point where a good thing turns into a bad one.

Because the food causes pleasure, we are notoriously ill-equipped to notice this point. What is even more dangerous is that all pleasures have this point.

Overindulgence in good things is a bad one. This is why Epicurus emphasized the knowledge and understanding of desires and pleasures...

Then there are the things that are pains masquerading as pleasures, for instance alcohol. Aside from a very low amount (about a bottle of beer a day), alcohol is a harmful substance. A poison even. But it deceives us by causing more pleasure than pain!

These things are not self-evident either, and moderation is a tool to avoiding them. But the avoidance should be even more absolute than mere moderation.

Knowing the difference between can and should

Study and practice.

As simple and as difficult as that.

There is no answer to this question on a general level. We can give general advice, sure, but in all cases the deciding factor is always the context.

"Is it okay to cut people with a sharp metal object?"
"Are you talking about a mugger or a surgeon?"

To be able to answer this question in real life situations, one must study the Principles of Epicureanism. And then one must go and practice what one has learned because save you it can.

---

Kohtuus kaikessa?

Josh kysyi:
"Kohtuus kaikessa. Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'."

Ei kohtuutta kaikessa

Epikurolaisuus tosiaankin kannustaa noudattamaan kohtuutta. Ja opettaa että kohtuus on hyvä asia.

Mutta!

Kohtuus on niille asioille, jotka saavat aikaan nautintoa. Eikä edes kaikille niille...

Osaamme vaistomaisesti välttää kivuliaita asioita. Ne ovat välittömiä ja itsestäänselviä. Niinpä emme tarvitse opasta niiden välttämiseen jos mahdollista ja minimoimiseen jos ei. Me joudumme vaikeuksiin 'hyvien' asioiden takia.

Klassinen esimerkki on ruoka. Tarvitsemme sitä elääksemme ja saamme todella paljon nautintoa hyvästä ruuasta. Mutta jossain vaiheessa hyvä asia muuttuu huonoksi.

Koska ruoka antaa meille nautintoa, olemme surkeita tämän muutoksen huomaamisessa. Vielä vaarallisempaa on, että kaikki nautinnot muuttuvat tällä tavoin.

Kohtuuttomuus hyvissä asioissa on pahaksi. Tämän vuoksi Epikuros painotti halujen ja nautintojen tiedostamista ja ymmärtämistä...

Sitten on vielä tuskalliset asiat, jotka naamioituvat nautinnoiksi, kuten alkoholi. Pieniä määriä lukuun ottamatta (noin pullollinen olutta päivässä), alkoholi on haitallista. Jopa myrkyllistä. Mutta se hämää meitä aiheuttamalla enemmän nautintoa kuin tuskaa!

Nämäkään asiat eivät ole itsestäänselviä, ja kohtuus on hyvä väline niiden välttämiseen. Mutta välttämisen tulisi olla täydellisempää kuin pelkkä kohtuus.

Kuinka erottaa 'pystyn tekemään' ja 'pitäisi tehdä'.

Opiskelu ja harjoitus.

Niin yksinkertaista ja vaikeaa se on.

Yleisellä tasolla tähän kysymykseen ei voi vastata. Tietenkin voimme antaa yleisiä ohjeita, mutta ratkaiseva tekijä on aina asiayhteys.

"Onko oikein leikata ihmisiä terävällä metalliesineellä?"
"Puhutko nyt pahoinpitelijästä vai kirurgista?"

Osataksesi vastata tähän kysymykseen tosielämässä, sinun pitää opiskella Epikurolaisuuden Periaatteita. Sitten sinun täytyy harjoittaa oppimaasi, sillä pelastaa sinut se voi.