2013-09-20

Epicureanism vs. stoicism 1

Steve asks:
"Compare and contrast with stoicism, especially with respect to the criticism that Epicureanism is too self-focused (similar to criticism of buddhism) vs. the stoical focus on "virtue" and duty, and which leads to better results for the individual and society."

Those of you who are in the Garden of Epicurus -group on Facebook have heard my general views on stoicism... (Hint: I don't like it.)

What should be understood clearly is that this criticism is not an outsider's criticism... It's a stoic trick! It's a defense of stoicism, not a genuine inquiry.

If this were a philosophical discussion, I wouldn't answer this, but because it isn't (and I know that Steve is genuinely interested) I'll give an Epicurean perspective on it.

Note that this isn't an answer, but a commentary.

Self-focused

The purpose of Epicureanism is to help humans live happy lives. This purpose requires that the emphasis of the system must be on the individual. Because humans are a social species, it also has implications on societies and other human groups.

A philosophy cannot be too self-focused, because all possible gatherings of humans are composed of individuals.

Stoicism on the other hand has always been the philosophy of the ruling class. The most famous stoics are emperors, aristocrats, or their lackeys (Marcus Aurelius, Cicero, or Seneca). They claim to care about the 'little people', but this is just talk.

Virtue and duty

To say that Epicureans don't emphasize virtue and duty is to reveal one's ignorance of Epicurus' teachings. Or a malicious omission of details. And the stoics are guilty of the latter.

This part of the 'criticism' is a rhetorical subterfuge. To compare self-focusedness on one hand with virtue and duty on the other, is to compare apples and hammers to prove that apples aren't as good at pounding nails.

Self-focusedness is a requirement for the analysis of virtue or duty... because they are always aspects of individuals!

Stoic's fancy words about virtue and duty are meaningless babble, because they ignore the foundations that such things are built on.

Better results?

The stoics are either lying or talking nonsense, but yet they claim better results. How can this be?

Because they have defined what these results should be!

It's true that, when Epicureans define what the results should be, Epicureanism gets the better results too... But at least we don't lie and cheat!


Epikurolaisuus vs. stoalaisuus 1

Steve kysyy:
"Vertaa ja aseta vastakkain stoalaisuuden kanssa, erityisesti mitä tulee siihen kritiikkiin että Epikurolaisuus on liian minä-keskeistä (buddhalaisuudesta samanlaista kritiikkiä) kun taas stoalaisuuden 'hyveiden' ja velvollisuuden painotus johtaa parempaan tulokseen yksilölle ja yhteiskunnalle."

Ne teistä, jotka ovat Facebookin Garden of Epicurus -ryhmässä ovat kuulleet mielipiteeni stoalaisuudesta... (Vihje: En pidä siitä.)

Jokaisen pitää ymmärtää, että tämä kritiikki ei ole ulkopuolisen esittämää... Se on stoalainen harhautus! Se on stoalaisuuden puolustamista, ei aitoa kiinnostusta.

Jos tämä olisi filosofinen keskustelu, en vastaisi, mutta kun ei ole (ja tiedän että Steve on aidosti kiinnostunut) niin annan Epikurolaisen näkökulman asiaan.

Huomaa, että tämä ei ole vastaus, vaan kommentointia.

Minä-keskeisyys

Epikurolaisuuden tarkoituksena on auttaa ihmisiä elämään onnellisina. Tämän vuoksi järjestelmän täytyy painottaa yksilöä. Koska ihminen on sosiaalinen olento, sillä on myös vaikutuksia yhteiskuntaan ja muihin ryhmiin.

Filosofia ei voi olla liian minä-keskeistä, sillä kaikki ihmisjoukot koostuvat yksilöistä.

Stoalaisuus taas on aina ollut hallitsijoiden filosofia. Tunnetuimmat stoalaiset ovat keisareita, aatelisia, tai heidän apureitaan (Marcus Aurelius, Cicero, tai Seneca). He sanovat välittävänsä 'pienistä ihmisistä', mutta tämä on vain puhetta.

Hyve ja velvollisuus

Kun joku sanoo, etteivät Epikurolaiset painota hyvettä ja velvollisuutta, hän paljastaa tietämättömyytensä Epikuroksen opeista. Tai pahantahtoisen asioiden kertomattajättämisen. Stoalaiset syyllistyvät jälkimmäiseen.

Tämä osa 'kritiikkiä' on retorinen hämäys. Minä-keskeisyyden vertaaminen hyveeseen ja velvollisuuteen on kuin omenoiden ja vasaroiden vertaaminen todistettaessa kumpi on parempi nauloja hakatessa.

Minä-keskeisyys on yksi vaatimus hyveen ja velvollisuuden tutkimiselle... sillä ne ovat aina yksilöiden ominaisuuksia!

Stoalaisten hienot sanat hyveestä ja velvollisuudesta ovat merkityksetöntä pulinaa, sillä he unohtavat perustan niiden rakentamiselle.

Paremmat tulokset?

Stoalaiset joko valehtelevat tai puhuvat soopaa, mutta silti väittävät saavansa aikaa paremmat tulokset. Miten näin voi olla?

Koska he ovat määritelleet mitä tulosten pitäisi olla!

Tietenkin, jos Epikurolaiset määrittelevät mitä tulosten pitäisi olla, niin Epikurolaisuus saa aikaan paremmat tulokset... Mutta ainakaan me emme valehtele ja huijaa!

2013-09-17

Epicurean good life?

Tim asks:
"I want to know what Epicurean's idea of the good life is. I have heard that it consists of three things. food, friends and shelter. is this correct? Where does this come from in his writings? Where might it have come from...?"

THE good life

In Epicureanism there is no the good life! Meaning that, despite what other schools of thought say, there are many roads to the Purpose of Life: Happiness. The world and life are much too complex to fit into simple categories.

What we can have from Epicureanism is a set of general principles that help us to determine what is good for one individual... and every individual must do this determination for themselves.

In a sense the whole Epicurean system is an answer to your question, Tim. I wish that I could give you a definite answer! But that would require me to lie like a platonist...

Food, friends and shelter

All three are requirements of a good life, but not the only requirements (necessary but not sufficient).

Food and shelter are necessary conditions for life itself, so they are primary requirements for a happy life. Friendship is the way we foster peace and safety among humans, so it's a requirement for a society.

Where does this come from?

Of Epicurus' writings I'd point you to the Letter to Menoeceus and the Principal Doctrines. They are the guides for a good life within the System.

We don't know whether there were any sources from which Epicurus may have drawn inspiration for this analysis, but he certainly claimed to be self-taught and original. So I cannot answer this part.


Epikurolainen hyvä elämä?

Tim kysyy:
"Haluaisin tietää millainen on Epikurolaisten käsitys hyvästä elämästä. Olen kuullut, että se koostuu kolmesta asiasta. Ruoasta, ystävistä ja suojasta. Onko näin? Missä Epikuroksen kirjoituksissa tämä esiintyy. Mistä se on voinut tulla...?"

TIETTY hyvä elämä

Epikurolaisuudessa ei ole tiettyä hyvää elämää! Tämä tarkoittaa että, toisin kuin muut koulukunnat väittävät, on monta polkua Elämän Tarkoitukseen: Onnellisuuteen. Maailma ja eläminen ovat liian monimutkaisia sopiakseen yksikertaisiin kategorioihin.

Epikurolaisuus antaa meille joukon yleisiä periaatteita, jotka auttavat meitä määrittämään mikä on hyvää yhdelle yksilölle... ja jokaisen yksilön pitää tehdä tämä määritys itse.

Koko Epikurolainen järjestelmä on Tim:in kysymykseen vastaamista. Haluaisin antaa kysymykseen tarkan vastauksen! Mutta silloin pitäisi valehdella kuin platonisti...

Ruoka, ystävät ja suoja

Jokainen näistä on hyvän elämän ehto, mutta muitakin ehtoja on (välttämätön, muttei riittävä).

Ruoka ja suoja ovat edellytyksiä elämälle itselleen, joten ne ovat ensisijaisia ehtoja hyvälle elämälle. Ystävyydellä varmistamme rauhaa ja turvallisuutta ihmisten keskellä, joten se on ehto yhteiskunnalle.

Mistä tämä tulee?

Epikuroksen kirjoituksista suosittelen Kirjettä Menokeukselle ja Keskeisiä Oppeja. Ne ovat opas hyvään elämään järjestelmän sisällä.

Emme tiedä oliko Epikuroksella lähteitä, joista hän sai ainekset näihin, mutta hän julisti olevansa itseoppinut ja alkuperäinen lähde. Joten en osaa vastata tähän kohtaan.