Steve asks:
"Compare and contrast with stoicism, especially with respect to the criticism that
Epicureanism is too self-focused (similar to criticism of buddhism) vs. the stoical focus
on "virtue" and duty, and which leads to better results for the individual and
society."
Those of you who are in the Garden of Epicurus -group on Facebook have heard my general views on stoicism... (Hint: I don't like it.)
What should be understood clearly is that this criticism is not an outsider's criticism... It's a stoic trick! It's a defense of stoicism, not a genuine inquiry.
If this were a philosophical discussion, I wouldn't answer this, but because it isn't (and I know that Steve is genuinely interested) I'll give an Epicurean perspective on it.
Note that this isn't an answer, but a commentary.
Self-focused
The purpose of Epicureanism is to help humans live happy lives. This purpose requires that the emphasis of the system must be on the individual. Because humans are a social species, it also has implications on societies and other human groups.
A philosophy cannot be too self-focused, because all possible gatherings of humans are composed of individuals.
Stoicism on the other hand has always been the philosophy of the ruling class. The most famous stoics are emperors, aristocrats, or their lackeys (Marcus Aurelius, Cicero, or Seneca). They claim to care about the 'little people', but this is just talk.
Virtue and duty
To say that Epicureans don't emphasize virtue and duty is to reveal one's ignorance of Epicurus' teachings. Or a malicious omission of details. And the stoics are guilty of the latter.
This part of the 'criticism' is a rhetorical subterfuge. To compare self-focusedness on one hand with virtue and duty on the other, is to compare apples and hammers to prove that apples aren't as good at pounding nails.
Self-focusedness is a requirement for the analysis of virtue or duty... because they are always aspects of individuals!
Stoic's fancy words about virtue and duty are meaningless babble, because they ignore the foundations that such things are built on.
Better results?
The stoics are either lying or talking nonsense, but yet they claim better results. How can this be?
Because they have defined what these results should be!
It's true that, when Epicureans define what the results should be, Epicureanism gets the better results too... But at least we don't lie and cheat!
Epikurolaisuus vs. stoalaisuus 1
Steve kysyy:
"Vertaa ja aseta vastakkain stoalaisuuden kanssa, erityisesti mitä tulee siihen
kritiikkiin että Epikurolaisuus on liian minä-keskeistä (buddhalaisuudesta
samanlaista kritiikkiä) kun taas stoalaisuuden 'hyveiden' ja velvollisuuden painotus
johtaa parempaan tulokseen yksilölle ja yhteiskunnalle."
Ne teistä, jotka ovat Facebookin Garden of Epicurus -ryhmässä ovat kuulleet mielipiteeni stoalaisuudesta... (Vihje: En pidä siitä.)
Jokaisen pitää ymmärtää, että tämä kritiikki ei ole ulkopuolisen esittämää... Se on stoalainen harhautus! Se on stoalaisuuden puolustamista, ei aitoa kiinnostusta.
Jos tämä olisi filosofinen keskustelu, en vastaisi, mutta kun ei ole (ja tiedän että Steve on aidosti kiinnostunut) niin annan Epikurolaisen näkökulman asiaan.
Huomaa, että tämä ei ole vastaus, vaan kommentointia.
Minä-keskeisyys
Epikurolaisuuden tarkoituksena on auttaa ihmisiä elämään onnellisina. Tämän vuoksi järjestelmän täytyy painottaa yksilöä. Koska ihminen on sosiaalinen olento, sillä on myös vaikutuksia yhteiskuntaan ja muihin ryhmiin.
Filosofia ei voi olla liian minä-keskeistä, sillä kaikki ihmisjoukot koostuvat yksilöistä.
Stoalaisuus taas on aina ollut hallitsijoiden filosofia. Tunnetuimmat stoalaiset ovat keisareita, aatelisia, tai heidän apureitaan (Marcus Aurelius, Cicero, tai Seneca). He sanovat välittävänsä 'pienistä ihmisistä', mutta tämä on vain puhetta.
Hyve ja velvollisuus
Kun joku sanoo, etteivät Epikurolaiset painota hyvettä ja velvollisuutta, hän paljastaa tietämättömyytensä Epikuroksen opeista. Tai pahantahtoisen asioiden kertomattajättämisen. Stoalaiset syyllistyvät jälkimmäiseen.
Tämä osa 'kritiikkiä' on retorinen hämäys. Minä-keskeisyyden vertaaminen hyveeseen ja velvollisuuteen on kuin omenoiden ja vasaroiden vertaaminen todistettaessa kumpi on parempi nauloja hakatessa.
Minä-keskeisyys on yksi vaatimus hyveen ja velvollisuuden tutkimiselle... sillä ne ovat aina yksilöiden ominaisuuksia!
Stoalaisten hienot sanat hyveestä ja velvollisuudesta ovat merkityksetöntä pulinaa, sillä he unohtavat perustan niiden rakentamiselle.
Paremmat tulokset?
Stoalaiset joko valehtelevat tai puhuvat soopaa, mutta silti väittävät saavansa aikaa paremmat tulokset. Miten näin voi olla?
Koska he ovat määritelleet mitä tulosten pitäisi olla!
Tietenkin, jos Epikurolaiset määrittelevät mitä tulosten pitäisi olla, niin Epikurolaisuus saa aikaan paremmat tulokset... Mutta ainakaan me emme valehtele ja huijaa!
