Note: I know next to nothing about the Furry community, so if you take offense from something in this post, remember that it's from ignorance — not malice.
Epicurus appeals to a great variety of people, and one indication is this article by a furry. There are several interesting themes to it, and this is an Epicurean response to them.
"On the surface there does not seem to be anything intrinsically wrong with these things; fursuits, pictures, sex, and porn, all provide a great sense of joy, ideally without harming anyone."
The key words here are "On the surface"... One of the main points of Epicurus is that the immediate perception can be wrong. In most cases the truth is in the details and careful analysis, rather than a cursory glance.
It's true that none of the things are bad in and of themselves, but all of them can have negative outcomes and side effects. Epicurus would urge us to always take a closer look, and evaluate things clearly.
"Well, if we could sit him down, he would probably laugh, and call the entire community a contradiction to happiness."
He probably would not. Unlike most other philosophies, Epicurean Philosophy doesn't make sweeping condemnations on entire fields of human experience. The Furry community would be strange to him, yes — but in his time there was much strangeness, too. It wouldn't be that different from the Elysian mysteries or some theatrical plays.
In most cases, the important thing is why are people doing something, rather than the precise details of what they are doing. Epicurus would probably be more interested in the reasons why people feel the need to be a furry. With every desire, we should always understand the reasons and outcomes. Otherwise, it will be impossible to evaluate whether the desire is a good one or not.
"One can live a good life by learning to be happy with the bare minimum."
This isn't actually what Epicurus teaches. He says that the things we need to be happy are minimal (sustenance, comfort, friends, etc.), but this doesn't mean that we should live only with the minimum. Humans can be happy with the bare minimum, but they can also be happy with the extra bits that don't bring bad consequences.
"Of the two ["static pleasures" and "moving pleasures"], Epicurus argues that the former it superior, whilst the latter will inevitably lead to pain."
The Epicurean view is rather more complex than this. Both types of pleasure are vital to a happy life, and neither will active (moving) pleasures inevitably lead to pain.
In Epicurean Philosophy every pleasure is good... when taken in isolation. It's their connection to the whole of a human's life that makes some pleasures dangerous, while others remain good. Some pleasures are good in some amounts, but dangerous in excess. When we are trying to find out which pleasures will lead to pain, the conceptual division to active and stable (kinetic and katastematic, moving and static) isn't all that useful. More important is that some pleasures are necessary, some good, and others detrimental, to the happiness of a human.
"[...] I'm not an Epicurean, and I won't argue that anybody should live in the way that Epicurus advised."
I, however, am... and will argue that we all should. It's the only ancient (or modern) system of philosophy that is both compatible with the sciences and doesn't require anything supernatural (or superhuman).
"Let's imagine that Epicurus came to the twenty-first century and wanted to be a furry."
This is a really interesting thought-experiment, so let's.
"For a start, would he want a fursuit? Probably not, they cost a lot of money, drink could be spilled on him, and he would inevitably have to remove it."
Is being a furry tied to having a fursuit? It probably isn't, but for argument's sake let's assume so... In this case he might question the focus on the outward manifestations by the community. In many cases whenever the emphasis is on things rather than personal qualities, there is a greater chance of stepping over the line of "good pleasure" and into the "detrimental pleasures". Epicurus might not get a fursuit because of what it represents, rather than because of any properties the suit itself has (cost, cleaning, etc.).
"Would he commission art? I imagine he wouldn't want that either, he'd say that any pleasure he could get from it would only be fleeting."
He might say the opposite... Epicurus was of the opinion that the senses (in this case sight, or perhaps touch) were important sources of pleasure.
Here the division to active and stable pleasures is helpful... All active pleasures are fleeting, but this doesn't mean that they are without value. All stable pleasures are founded on the active pleasures. To give the classic example, "eating" is an active pleasure... and "not being hungry" is a stable pleasure.
In the surviving texts of Epicurus there is very little about his aesthetics, but he does say that beautiful things do give us pleasure and are therefore valuable. The definition of 'beauty' and the pleasures remain undefined (if they ever were). We wouldn't be wrong to say that he might appreciate furry art.
"Would he indulge any fetishes he had, or lust after sex? No, he would see the pleasure as temporary, and would think that later it would cause him pain."
This is probably true. Our sources on what Epicurus says about sex are in conflict (at one point he says that sexual pleasure is a great value, and at another that sex will indeed lead to pain). It's probable that he would advice against over-indulging in sex, particularly fetishes.
"For a start, he would say that friendship must come first. The Epicureans prized friendship above all else, and this would be what they most respected in the community."
Exactly! Friendship is the only value or virtue that is described as eternal. In Epicurean cosmology it's possible that the world will end at some point... but friendship is forever. :)
"[...] Epicurus would refuse to take part in any of this "they said X" business [...]"
Gossiping or spreading rumors is neither friendly nor honest.
"The hedonistic paradox (also known as the "paradox of hedonism" or "the pleasure paradox"), is a general observation which says that happiness is not something that somebody can obtain directly."
Epicurean Philosophy is an answer to this paradox (perhaps the answer). An ancient Epicurean in the city of Oenoanda noticed that most people around him were not happy. So he commissioned a wall in the center of town with Epicurean Philosophy carved on it! (Perhaps Epicurean furries would commission art after all...)
The goal of Epicurus was to teach humans how they can pursue Happiness without running off the cliff and destroying their lives. By pursuing proper pleasures and avoiding unnecessary pains, it's possible to live as a happy human. The reason why many people fail at happiness is that they don't understand (or have been misled about) what good pleasures are, and so they self-destructively pursue the wrong things.
"A lot of "furriness" is outwardly focussed: [...]"
This is always a sign of danger. No thing and no one can give happiness to another. Ultimately we are responsible for our own happiness (as long as we pursue it ethically). Certain amount of things and certain people -- i.e. friends -- are required for happiness, but these aren't impossible to achieve (nor include either a fursuit or commissioned art). The most important thing that we can do for our pursuit of happiness, is to understand which of our desires are harmful, because they are at the heart of the paradox.
"The nine-to-five job probably seems even more soul-crushing after a weekend of partying and suiting."
This is true for almost all 'hobby' pursuits. Epicurus might give two pieces of advice to counter this feeling. Firstly, by being aware that we might feel this way is in itself a remedy. The things that hit us the hardest are the ones we've not prepared for. If we know that a Monday will be miserable, we can do something about it... And secondly, we might take an example from Epicurus, and cultivate friends with similar interests and not merely take part in conferences. Epicurus himself chose to invite his friends to live with him, and the Garden of Athens was born. Perhaps this is bit too extreme for most people, but a more spread out contact with other furries (preferably in person) might prove to be the most effective cure for post-con depression...
"I feel that many in the community could avoid the hedonistic paradox by adopting a more modern Epicurean approach to things."
This is possible, even probable. Epicurean Philosophy is a universal philosophy: for all humans everywhere... fursuit optional.
Epikuros ja turrit
Huom: En tiedä paljoakaan turriyhteisöstä, joten jos jokin tässä kirjoituksessa loukkaa sinua, niin se johtuu tietämättömyydestäni — ei pahantahtoisuudesta.
Epikuros vetoaa monenlaisiin ihmisiin, ja yhtenä osoituksena on tämä turrin kirjoittama artikkeli. Siinä on useita mielenkiintoisia aiheita, ja tässä on erään epikurolaisen vastaus niihin.
"On the surface there does not seem to be anything intrinsically wrong with these things; fursuits, pictures, sex, and porn, all provide a great sense of joy, ideally without harming anyone."
Tärkeimpiä ovat sanat "On the surface"... Epikuroksen tärkeimpiä näkökohtia on se, että välittömin havaintosi voi olla väärä. Monissa tapauksissa totuus löytyy yksityiskohdista ja tarkasta tutkimisesta, ei nopeasta vilkaisusta.
Mikään näistä aiheista ei ole sinänsä pahasta, mutta kaikilla niistä voi olla huonoja seurauksia ja sivuvaikutuksia. Epikuros kehottaisi meitä aina katsomaan tarkemmin ja arvioimaan asioita selkeästi.
"Well, if we could sit him down, he would probably laugh, and call the entire community a contradiction to happiness."
Todennäköisesti hän ei nauraisi. Toisin kuin muut, epikurolainen filosofia ei suoralta kädeltä tuomitse kokonaisia ihmiskokemuksen osa-alueita. Turriyhteisö olisi hänelle kyllä outo — mutta myös hänen aikanaan oli paljon outoja asioita. Se ei eroaisi paljoakaan Elysian mysteereistä tai joistakin näytelmistä.
Useimmissa tapauksissa toiminnan tarkkoja yksityiskohtia tärkeämpää on miksi ihmiset tekevät jotain. Epikuros olisi ehkä kiinnostuneempi siitä, miksi ihmiset tuntevat tarvetta olla turri. Meidän pitäisi aina ymmärtää jokaisen halun syyt ja seuraukset. Muuten on mahdotonta arvioida, onko halu hyvä vai ei.
"One can live a good life by learning to be happy with the bare minimum."
Epikuros ei itse asiassa opeta näin. Hän sanoo, että asiat joita tarvitsemme onnellisuuteen, ovat vähäisiä (ravinto, mukavuus, ystävät, jne.), mutta tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi elää vain minimaalisesti. Ihmiset voivat olla onnellisia vähäisestä, mutta onnellisuus ei vähene ylimääräisestä, joka ei tuo huonoja seurauksia.
"Of the two ["static pleasures" and "moving pleasures"], Epicurus argues that the former it superior, whilst the latter will inevitably lead to pain."
Epikurolaisuuden näkemys on huomattavasti monimutkaisempi. Molemman tyyppiset nautinnot ovat tärkeitä onnelliselle elämälle, eivätkä aktiiviset (moving) nautinnot väistämättä johda tuskaan.
Epikurolaisessa filosofiassa jokainen nautinto on hyvä... kun se on yksinään. Yhteys ihmisen koko elämään tekee joistakin nautinnoista vaarallisia, kun toiset pysyvät hyvinä. Jotkin nautinnot ovat hyviä tiettyinä annoksina, mutta pahoja jos annos on liiallinen. Kun yritämme selvittää mitkä nautinnot johtavat tuskaan, ei käsitteellinen jako aktiivisiin ja vakaisiin (kinetik ja katastematik, liikkuva ja staattinen) ole kovinkaan hyödyllinen. Tärkeämpää on, että jotkin nautinnot ovat välttämättömiä, toiset hyviä, ja jotkut haitallisia, ihmisten onnellisuudelle.
"[...] I'm not an Epicurean, and I won't argue that anybody should live in the way that Epicurus advised."
Minä sensijaan olen... ja väitän, että meidän kaikkien pitäisi. Se on ainoa muinainen (tai nykyinen) filosofinen järjestelmä joka yhteensopii tieteisiin eikä vaadi mitään yliluonnollista (tai yli-inhimillistä).
"Let's imagine that Epicurus came to the twenty-first century and wanted to be a furry."
Tämä on hyvin mielenkiintoinen ajatuskoe, joten kuvitellaan pois.
"For a start, would he want a fursuit? Probably not, they cost a lot of money, drink could be spilled on him, and he would inevitably have to remove it."
Onko turrius sidoksissa puvun omistamiseen? Todennäköisesti ei, mutta oletetaan niin keskustelun vuoksi... Tässä tapauksessa hän saattaisi kyseenalaistaa yhteisön keskittymisen ulkoisiin tekijöihin. Monesti kun keskitytään asioihin henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan, on hyvin suuri riski, että mennään "hyvistä nautinnoista" "haitallisien nautintojen" puolelle. Epikuros saattaisi olla hankkimatta turripukua, koska se edustaa tiettyjä asioita, ei puvun ominaisuuksien vuoksi (hinta, puhdistaminen, jne.).
"Would he commission art? I imagine he wouldn't want that either, he'd say that any pleasure he could get from it would only be fleeting."
Hän saattaisi sanoa päinvastaista... Epikuroksen mielestä aistit (tässä tapauksessa näkö, tai ehkä kosketus) ovat tärkeitä nautinnon lähteitä.
Nyt jako aktiivisiin ja vakaisiin nautintoihin on avuksi... Kaikki aktiiviset nautinnot ovat ohimeneviä, mutta tämä ei tarkoita arvottomuutta. Kaikki vakaat nautinnot perustuvat aktiiveille nautinnoille. Klassinen esimerkki on, että "syöminen" on aktiivinen nautinto... ja "ei-nälkäisyys" on vakaa nautinto.
Epikuroksen säilyneissä kirjoituksissa on hyvin vähän hänen estetiikastaan, mutta hän sanoo kauniiden asioiden tuovan meille nautintoa, joten ne ovat arvokkaita. 'Kauneuden' ja sen nautintojen määritelmää emme tiedä (ehkä niitä ei määriteltykään). Voisimme hyvin sanoa, että hän saattaisi arvostaa turritaidetta.
"Would he indulge any fetishes he had, or lust after sex? No, he would see the pleasure as temporary, and would think that later it would cause him pain."
Tämä on todennäköisesti totta. Epikuroksen kirjoitukset seksistä ovat ristiriitaisia (toisaalta hän sanoo, että seksuaalinen nautinto on arvokasta, mutta toisaalta myös sen johtavan tuskaan). Luultavasti hän neuvoisi välttämään liiallista seksuaalisuutta, erityisesti fetissejä.
"For a start, he would say that friendship must come first. The Epicureans prized friendship above all else, and this would be what they most respected in the community."
Täsmälleen! Ystävyys on ainoa arvo tai hyve, jota kuvataan ikuiseksi. Epikurolaisessa kosmologiassa on mahdollista, että maailma tuhoutuu... mutta ystävyys on ikuista. :)
"[...] Epicurus would refuse to take part in any of this "they said X" business [...]"
Juoruilu tai huhujen levittäminen ei ole ystävällistä eikä rehellistä.
"The hedonistic paradox (also known as the "paradox of hedonism" or "the pleasure paradox"), is a general observation which says that happiness is not something that somebody can obtain directly."
Epikurolainen filosofia on vastaus tähän paradoksiin (ehkä oikea vastaus). Oenoandan kaupungissa asunut epikurolainen havaitsi, etteivät ihmiset olleet onnellisia. Niinpä hän rakennutti muurin kaupungin keskustaan, ja kaiverrutti siihen epikurolaista filosofiaa! (Epikurolainen turri saattaisi siis tilatakin taidetta...)
Epikuros halusi opettaa ihmisille miten he voisivat tavoitella Onnellisuutta kapsahtamatta katajaan ja tuhoamatta elämäänsä. Tavoittelemalla sopivia nautintoja ja välttämällä tarpeetonta tuskaa voi elää onnellisena. Monet ihmiset epäonnistuvat onnellisuudessa, koska eivät ymmärrä (tai heitä on johdettu harhaan siitä) mitä hyvät nautinnot ovat, ja siksi he itsetuhoisesti tavoittelevat vääriä asioita.
"A lot of "furriness" is outwardly focussed: [...]"
Tämä on aina merkki vaarasta. Mikään tai kukaan ei voi antaa onnellisuutta toiselle. Lopulta olemme itse vastuussa onnellisuudestamme (kunhan tavoittelemme sitä eettisesti. Tietty määrä asioita ja tietyt ihmiset — ystävät — ovat välttämättömiä onnellisuudelle, mutta nämä eivät ole mahdottomuuksia (eivätkä sisällä turripukua tai tilattua taidetta). Tavoiteltaessa onnellisuutta tärkeintä on ymmärtää mitkä haluistamme ovat haitallisia, koska ne ovat paradoksin ydin.
"The nine-to-five job probably seems even more soul-crushing after a weekend of partying and suiting."
Tämä on totta lähes kaikista 'harrastuksista'. Epikuros saattaisi antaa kaksi neuvoa tämän tunteen välttämiseen. Ensinnäkin olemalla tietoisia, että saatamme kokea tämän tunteen, voi olla apu itsessään. Meitä vaivaavat eniten asiat, joihin emme ole valmistautuneet. Jos tiedämme maanantain olevan tuskaa, voimme tehdä asialle jotain. Toisaalta voisimme ottaa oppia Epikuroksesta, ja vaalia samoista asioista kiinnostuneita ystäviä, eikä pelkästään osallistua konferensseihin. Epikuros päätti kutsua ystävänsä asumaan luokseen, ja niin syntyi Ateenan Puutarha. Tämä on ehkä liiallista suurimmalle osalle meistä, mutta laajemmalle levinnyt yhteys muihin turreihin (mieluiten kasvokkain) saattaisi olla tehokkain apu konferenssinjälkeiseen masennukseen.
"I feel that many in the community could avoid the hedonistic paradox by adopting a more modern Epicurean approach to things."
Tämä on mahdollista, jopa todennäköistä. Epikurolainen filosofia on yleismaailmallinen filosofia: kaikille ihmisille kaikkialla... turripuku omavalintainen.
